Hymy herkässä
Wreckfest tuo piristystä simulaattorien vakavoittamaan autopeligenreen. Ei ole väliä, onko ajolinja juuri oikea tai kolahtaako auto ratavalliin, vaan pääosassa on hauskuus. Hampaita kiristellen ei siis tarvitse ajella. Lennokas ajotuntuma nimittäin nostaa hymyn huulille – olipa päällä ajoapuja tai ei. Takaveto luisuu mutkiin juuri sopivan kaistapäisesti, ja etuveto, no se on nihkeä, varsinkin mielipuolisen jenkkirassilla luistelun jälkeen.
Itse kilpailut muuttuvat hetkittäin kaoottisiksi tuhofestareiksi, joita säestää naurunremakka. Kiitos siitä kuuluu hienolle vauriomallinnukselle, jonka ansiosta niin radat kuin autotkin saavat uusia muotoja kisan tiimellyksessä. Homma on tietysti parhaimmillaan 24 ihmispelaajan nettimittelöissä, mutta tekoälykin antaa hyvän vastuksen. Virtuaalikisaajat tekevät virheitä ja saattavat jopa kiilata pelaajaa voitonkiilto silmissä. Rytinältä ei siis voi välttyä edes yksinpelissä, ellei heti alussa pääse kärkeen.
Uramoodissa ajetaan kilpailuja pisteiden sekä rahan toivossa, kunnes pojot riittävät seuraavaan sarjaan. Välissä viritellään ja ostellaan uusia kiesejä, joiden esikuvia ei tarvitse kauaa arvailla. Perinteisempien kisojen lisäksi mukana on legendaarisesta Destruction Derbystäkin tuttua kahdeksikon ajoa sekä puhdasta romurallia, jossa viimeinen auto käynnissä voittaa. Silloin tällöin hassutellaan erikoismittelöissä, joissa ajellaan muun muassa ruoholeikkureilla ja busseilla. Kolmipyöräisellä autolla linja-autoja vastaan ajaminen kapealla katuradalla on jotain, mitä ei aivan hetkessä unohda.
Näyttävää romurallia pikkuvirheillä
Pitkästä Early Access -taipaleesta huolimatta Bugbearin uutukainen ei tunnu monessakaan yhteydessä täysin valmiilta. Pelillinen anti jää lopulta kovin kapeaksi, ja esimerkiksi Flatout: Ultimate Carnagesta tuttua hassuttelutilaa jää kaipaamaan. Yksittäiset hupsuttelut uramoodin keskellä eivät riitä, vaan saavat suorastaan ikävöimään autokeilausta ja muita hulvattomia lajeja.
Vauriomallinnus ei myöskään osu aivan nappiin. Auton rikkoontumisella ei ole juurikaan vaikutusta ajotuntumaan, mikä on outoa, ottaen huomioon, että kosmeettiseen puoleen on panostettu huolella. Kiesit nimittäin hajoavat todella näyttävästi, ja ilmassa sinkoilee vaikka minkälaista osaa. Myös ympäristöistä radalle leviävä romu on enemmänkin visuaalinen yksityiskohta kuin kisoihin vaikuttava vaarallinen elementti. Radalle levinneen rengasvallin yli voi esimerkiksi ajella aivan huoletta. Joskus rojut saattavat jäädä ilmaan leijumaan, mikä rikkoo ärsyttävästi muuten niin kaunista visuaalista ilmettä.
Erityinen miinus on annettava suomenkielisen käännöksen ärsyttävän kehnosta toteutuksesta. Se on suoraan sanottuna nolo, erityisesti kun kyseessä on kotimainen studio. Esimerkiksi sana "standings" on kääntynyt joksikin aivan muuksi kuin sijoituksiksi.
Wreckfest on ehdottoman hauskaa romurallia, joka viihdyttää aikansa, mutta pitemmän päälle se käy tylsäksi. Lisää sisältöä ja viilausta, niin käsissä on merkkiteos, jota muistellaan hyvällä vielä kymmenen vuoden päästäkin.
