Hämäävän mitättömän näköisessä Loop Herossa soturi kiertää kehää tappaen automaattisesti vastaan tulevia limapalleroita. Pian mukaan kertyy yhä uusia ja uusia pelimekaniikkoja, joista jokainen muuttaa pelin luonnetta. Lopputuloksena on hämmentävän toimiva kokonaisuus.
Vastaavaa twistailua olen kokenut edellisen kerran Universal Paperclipsissä, ja tämä on kehu. Kerros kerrokselta esiin kuoriutuu varsin monimutkainen teos, jonka ytimenä on silti kehää automaattisesti kiertävä soturi.
Elämän ikuinen virta
Paha velho on kironnut maan ikuiseen aikasilmukkaan. Positiivisena puolena kuolema ei kosketa enää sankaria, mutta valtakunta olisi silti mukavaa pelastaa aina uudestaan alusta alkavalta murmelinelämältä. Perusmekaniikkana sankari tallustelee ympäri rinkiä, jossa vastaan astuu vihollisia. Pelaaja voi vaikuttaa liikkumiseen ja taisteluun ainoastaan epäsuorasti valitsemalla sankarin varusteet sekä käyttämällä käteen nousevia kortteja. Vihollisten kukistaminen tuottaa käyttöön kortteja ja varusteita.
Alussa maa on autio ja tyhjä, kunnes pelaajan kortit täyttävät sen elämällä. Kartta generoidaan aina uudestaan, jolloin hahmo aloittaa nollasta ilman varusteita. Lähes jokainen pelattavista korteista on jonkinlainen pelialueen ruutuihin sijoittuva rakennelma. Osa niistä asetetaan suoraan polulle, osa sen laidalle ja jotkin on mahdollista sijoittaa minne vain. Useimmat rakennelmat tuottavat kierrokselle vastustajia, jotta sankarilla olisi vihollisia turpasaunotettavaksi.
Jokaisella ringin kierroksella vihollisten vaikeus kasvaa. Käytännössä tasapainon löytäminen vihollisia tuottavien korttien kanssa on tärkeää, sillä liian säästeliäästi pelattuna sankari ei ehdi kerätä riittävästi varusteita pärjätäkseen, mutta liian aggressiivisella lätkimisellä vihollisia syntyy liikaa. Yhden pelin voi päättää aina kierroksen päätteeksi leirinuotiolla, jolloin kaikki matkalla kerätyt resurssit saa mukaansa. Jos kuolema näyttää vääjäämättömältä, on luovuttaminen mahdollista myös kesken rundin pienellä sakolla.
Monikerroksinen sipuli
Aluksi hahmon taaperruksen seuraaminen vaikuttaa pöljältä, varsinkin kun vaikutusmahdollisuudet ovat rajallisia. Varsin pian mukaan tarttuvien resurssien myötä käyttöön avautuu erilaisia rakennuksia, joista jokainen mukauttaa kierroksen dynamiikkaa. Tarjolle tulee parannusjuomia, kokemuspisteitä, uusia ammatteja, erilaisia kerättäviä resursseja ja paljon muuta. Kehitys tapahtuu nopeasti, ja sipulista kuoriutuu esille yhä uusia kerroksia.
Mukana on myös paljon erilaisia piilotettuja ominaisuuksia. Esimerkiksi erilaiset maastokortit muodostavat toistensa lähellä mielenkiintoisia komboja, joiden ymmärtäminen auttaa merkittävästi menestymisessä. Myöskään kaikkia esineistä saatavia bonuksia ei avata yksiselitteisesti: Vampyrismi on vielä melko ymmärrettävä taito, mutta taikavahingon toiminta pitää selvittää googlaamalla. Onneksi verkko on täynnä lukemisen arvoisia tietopaketteja.
Tuurielementti on kärkkymässä taustalla. Pärjätäkseen kunnolla tulee hahmon varustepaletin olla tikissä ja tasapainossa. Joskus peli voi pysähtyä nopeasti siihen, ettei tarpeeksi tehokasta miekkaa yksinkertaisesti tule vastaan tai käteen tulee vain yhdenlaisia kortteja. Tällöin kierros kannattaa pistää pakettiin, pankittaa resurssit ja heittää uutta kierrosta käyntiin. Pelaaja voi jatkuvasti tökkiä todennäköisyyksiä edukseen, joten kyse on keskimäärin enemmän taidosta kuin onnesta.
Läpäisyyn vaaditaan neljän pomovastuksen kukistamista. Pomot kuoriutuvat esiin kierroksen viimeiseksi haasteeksi, kun tarpeeksi monta rakennelmaa on lätkitty laudalle. Tässäkin pelaajalla on mahdollisuuksia kikkailuun, sillä kentän voi jättää yhtä korttia vajaaksi, jolloin hahmo ehtii kerätä muskeleita lopulliseen koitokseen. Kuitenkin venyttämällä kierroksia liian vaikeiksi saattaa pelaaja joutua kohtaamaan pomon puolikuntoisena otettuaan turpalöylyä perusvihollisilta.
Koukuttaa kuin rasiallinen vieheitä
Mikä tässä sitten on niin koukuttavaa? Näennäisen yksinkertaisista elementeistä rakentuu yhä mielenkiintoisempi ja useampien komponenttien hallintaa vaativa kokonaisuus. Kun pienestä alkujähmeydestä pääsee yli, ottaa "vielä yksi kierros" -efekti vallan. Neljän pomon kukistamiseen saa käytettyä hyvän määrän tunteja.
Ainoana valituksen aiheena on ukkelin hieman hitaanpuoleinen tallusteluvauhti. Erityisesti resurssinkeräyskierroksilla, joilla pomoa ei ole tarkoituksena kukistaa, saattavat silmäluomet alkaa lerpattaa. Yleensä Loop Herolla on kuitenkin uusia vaihteita varsin pian iskettäväksi silmään, jolloin peli jatkuu aivan uusille kierrosluvuilla.
Loop Hero on noussut syystä Steamin ostetuimpien listalla. Tarjolla on koukuttavaa ja mielenkiintoista grindausta, joka ei tunnu monotoniselta. Devolver Digital on onnistunut jälleen löytämään mielenkiintoisen helmen julkaisulistalleen.
