Kahden Cole MacGrathin sähköisissä housuissa koetun seikkailun jälkeen Infamous: Second Son esittelee sarjaan uuden tähden. Sucker Punchin tuoreimman hiekkalaatikkoleikin päärooli lankeaa anarkistista elämäntyyliä viettävälle Delsin Rowelle. Orastavia pienkriminaalin elkeitä osoittava intiaaninheimon jäsen joutuu yllättäen tekemisiin erikoisvoimilla varustetun vankikarkurin kanssa. Oudoksi tapaaminen muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun bioterroristiksi leimatun mutantin kyvyt siirtyvät kosketuksen välityksellä Delsinin haltuun.
Rähinää reservaatissa
Nuoren miehen riemu savun valjastamisesta hyöty- ja hupikäyttöön loppuu lyhyeen, kun reservaatin porteille saapuu bioterroristeja jahtaavan DUP-organisaation johtajatar kätyreineen. Brooke Augustine ei kaihda rumiakaan keinoja niin sanotun epätoivotun aineksen kitkemiseksi. Heimon jäsenet joutuvatkin sivullisiksi uhreiksi Augustinen ”kuulusteluissa”, kun rautarouva epäilee Delsinin salaavan tietojaan. Alkurähinöistä toivuttuaan sankari matkaa kohti DUP:n päämajaa Seattlessa. Delsinin yksinkertaisena tavoitteena on pelastaa heimonsa viimeiset jäsenet varastamalla tuoreeksi veriviholliseksi nousseen Augustinen kyvyt. Mukaan lyöttäytyy lainvalvojana toimiva ja vapaa-aikanaankin innokkaasti moralisoiva isoveli, jonka kanssa kipinöi jo ennen savuvoimia.
Vaikka lähtökohta tavalliselle tallaajalle yllättäen ilmaantuvista voimista muistuttaa ensimmäisen Infamousin asetelmaa, tuntuu Second Son varsin erilaiselta kokemukselta. Kun aiemmissa osissa mentiin pitkälti sarjakuvafiiliksissä, voisi uutta seikkailua verrata suuren budjetin Hollywood-versiointiin samasta aihepiiristä. Mukana on silti tuttuja elementtejä, kuten mustavalkoiset valinnat hyvän ja pahan välillä. Harmaan sävyjä ei tunneta, joten käytännössä alkumetreillä valitaan joko maailmaa syleilevä sininen linja tai sukellus synkempien aatosten punaiselle puolelle. Kaksi poikkeavaa polkua antaa vähintään hyvän tekosyyn palata myöhemmin uusintakierrokselle ensimmäisen läpipeluun jälkeen.
Humoristinen ote on jälleen vahvasti läsnä dialogissa, mikä ilmenee selvimmin Delsinin epäsovinnaisina letkautuksina. Huolettomalla elämänasenteella varustetun nuorukaisen ja huomattavasti jäykkäniskaisemman isoveljen välinen sanailu on paikoin herkullista seurattavaa. Ennen julkaisua nähdyissä trailereissa uusi päähenkilö vaikutti lähinnä ärsyttävältä räkänokalta, mutta onneksi pipon alta paljastuu yllättävän karismaattinen ja hyvin Infamousin maailmaan sopiva tyyppi. Juuri mielenkiintoiset ja persoonalliset hahmot muodostavat käsikirjoituksen terävimmän kärjen. Vaikka varsin perinteisessä juonessa ei sinänsä suurta vikaa olekaan, ei se myöskään onnistu tarjoamaan erityisen mieleenpainuvaa draaman kaarta.
Sankarin pitkä tie
Delsinin taito imeä muiden mutanttien voimia mahdollistaa aiempaa monipuolisemmat niksit vihollisten kurittamiseen. Savutemppujen jälkeen tutustutaan neonvalojen ihmeelliseen maailmaan, ja enempiä spoilaamatta vielä omintakeisempaa energianlähdettä hyödynnetään myöhemmin. Ainoastaan yksi voima voi olla kerrallaan aktiivisena, mutta niiden välillä vaihtaminen hoituu varsin jouhevasti. Kaikilla voimilla on melko samanlaiset perustoiminnot sarjatulituksesta isompien yksittäispommien heittelyyn, mutta tiettyjen ominaispiirteidensä ansiosta oma suosikki valikoituu lopulta helposti. Yleisesti ottaen pelimekaniikan paras uudistus liittyy liikkumisen selkeään nopeuttamiseen. Aavistuksen kankea parkour-kiipeily ja verkkainen eteneminen jäävät historiaan, kun Delsin suorastaan kiitää katolta toiselle todellisen supersankarin tavoin.
Useisiin alueisiin jaettu Seattle on vahvasti DUP-sotilaiden vallassa, joten merkittävä osa peliajasta kuluu vapauttaessa kaupunkia kortteli kerrallaan. Tämä tapahtuu organisaation otetta nakertavia sivutehtäviä suorittamalla. Tehtävistä puhuminen on kuitenkin liioiteltua, sillä askareet jäävät todella lyhyiksi rykäisyiksi. Nakkilistalla on niin seurantakameroiden rikkomista kuin graffitien tekoa DualSchockin liikkeentunnistusta hyödyntämällä. Omasta moraalisuuntautumisesta riippuen on myös mahdollista hyökätä mieltään osoittavien siviilien kimppuun tai pelastaa pulaan joutuneita kansalaisia nappia painamalla.
Valtavalla määrällä sivutekemistä on kaksi puolta: peliaikaa kertyy kelloon kuin huomaamatta paikasta toiseen pienen puuhastelun perässä säntäilemällä. Toisaalta liiallisen yksinkertaisuuden vuoksi puutumisen tunne niiden suorittamiseen iskee ennen pitkää. Onneksi päätarinan tehtävissä koetaan enemmän vaihtelua, eikä sivupoluille ole pakko eksyä. Ne kuitenkin auttavat huomattavasti Delsinin voimien parantelussa sekä helpottavat kaupungilla navigointia, joten niiden täydellisestä sivuuttamisesta syntyy joka tapauksessa pieni pistos sydämeen.
Nättiä ja kivaa
Sucker Punch on ottanut isoja harppauksia teknisen jäljen suhteen jokaisen Infamouksen kohdalla. Ensimmäinen jäi melko vaatimattomaksi ulkoasultaan, mutta jatko-osa ylsi jo hiekkalaatikkogenren keskikastin paremmalle puolelle. Second Son jatkaa nousujohteista putkea, sillä sitä voi helposti tituleerata PlayStation 4:n komeimmaksi titteliksi. Laaja kaupunki näyttää uskomattoman hienolta, ja yksityiskohtaista maisemaa riittää silmänkantamattomiin. Päähuomion varastavat kuitenkin äärimmäisen tyylikkäästi toteutetut supervoimat, joiden räväkimmät variaatiot tiputtavat leuan viimeistään lattiaan. Audiopuoli täydentää osaltaan kokonaisuutta, sillä nupisemisen aiheita ei keksi sen paremmin ammattitaidolla hoidetusta ääninäyttelystä kuin ääniraidastakaan.
Infamous: Second Son on erittäin hyvä, jopa erinomainen peli. Ensimmäisen parin tunnin perusteella se vaikutti niin loistavalta, että täydet tähdet tuntuivat käytännössä selviöltä. Kuitenkin äärimmäisen komean ulkoasun lumon laannuttua, ja voimiin tottumisen jälkeen innostus hieman vaimenee. Muutoin hienosti suunnitellun kaupungin kaduille sekä kujille täytyisi saada monipuolisempaa tekemistä, jotta toisto pysyisi kurissa. Sen jälkeen Sucker Punchin luomassa konseptissa alkaa viimein olla todellisen klassikon ainekset kasassa.
Kyseessä on ehdottomasti sarjan paras edustaja, mistä suurin kiitos kuuluu useampien kykyjen värittämälle taistelumekaniikalle. Uudistuksen avulla konfliktit pysyvät mielenkiintoisina, vaikka viholliset eivät elämää suurempia innovaatioita muutoin esittelekään. Supersankarifiiliksen kruunaavat komeat erikoisliikkeet, jotka tekevät selvää käytännössä kaikista lähistön vastustajista. Samoin liikkumiseen tuodut helpotukset ilahduttavat edellisten osien parkour-kikkailun jälkeen. Infamous: Second Son on ehdottomasti hankkimisen arvoinen peli.
