Jo reilu vuosi takaperin Steamissa julkaistu Cave Digger on todella, todella yksinkertaisen perusidean ympärille kasattu hassuttelu. Nyt teknologiakaupunki Oulusta ponnistavan VRKiwi-studion tuotos on käännetty myös PlayStation VR:lle. Onnistuuko tällainen yhden ainokaisen idean ympärille rakennettu kokonaisuus erottumaan edukseen jo niin kovin harmaaksi käyvästä VR-pelimassasta?
Ryhdy kaivosmieheksi, he sanoivat. Se on hauskaa, he sanoivat.
Cave Diggerin simppeliä premissiä ei lähdetä sen kummemmin alustamaan – ei sillä, että olisi tarviskaan. Pelaaja heitetään suorilta maan syvyyksiin laskeutuvan, todella ahtaan hissin kyytiin, tarkoituksenaan hutkia Move-kapuloilla pelialuetta ympäröiviä kivenlohkareita. Tavoitteena on luonnollisesti löytää rikkauksia, mutta matkan varrella vastaan tulee myös hyvin pienimuotoisia salaisuuksia muun muassa mystisten avaimenreikien muodossa.
Yksi VR-sessio lohkaisee elämästä vain vaivaisen parin minuutin siivun, sillä Move-kapuloilla sohiva pelaaja on heitetty säälittä armottoman lyhyen syklin armoille. Käynnistä hissi napista. Hakkaa lohkareista timantteja. Heitä rikkaudet säiliöön. Toista. Kierrosten välissä tarvikkeita voi päivittää aavistuksen parempiin ja monipuolisiin, mutta peruskaavaa ei lähdetä missään vaiheessa muuttamaan suuntaan saati toiseenkaan. Hakun lisäksi tarjolle heitetään tienatulla virtuaalivaluutalla ostettavia poria, sirkkeleitä, dynamiitteja ja muita mukamas vinkeitä vehkeitä. Valitettavasti nämä eivät onnistu värittämään sessioita kylliksi, sillä peruskaava alkaa käymään väistämättä tylsäksi jo parin pikaisen rundin jälkeen.
Kun ei toimi, niin ei toimi
Pelimekaanisella puolellakaan ei kohota tetriseffectimäisiin sfääreihin, sillä turkasen epätarkat Move-kontrollit ja satunnaisesti lattian läpi tipahtelevat timantit onnistuvat tuottamaan enimmäkseen vain päänsärkyä. Kumpainenkin käsi on tietysti käytössä, joten työkaluja on mahdollista käyttää kerralla kaksin kappalein. Valitettavasti näiden ”apuvälineiden” toimivuus taas tuntuu riippuvan vuoroveden tilanteesta ja planeettojen asennosta, joten helpointa on käyttää kivien murskaamiseen raakaa lihasvoimaa.
Myös lukemattomista VR-peleistä tuttu ”osoita ja teleporttaa” -liikkuminen on pirullisen pienessä tilassa niin kovin tuskallista. Liitä kokonaisuuteen vielä timanttien noukkiminen pelialueen keskellä tönöttävään säiliöön, niin tuloksena on todellinen kontrollien sekametelisoppa, joka suorastaan houkuttelee siirtymään parempien pelien äärelle.
Cave Digger ei onnistu kohoamaan myöskään ulkoasunsa puolesta muiden lukemattomien PSVR-nimikkeiden yläpuolelle. Yksinkertaiset ruskeat miljööt tylsine kiviröykkiöineen eivät näytä hääppöisiltä resoluutioltaan epätarkkojen virtuaalikakkuloiden läpi katsottuna. Työkalut ja muut apuvälineet ovat onneksi saaneet pintaansa enemmän yksityiskohtia, mutta hurraahuutoja nekään eivät missään nimessä aiheuta.
Eihän ole pakko pelata, jos ei huvita?
PS Storen tuotesivu rummuttaa Cave Diggerissä olevan peräti seitsemän erilaista loppua. Valitettavasti yhdenkin saavuttaminen tuntui vaativan sen verran ponnistuksia ja ennen kaikkea itsensätoistavuutta, että en nähnyt mokomaa kaiken vaivan arvoisena savottana. Ehkä perheen juniorit saavat Cave Diggeristä hupia illaksi tai pariksi – eihän se kymmenisen euroa nyt niin paljon loppujen lopuksi ole.
Onneksi on aina Beat Saber.
