On kulunut kaksi vuotta Human Revolutionin tapahtumista. Kyberneettisesti paranneltuja ihmisiä syrjitään, ja ilmassa on lopunajan alkua. Ihmiskunta on kirjaimellisesti jakautunut kahtia.
Mankind Dividedin maailma heijastuu osittain omastamme, sillä nykypäivän teemat ovat vahvasti läsnä. Erilaisuutta vieroksutaan ja vihataan. Ennakkoluulot sekä asenteet ovat tehneet ihmiskunnasta pelokkaan muutoksille, eivätkä terroristien tekemät täsmäiskut helpota asiaa.
Terroritöiden tekijöitä on mahdoton saada kiinni ilman Adam Jensenin apua. Nykyään Interpolin riveissä vaikuttava mies lähestyy asiaa tyylilleen uskollisesti, jolloin totuus alkaa hiljalleen paljastua. Juoni keskittyy vahvasti transhumanismiin sekä salaliittoteorioihin, joita Jensen koettaa selvittää.
Viilaan, höylään ja hakkeroin vain
Detroitin maisemat ovat vaihtuneet Prahaan, jonka kaduilla on synkkää ja epätoivoista. Liikkuminen on vapaata, eikä paikkojen nuuskimista ole juuri rajoitettu. Asunnoista saattaa löytyä tarinaan liittyviä johtolankoja tai muita elämää helpottavia esineitä. Hakkeroinnin avulla saa hankittua salasanoja ja kallisarvoista informaatiota, jotka nopeuttavat suojamuurien kaatamista.
Annettuja tehtäviä voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä, sillä sekä sivu- että tarinatehtävät liittyvät toisiinsa tavalla tai toisella. Lisäksi tehdyt valinnat vaikuttavat pelin kulkuun, mikä tekee juonen kehittymisestä mielenkiintoista. Esimerkiksi keskusteluissa repliikkivaihtoehdot voivat johtaa tietyn tapahtuman kannalta erilaiseen lopputulokseen, kuten vaikkapa väkivallattomaan ratkaisuun.
Human Revolutionia kritisoitiin juuri siksi, ettei sitä voinutkaan läpäistä taistelematta. Muun muassa pomoja ei ollut mahdollista päihittää muuten kuin räiskimällä. Nyt molemmille vaihtoehdoille on annettu sijaa. Esimerkiksi keskustelun edetessä kumppanin ilmeitä ja eleitä pystyy analysoimaan. Kohde taipuu helposti Jensenin tahtoon, jos vain tulkinta osuu oikein. Väärä valinta taas saattaa napsauttaa pilkan omaan nilkkaan. Onneksi näissä tilanteissa töppäykset ovat nopeasti korjattavissa tallennuspisteiden avulla.
Adam Jensen 2.0
Väärien valintojen takia syntynyt riita äityy nopeasti tulitaisteluksi, jolloin hengissä pysyminen ei ole helppoa. Pääpaino pysyykin pitkälti hiiviskelyssä ja huolellisessa suunnittelussa. Se ei haittaa, koska varjoissa kulkeminen on pelin parasta antia.
Mankind Divided tarjoaa aiemmassa osassa nähtyjen parannusten lisäksi myös uusia kokeellisia prototyyppejä. Esimerkiksi titaanihaarniskan aktivoiminen mahdollistaa selviytymisen raskaassakin tykkitulessa. Valittavana on paljon muitakin taistelua helpottavia apuja, joista mainittakoon muun muassa maxpaynemainen ajanhidastus. Uudet voimat keskittyvät enimmäkseen tulitaistelun helpottamiseen, ja hiiviskelyyn pyhitettyjä parannuksia on oikeastaan vain kaksi.
Protojen ominaisuudet antavat erilaisia tapoja lähestyä vihollisia, mutta ne eivät kuitenkaan muuta peruspeliä hirveästi. Uudistukset ovat maltillisia ja etenemistä auttavia jippoja. Eidos Montreal ei ole selvästikään halunnut rikkoa toimivaa kaavaa, mikä on toimiva ratkaisu. Kaikki mikä Human Revolutionissa oli hyvää, on sitä nytkin.
Teit meistä kauniin
Deus Ex ei ole erityisen henkeäsalpaavan näköinen, vaikka kyberpunk-seikkailu onkin kokenut viidessä vuodessa aikamoisen kasvojenkohotuksen. Miljöö on teemaan sopiva ja näyttävä, mutta osa hahmoista tuntuu todella muovisilta. Myös hahmojen animointi ontuu, eikä liikehdintä ole kovin luontevaa. Lisäksi ruudunpäivitys tökkii välillä häiritsevästi, mutta sitä tapahtuu onneksi vain suuremmissa ympäristöissä.
Pikkuvioista huolimatta Mankind Dividedin synkkään maailmaan on helppo uppoutua. Kolkot ja scifistiset sävellykset luovat seikkailuun upeaa tunnelmaa ja ääninäyttely on uskottavaa. Myös käheä-ääninen Adam Jensen on edelleen oma empaattinen itsensä.
I just can’t get enough
Mankind Divided sisältää tarinan lisäksi myös Breach-muodon, jossa hakkerit tunkeutuvat yritysten salaisiin verkostoihin hyödyntämällä keinotodellisuutta. Tavoitteena on paljastaa mahdollisimman monta likaista yksityiskohtaa ja paeta ennen kuin tutka saa varkaan kiinni. Tuloksia voi verrata muiden pelaajien kanssa, sekä hyvin suoritetut tehtävät avaavat pääpelissä käyttökelpoista tavaraa. Toiminta muistuttaa hieman Metal Gear Solidissa nähtyjä VR-tehtäviä. Hakkerointi on hauskaa, mutta sen tarjonta jää aika pinnalliseksi.
Deus Ex: Mankind Dividedin ei suuresti eroa edeltäjästään. Merkittävin uudistus on pomotaistelujen poissaolo, sillä teräväkieliset Adam Jensenit onnistuvat keplottelemaan itsensä tilanteesta pois pelkästään puhumalla. Muutos on tervetullut, koska raskasta tykkitulta vaatineet supersotilaat tuntuivat turhauttavilta. Toisaalta ne toivat muuten niin rauhalliseen menoon vauhtia. Mankind Divided ei ehkä yllä juonellisesti edellisen osan tasolle, mutta se on kaikesta huolimatta erittäin mukaansatempaava scifijännäri. Trilogian päätösosaa odotellessa.
