Kohti ääretöntä ja sen yli

Brittiläisen Hello Gamesin kehittämä No Man's Sky on saanut usean leuan loksahtamaan jo julkistuksestaan lähtien. Usean vastoinkäymisten kautta massiivinen avaruusseikkailu on saatu vihdoin pihalle. Osoittautuuko peli kaiken hypen arvoiseksi? Tässä vaiheessa varmaa kuitenkin on, että kyseessä lienee yksi niistä tekeleistä, jotka muistetaan alan historiassa vielä vuosikymmenten kuluttua.

Planeetat tiskiin

Julkistuksestaan saakka pelin suurin myyntivaltti on ollut vapaa universumi ja sen käytännössä ääretön koko. Pelaaja asetetaan lentelemään lukuisilla eri galakseilla, jotka käsittävät kirjaimelliset 18 kvintiljoonaa planeettaa. Tarkalleen siis 18,446,744,073,709,551,616 taivaankappaletta. On kuitenkin ilmiselvää, että edellä mainituista pallukoista jokaisen täysin yksilöllinen suunnittelu ja toteutus on niin yksilön kuin myös mahdollisesti koko ihmislajin elinajassa mahdotonta. Tähän on saatukin apua polygoneja jatkuvasti tuottavalla tekniikalla, jolla on mahdollista luoda tiettyjä pelintekijöiden kehittämiä algometrejä noudattaen ennakkoon planeettoja ja niiden ympäristöt.

No Man's Sky, pikkueliöitä ruohokentällä

Pelissä ei nähdä eikä kuulla varsinaista tarinaa. Jonkinlainen päätavoite on kuitenkin olemassa, sillä pelaajan on pyrittävä lentämään aurinkokunnilta ja niiden planeetoilta kohti galaksin ydinkeskusta. Edellä mainittu päämäärä jää kuitenkin sivuseikaksi, kun pelin maailma ja sen mielikuvitusta kutkuttelevat kolkat houkuttelevat mukaansa. Matkan aikana on kuitenkin myös pidettävä huoli sekä avaruuspuvustaan että kulkuneuvona toimivasta aluksestaan. Valtaosa peliajasta vietetäänkin keräten eri mineraaleja, joilla on mahdollista niin huoltaa kuin myös kehittää omistamaansa kalustoa aina puvun kestävyydestä aseiden läpikantamaan. Mineraalien parissa tehdään tuttavuutta jo ensimmäisellä planeetalla, jossa pelaajan on ensitöikseen korjattava aluksensa lentokuntoon. Tämä tapahtuu alueelta löytyiviä mineraaleja keräämällä ja niistä tarvittavia osia rakentamalla. Ensimmäiseltä planeetalta päästyään pelaajalle avautuu täysinäinen universumi, joka lupailee kokonsa puolesta lukemattomia mahdollisuuksia ja elämyksiä.

Kokonaisuutena peli onnistuu antamaan jo alkumetreillään todella hyvän ensivaikutelman, joka alkaa kuitenkin rakoilla sitä enemmän, mitä pidemmälle edetään.

Tutkittavissa nyt myös punaisena

Valtaosa planeetoista osoittautuu erityisesti matkan alkutaipaleilla – väripalettia lukuun ottamatta – varsin samankaltaiseksi kivipalloksi, joka kattaa lähes identtiset laaksot luolastoineen ja kasveineen. Pidemmän aikaa universumissa matkatessa vastaan alkaa tulla myös hieman suurempia eroavaisuuksia, kuten viidakoita ja merten valtaamia alueita. Samalla myös pelin heikkoudet kuitenkin nostavat päätään esille. Sen lisäksi, että kaikilla planeetoilla kukkii sama kasvillisuus, ovat myös alueilta löytyvät rauniot ja eliöt lähestulkoon identtisiä. Myös itse tekeminen osoittautuu viimeistään useamman pelitunnin jälkeen itseään toistavaksi.

Valtaosa pelin kulusta noudattaa kaavaa, jossa pelaaja laskeutuu planeetalle, kerää paikanpäältä löytyviä esineitä ja tutkii vastaantulevia eläimiä. Näistä erityisesti planeetoille laskeutuminen sekä niistä saatavien mineraalien sekä muiden esineiden keräily ovat universumin keskipisteen saavuttamisen kannalta välttämättömiä aktiviteetteja, kun taas eläinten skannaaminen tietokantaan osoittautuu etenemisen suhteen täysin vapaaehtoiseksi touhuksi.

No Man's Sky, piu-piu-pyssyt yössä

Avaruudessa saa lennellä planeetalta toiselle halutessaan täysin rauhassa, mikä tekeekin niistä hetkistä nautinnollisimpia. Etenkin kun tiedostaa planeettojen tarjoavan vain samankaltaisia näkymiä. Mikäli mieli tekee, voi pelaaja ottaa mittaa planeettojen ja avaruusasemien lähistöllä lentäviä tekoälyaluksia vastaan. Mitään eeppisiä ilmataisteluja on kuitenkaan turha odottaa. Avaruusaluksella ammuskelu tuntuu varsin tahmaiselta, mikä saa myös taistelun tuntumaan turruttavalta räiskinnältä.

Julkaisua markkinoidessaan Hello Gamesilta saatiin kuulla seikkailun tarjoamia mahdollisuuksia koskien monenlaisia lupauksia, joista suuri osa on jätetty täysin pitämättä. Erityisesti lupaukset moninpelistä osoittautuvat nekin pelkäksi puheeksi, sillä pelaajat eivät voi kohdata toisiaan lainkaan. Ainoa asia, mistä tietää paikalla olleen muuta ihmisväkeä, on jonkun toisen valmiiksi nimeämä planeetta. Myös alukset ja aseet sekä niiden väliset eroavaisuudet osoittautuvat tositoimissa varsin minimalistisiksi, sillä valtaosa poikkeavuuksista näkyy pääosin kosmeettisena, jättäen erot muun muassa tulivoimassa lähes huomaamattomaksi.

Kirkas universumi päältä kaunis

No Man's Skyn parissa viihtyminen on pitkälti kiinni pelaajan omasta asenteesta ja mielikuvituksesta, jota pelin rajaton mutta samalla varsin sisällötön maailma vaatii pitääkseen mielenkiinnon yllä vielä alkuinnostuksen jälkeen. Pettymys tai ei, on Hello Gamesin kunnianhimo ansainnut joka tapauksessa arvostavan hatunnoston. Myös tekijätiimin lupaukset tulevasta, ilmaiseksi jaettavasta lisäsisällöstä antavat toivoa, että pelistä saadaan nauttia vielä jonain pävänä kenties jopa siten kuin peliä markkinoidessa annettiin ymmärtää.

Useista pikkuongelmistaan huolimatta No Man's Sky tarjoaa päämäärätöntä vaeltelua ja tutkimista hakevalle seikkailijalle unohtumattoman kokemuksen, jonka varsinainen sisällön puute jättää kuitenkin monet tarkoitusta hakevat jo ensimmäisille planeetoilleen.