Robin Hood on hahmona metsien mies. Karismaattinen partasuu, joka vie rikkailta ja antaa köyhille. Hänestä ja iloisesta joukosta kertovan videopelin olisi odottanut olevan hiippailua ja puissa pomppimista, mutta nyt mennään rankemmin iholle.
Marion-neidon faijamies Nottinghamin sheriffi on harvinaisen pahalla tuulella ja on jälleen valmis polttamaan koko Sherwoodin metsän saadakseen veijarit nalkkiin. Sheriffiä jahdataankin sitten kolmen näytöksen ajan, joihin jokaiseen lukeutuu kolme tehtävää. Vastaan astelee röykkiöittäin rivimiehiä sekä isompia pahiksia, joista jokainen liittyy tavalla tai toisella sheriffiin.
Taistelun hurmoksessa
Tarina on kevyttä purtavaa, mutta se onkin lähinnä sivuseikka toiminnan hurmoksessa. Nukketeatterimaiset animaatiot kuljettavat juonta eteenpäin, mikä on hauskan erilainen tapa tuoda muuten tasapaksuun meininkiin särmää. Kohtauksia elävöittää paikallinen kylänarri, joka kertoo legendat lapsille nuotion ääressä.
Samaiseen narriin törmää usein myös taistelukentillä. Hän odottelee välietapeilla, joissa kaveri kerää lahjoituksia kansalle. Urotöiden ansiosta sankarit nostavat tukijoukkojen tasoa. Niitä kannattaa siis suorittaa, koska tasot parantavat hahmojen ominaisuuksia.
Gangs of Sherwood tuntuu aluksi jopa vähän tylsältä toimintapeliltä, mutta tilanne muuttuu taitojen karttuessa. Kevyiden ja raskaiden iskujen jakamisen lisäksi jokaisella hahmolla on erilaisia erikoisiskuja, joiden avulla vihollisia voi napsia helposti yksinkin. Esimerkiksi Robin Hood käyttää aseenaan nuolia ja osaa kytkeä niihin isoja räjähdyksiä aiheuttavia tähtipommeja.
Erilaisten iskujen yhdistäminen muodostaa liikesarjoja, joiden kasvaessa näyttäviksi on mahdollista saada yhä enemmän mammonaa. Periaate muistuttaa esimerkiksi Devil May Crysta tuttua palkintojärjestelmää. Jokainen huitaisu kerryttää myös mittaria, jonka täyttyessä voi suorittaa vahvempia iskuja. Myöhemmin avautuvat jengiominaisuudet antavat lähes kuolemattomuuden lahjat, sillä sen aktivoituessa pomotkin ottavat huolella niittiä.
Tiimipelin kautta
Saatuihin rikkauksiin vaikuttaa lisäksi vaikeustaso. Tässä korostuukin tiimin tärkeys, sillä Gangs of Sherwood on tarkoitettu moninpeliksi. Kaverilta saatu tulituki on tärkeää varsinkin paineen alla, sillä pelkillä tankkihahmoilla taistelu on haastavampaa. Kahakassa korostuu torjuminen ja oikeaan aikaan tehdyt vastahyökkäykset. Soolona matkaaville on helpompi suositella Robinia tai Marionia, jotka voivat napsia vihollisia jo kaukaa.
Gangs of Sherwood ei tarjoa pitkäksi toviksi tekemistä, sillä koko homma on tapeltu noin kahdeksassa tunnissa. Se on tarkoitettu nautittavaksi seurueen kanssa, mutta arvostelun aikaan paikalla ei ollut ristin sielua. Arvostelijoille oli kuitenkin ystävällisesti perustettu Discord-kanava, josta kavereita olisi voinut huudella mukaan. Introverttinä suomalaisena sen toteutuminen jäi kuitenkin puolitiehen.
Kerta-annos, kiitos
Graafisesti seikkailu on paikoitellen ihan mukiinmenevän näköinen. Maailma näyttää synkältä ja masentavalta, ja se muistuttaa Guy Ritchien Sherlock Holmes -elokuvia. Lisäksi äänimaailmassa on kuultavissa samoja vivahteita. Tunnelma on siis ainakin kohdillaan, vaikka totinen synkistely tuntuu vieraalta käsitteeltä Robin Hoodin mielikuvaan nähden.
Kerta-annos Gangs of Sherwoodia tuntuu riittävältä, sillä se ei tarjoa riittävää jatkumoa läpäisyn jälkeen. Oikeastaan ainoa syy lahdata vihollisia uudelleen on kosmeettisten päivitysten kerääminen. Trikoot vetäisikin mielellään takaisin jalkaan, jos kehittäjät tuovat peliin vaihtuvia uudistuksia ja palkintoja, kuten esimerkiksi Vermintidessä on tapana.
Robin Hoodin maailmaan sijoittuvia teoksia ei ole montaa, joten Gangs of Sherwood on siihen mukava lisä. Toimintaseikkailu palvelee kuitenkin vain murto-osaa legendan faneista ja jättää vähän haalean fiiliksen jotain erilaista odottaville. Sille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus, jos samaa kaavaa noudattavat perinteiset toimintapelit alkavat puuduttaa.
