Advance Wars 1+2: Re-Boot Camp on mielenkiintoinen julkaisu monellakin tapaa. Sen lisäksi, että julkaisija Nintendo piti valmista teosta ”vankina” oletettavasti Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vuoksi, sen juuret yltävät paljon pidemmälle kuin moni odottaisi. Itse asiassa aina vuoteen 1988, jos tarkkoja ollaan.
Ennen Advance Warsia sarja nähtiin konsolikohtaisesti yksinoikeudella Japanissa. Famicomilla nimellä Famicom Wars, Game Boylla nimellä Game Boy Wars ja Super Famicomilla… Noh, ehkä arvaatkin. Advance-sodat nähtiin puolestaan Euroopassa Game Boy Advancella alkuvuodesta 2001, ja sen jatko-osa Advance Wars 2: Black Hole Rising paria vuotta myöhemmin. Hämmentävästi molemmat osat saatiin Japaniin vasta teokset yhdistävän kokoelman muodossa vuonna 2004. Paria Nintendo DS- ja spinoff-osaa lukuun ottamatta sarja on elellyt hiljaiseloa aina vuodesta 2008 lähtien, johtuen ilmeisesti laihoista myyntiluvuista.
Sotatuotosten takaa löytyy sittemmin muun muassa WarioWare- ja Fire Emblem -peleistä länsimaalaisille pelaajille tutuksi tullut japanilainen Intelligent Systems, joka tehtailee edelleen teoksia Nintendon lipun alla. Viimeisimpänä studiolta nähtiinkin juuri Fire Emblem Engage sekä minipelihulluttelu WarioWare: Get It Together! Re-Boot Campin taustalta ei kuitenkaan löydy kyseinen pumppu, vaan pitkän tien pelibisneksessä kulkenut amerikkalainen WayForward, joka on saanut odotella teoksensa julkaisua ylimääräisen vuoden yllä mainituista syistä johtuen.
Sota ja rauha
Mikä Advance Wars sitten on? Se on vuoropohjainen strategiapeli, jossa kaksi valtiota Oranssi Tähti ja Sininen Kuu ovat sotineet toisiaan vastaan vuosikausien ajan. Konflikti syvenee ja saa uusia osallisia, kun tähtijoukkojen komentajaa Andya syytetään naapurivaltioihin hyökkäämisestä, tietenkin täysin turhaan. Kuten oikeassakin elämässä, sodan alkamiselle ei ole nytkään mitään järkevää syytä. Jatko-osassa osanottajien määrä vain paisuu, muuten tarina tallailee aika lailla samoja uomia.
Sotiminen tapahtuu maltillisen kokoisilla kentillä, joissa pelaajalla on käytössään yksikköjä vähän tehtävästä riippuen niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Valikoimista löytyy sotilaiden lisäksi muun muassa erilaisia tankkeja ja lentohärveleitä, tykistöä, miehistönkuljetusajoneuvoja ja jopa sukellusveneitä. Tyyppejä liikutellaan laattapohjaisen kartan päällä, ja sota päättyy siihen, kun vastustajan kaikki yksiköt on tuhottu tai päämaja vallattu (joskus täytyy vain selviytyä tietyn ajan). Lisäksi seikkailujen edetessä joukoille saa myös eri komentajia, joilla on heilläkin omat kykynsä, aivan kuten vastustajan komentajillakin. Esimerkiksi Andy voi parantaa joukkojaan, kun taas muskelimasa Max tehostaa härveleiden ja solttujen lähitaistelutehokkuutta. Vastapuolelta Olaf taasen pystyy tuomaan talven keskelle taistelutannerta.
Kuulostaako yksinkertaiselta? Sitä se ei totisesti ole, sillä Advance Wars on söpöstä ulkoasustaan huolimatta todella syvällinen teos ja pärjätäkseen saa olla pirun tarkkana niin rahankäytön (kyllä, yksiköiden teko maksaa) kuin sijoittumisenkin kanssa. Raskaimmat tankit eivät esimerkiksi kulje juuri muualla kuin teitä pitkin, kun taas sotilaat voivat kiivetä jopa kukkuloilla. Pelaajan täytyy jatkuvasti huomioida olosuhteet sekä ympäristö, jotta kuolo ei korjaa eikä sota veny päivien mittaiseksi (peliajassa). Sotasumukin (eng. fog of war) esiintyy tehtävissä tasaisin väliajoin.
Tästä päästäänkin sekä suurimpaan vahvuuteen että isoimpaan heikkouteen: tehtävät voivat venyä tolkuttoman pitkiksi, eikä omien yksikköjen tuhoutumisesta tarvitse kantaa moraalista taakkaa. Vaikka tavallaan nautin näistä ”shakkiotteluista” todella paljon, on hiukan turhauttavaa tietää jo etukäteen, että yhteen missioon saa varata vähintään sen puoli tuntia tai jopa tunnin aikaa. Onneksi uusioversiossa tehtävän voi kuitenkin keskeyttää ja jatkaa suoraan siitä, mihin jäi. Ollaan nyt kuitenkin rehellisiä – momentum hukkuu, jos tehtävän jättää kesken.
Kaksi pirun kovaa sotarymistelyä nätissä paketissa
Advance Wars 1+2: Re-Boot Camp sisältää uusioversiot kahdesta ensimmäisestä sarjan nimikkeestä, jossa nähdään muutama tervetullut avainuudistus. 3D-grafiikan ja ansiokkaasti uusitun ääniraidan sekä tuoreen kelausominaisuuden lisäksi mukana on vuoron resetointi, minkä ansiosta voi palata parempien ratkaisujen äärelle ja verkkopeli, jonka turvin 2–4 sotijaa voi rymistellä verkossa joko alkuperäisen Advance Warsin tai Black Hole Risingin säännöstön kera. Samalla konsolilla sotiminenkin onnistuu, joten nyt ei tarvita useampaa laitetta linkkikaapeleiden kera, toisin kuin muinoin GBA:lla. Eteenpäin ollaan menty!
V-käyrää nostattavaa vaikeustasoa pelkääville mukana on myös casual-moodi, joka helpottaa tehtäviä tuoden joko pelaajalle lisäkalustoa tai vastustajalle classic-moodia kevyempää sotavälinettä. Jos tekoäly taas tuntuu classicillakin paperilta, voi läpipeluun yhteydessä avata astetta vaikeamman haastemoodin, joka on tarkoitettu lähinnä masokisteille.
Oli vaikeustaso mikä hyvänsä, paketti tarjoaa komentajalleen valtavasti pelattavaa. Ensiosan läpäisee noin 15 tunnissa, kun taas jatko-osaan saa varata tuplaten enemmän aikaa. Haitanneeko tuo toisaalta, sillä tunnit kuluivat sen verran rattoisasti teoksen parissa.
Ajaton, mutta ei enää unohdettu klassikko
Advance Wars 1+2: Re-Boot Camp on loistava ostos niin pitkäaikaisemmille strategiafaneille kuin taktikointiuraansa aloittelevillekin ja ennen kaikkea osoitus siitä, ettei mainio konsepti vanhene koskaan. Sen uudistukset tukevat vanhoja GBA-pelejä kelpo tavalla, joskin tiedostan kyllä, että jotkut olisivat halunneet mieluummin pitää pikseligrafiikan paikallaan.
Omaan makuuni lelusotilasmainen ulkoasu kuitenkin toimii, sillä se muistuttaa minua omista lapsuuden sotaleikeistäni hiekkalaatikolla. Ja ennen kaikkea – se muistuttaa minua ajasta, jolloin kaikki tuntui olevan hiukan yksinkertaisempaa.
