Ensimmäinen yhteys
Mitä jos ihmiset tekisivät ensimmäisen havainnon kaukaisesta rodusta: tulisiko paljastaa oma olemassaolomme vai seurata tilannetta ainoastaan kaukaa? Entäpä jos löydetyn planeetan asukkaat ovat kaiken lisäksi keskenään sisällissodassa? Riskeeratako koko maapallon tulevaisuus vain saadaksemme vastauksia universumin laajuudesta ja muista mahdollisista sivilisaatioista? Näitä kysymyksiä käsitellään geneerisesti nimetyn The Station Game -tiimin uutukaisessa ja samalla myös esikoisteoksessa. Tekijöillä on aiempaa kokemusta Destinyn ja Bioshock: Infiniten kaltaisista hiteistä, joten ainekset onnistumiselle ovat olemassa.
Pelaaja lähetetään tutkimaan avaruusaseman tapahtumia tilanteessa, jossa on menetetty yhteys tärkeää tehtävää suorittavaan miehistöön. Lähitulevaisuudessa kolmen hengen tiimi on tarkkailemassa älyllistä elämää Psy Prime -planeetan läheisyydessä. Häivetekniikan avulla avaruusasema on pysynyt näkymättömänä, kunnes joku menee vikaan sammuttaen suurimman osan tärkeistä teknologioista – yhden ollessa radiolinkki. Yhtäkkiä Asema onkin kenen tahansa havaittavissa, mutta kommunikaatioyhteyttä sinne ei saada.
Futuristisen aluksen käytävät ammottavat tyhjyyttään, eikä kaikki ole selvästikään kunnossa. Mitä edellisinä päivinä on tapahtunut? Tilannetta lähdetään selvittämään kävelysimulaattoreille tuttuun tyyliin, eli tutkimalla informaatiopolkua kohti loppuratkaisua. Tyylitelty miljöö on täynnä yksityiskohtia ja tutkittavia esineitä. Varsinkin kirjoja on kymmeniä ellei satoja, ja jokaiselle on keksitty originaali nimi.
Esikuviensa summa
The Stationista puhuttaessa ei voi sivuttaa Gone Homea, vaikka teemoiltaan Steve Gaynorin uutukainen Tacoma istuu paremmin tieteismysteerin vertailuun. Fullbright-studion tunnelmallinen kävelysimulaattori toimii esikuvana niin tälle kuin monelle muullekin lajityypin teokselle. Tarinan keskiössä on mysteeri, jota lähdetään selvittämään tutkimalla Aseman ympäristöjä, lukemalla viestiketjuja ja kuuntelemalla keskustelulogeja. Asteittain tapahtumat aukeavat kokijalle samalla luoden kokonaiskuvan miehistön keskinäisestä dynamiikasta ja toimista. Välillä ratkotaan muutama pulma. Yksinkertainen mutta toimiva kaava, jos muut puitteet ovat kunnossa.
Ja nehän ovat. Unityn päälle rakennettu teos näyttää hyvälle, ja vähäinen ääninäyttely on tehty ammattitaidolla. The Station ei sinänsä ole mitenkään omaperäinen, eikä se uudista genreä millään muotoa. Teos luottaa perinteisiin ratkaisuihin, toisin kuin esimerkiksi viime vuonna julkaistu What Remains of Edith Finch. Onneksi käsikirjoitus ja ennen kaikkea tunnelma toimivat, ja scifiseikkailun pelaa mielellään yhdeltä istumalta läpi. Ensimmäisellä läpäisyllä kertomus on nähty parissa tunnissa, jos nuohoaa kaikki nurkat ja tavaa jokaisen keskusteluketjun. Pituutta olisi voinut olla karvan verran lisää, joskin matkan varrelle on piilotettu muutamia miehistön välisiä hassutteluja. Piilotettujen kynien arvoitus aukenee tarkkaavaiselle.
Gone Space
Kävelysimulaattorien tärkein ominaisuus on luoda uskottava ja tunnelmallinen illuusio tutkimusmatkan ympärille. The Station ei ole mullistava teos, mutta se esittelee mielenkiintoisen kokonaisuuden älyllisen elämän metsästyksestä. Muutamat suoraviivaiset pulmat ovat simppeleitä mutta tarpeeksi nokkelia, jotta ratkaisusta tuntee oivaltamisen iloa. Lisäksi avaruusasema on tyylikäs ympäristö led-valojen ja AR-teknologian valaistessa tummia huoneita.
Pelin maailmaa on jatkettu verkossa, sillä avaruusmatkan rahoittaja Axiomilla on aidon oloiset nettisivut kertomassa korporaation suuremmista tavoitteista ja unelmista. The Station onkin taidolla suunniteltu ja toteutettu scifiseikkailu, jonka ainoat mainittavat puutteet ovat lyhyt kesto sekä lajityypin normien liiallinen käyttö. Ei mestariteos mutta varsin mainio matka universumin laidalle.
