Nyt Alko kiinnostaa
Projektin vetäjä Ben Wander on kulkenut samoja polkuja kuin useat nykyhetken pelintekijät. Stressaavien AAA-studioiden kiireiset aikataulut riittivät, joten ratkaisu löytyi omasta itsenäisestä firmasta. Pelejä omilla ehdoilla ja visioilla.
1920-luvun San Francisco esittelee pelaajalle yksityisetsivä Phyllis Cadence Malonen. Eräänä päivänä paikallinen pikkurikollinen kolkuttaa ovea. Lyhyen mutta ytimekkään uhkauskirjeen lähettäjä pitäisi selvittää ilman suurempaa kohua. ”Etteivät asiakkaat kaikkoa”, hän sanoi. Kilpaileva viinatrokari on pääepäilty, mutta konkreettisia todisteita ei ole olemassa – edes siitä, että syytetty parturi salakuljettaisi viinaa. Ehkä paikallinen baarimikko tietää aiheesta. Tästä alkaa Malonen tupakan ja alkoholin katkuinen mysteeri.
Kieltolaki, mafian veriset yhteenotot, viranomaisten avoimesti rehottava korruptio ja ensimmäisen maailmansodan jälkeinen yleinen epävakaus tarjoavat traagiset mutta mielenkiintoiset puitteet noir-dekkarille. Indieprojekti lainaa vaikutteita peleiltä kuten 80 Days ja Phoenix Wright keskittyen yhteen keikkaan. Simppelistä uhkauksesta alkava tilanne laajenee suuremmaksi rikosvyyhdiksi, jota aloitteleva dekkari selvittää parhaansa mukaan taistellen naisena miesten maailmassa. A Case of Distrust on kaksiulotteinen seikkailu, jonka pääpaino on keskusteluilla ja kuulusteluilla.
Matka menneisyyteen
Pelaaminen tapahtuu simppelisti hiirellä klikkailemalla. Jokainen lokaatio on siluettikuva huoneesta, jossa voi tutkia muutamia esineitä ja kuulustella paikalla olevaa henkilöä. Kaikki huomiot ja todisteet kirjautuvat automaattisesti muistivihkoon, josta niitä voi tarkastella jälkikäteen. Vihkosesta myös valitaan aihepiirit, joista haluaa todistajan tai epäillyn kanssa keskustella. Välillä vastapuolen väitteitä voi haastaa, jolloin oikea merkintä kirjasta kumoaa valheen avaten uusia dialogivaihtoehtoja. Dekkarin työ onkin totuuden kaivamista ihmisistä: toisen antama lausunto kumoaa toisen. Tarina soljuu eteenpäin, vaikka välillä paikasta toiseen joutuukin ajelemaan ratkaisevan vinkin perässä. Lopulta kun motiivi, mahdollisuus ja tapa ovat selvillä, on aika osoittaa tekijää syyttävällä sormella. Loppuratkaisu jättää hieman toivomisen varaa – tai tapa, jolla se käsitellään – mutta muuten savuinen etsiväseikkailu pitää jännityksen yllä.
Päähahmoksi on valikoitunut nainen, mutta aihetta ei käsitellä kovinkaan syvällisesti. Muut naiset ovat tarinassa taustalaulajia – kirjaimellisesti – miesten kantaessa vastuun valokeilassa. Malonelta puuttuukin tietynlaista särmää, ja osan ajasta vihjeet sekä ratkaisut aukeavat hänelle kuin vahingossa. Phyllis toki kyselee kysymykset, mutta harvemmin hän tekee suuria oivalluksia. Mafiosot ovat vain suulaampia kuin olin kuvitellutkaan.
Graafikkonero Saul Bassin vaikutus näkyy alusta asti Wanderin työssä. Bass muistetaan eritoten Hitchcockin Vertigon julisteesta sekä kymmenistä muista mainos- ja elokuvajulkaisuista. Suoraviivaiseen, piirrettyyn tyyliin nojaava A Case of Distrust näyttääkin hyvältä, ja varsinkin siirtymäanimaatiot ruudusta toiseen yllättävät kekseliäisyydellään alussa. Tyylikästä ulkoasua täydentää Mark Wilsonin erinomainen jazz-henkinen ääniraita. Napsuvat sormet, rytmikkäät rumpusoolot ja ylipäätänsä ajanhetkeen sopivat kappaleet edustavat noir-tunnelmaa juuri kuten pitää. Musiikin lisäksi eri ruutuja täydennetään ympäristöön sopivilla ääniefekteillä, olivat ne sitten kassakoneen kilinää taikka biljardisalin taustahälinää. A Case of Distrust on audiovisuaalisesti yksinkertaisen kaunis ja toimiva kokonaisuus.
Pelinovelli
Kolmetuntinen mysteeri on juuri sopivan mittainen tutkimusmatka menneisyyteen. A Case of Distrust näyttää kuinka lähelle kirjallisuutta pelit voivat päästä. Wanderin teos on taidokkaasti käsikirjoitettu dekkari, johon on sekoitettu hienovaraisesti historiaa ja fiktiota. Varsinkin taksimatkat paikasta toiseen esittelevät oivallista käsikirjoitusta, kun päähahmo ja kuski jutustelevat heille ajankohtaisista aiheista: Leninin kuolemasta, baseballin sopupeliskandaalista, jonka pääarkkitehdiksi syytettiin mafioso Arnold Rothsteinia ja niin edelleen.
Ilman töksähtävää loppua tarina oli kantanut maaliin asti. Tällaisenaan ratkaisu jättää muuten miellyttävästä kokemuksesta hieman valjun maun suuhun. Lisäksi päähahmon karisma jättää hieman toivomisen varaa: Malone on kuitenkin yksinäinen nainen keskellä brutaaleja gangstereita. Ajoittain tuntuu kuin muut tekevät etsiväntyön hänen puolestaan. Pienistä narinoista huolimatta A Case of Distrust on tyylikäs avaus The Wandering Benille. Toivottavasti tarinavetoinen mysteeri saa tulevaisuudessa ansaitsemansa jatko-osan.
