Missä ihmeessä olen?
Lähtökohtana heräät kuin krapulainen kuvitellulla eteisen matolla, sillä mattoa ei ole. Seurana on vain pimeyttä, itkemisen ääniä, puulattia sänkynä sekä edessä olevaan oveen suunnatut koputtelut. Tason päällä oleva tv näyttää kirppusotaa, mutta valaisee sentään hieman pimeää huonetta. Ohjattava päähenkilö sanoo muutaman sanan noustessaan ylös. Oven takaa kuuluvat äänet paljastavat protagonistille tutun henkilön, mutta lähempää tuttavuutta ei päästä tekemään lukitun oven vuoksi.
Kauhupelille ominaisesti ovien aukominen on hidasta, ja tämä nostaa pulssia etenkin takaa kuuluvien äänien voimistuessa. Tässä kohtaa alan ensi kertaa hapuilemaan kontrollit sisältävää valikkoa, sillä olen pelannut yli 20 vuotta invert-asetuksilla. Tyrmistyn suuresti, sillä asetusta ei ole lainkaan. Eikä PlayStation 5:n valikkosäädöistä ole yhtään apua, sillä peli ei tue konsolin ennakkoasetuksia. Kahden viikon odotus palkittiin kuitenkin lopulta, sillä invert-ominaisuus lisättiin korjaavan patchin myötä, nostaen pelikokemuksen aivan uudelle tasolle.
Synkkyyttä, tunnelmaa ja säikähdyksiä
Pienet kolahdukset, äkilliset ja odottamattomat äänet kiusaavat hiljaisessa ympäristössä jatkuvalla syötöllä. Pimeys toimii luonnollisesti tehokeinona, samoin hämyinen ja kelmeä valaistus. Pienet johtolangat paljastavat päähahmo Lucalle karmaisevia asioita, joita hän ei voi uskoa todeksi. Lucan puhuessa äänessä voi havaita epäuskon lisäksi myös pientä pelkoa. Yliluonnollisilta vaikuttavat asiat saavat miettimään niiden järkevyyttä tai hulluutta. Etenemisen tahti on rytmitetty mainiosti: Ensin rauhoitutaan hetkeksi, rasitetaan aivonystyröitä ja välillä pompataan tuolista pari metriä ilmaan.
MADiSONiin on helppo päästä sisälle, sillä päivitetyt kontrollit löytyvät lähes itsestään, valikoita katsomatta. Hyvät tutoriaalit opettavat inventaarion käytön hetkessä, ja seikkailuun on helppo heittäytyä mukaan. Rehellisesti sanoen olin kuitenkin valmis antamaan uutukaiselle kaksi tähteä kehnojen kontrollien vuoksi, mutta päätin odottaa päivitystä, joka saavuttuaan tuplasi tähtimäärän.
Valoa pimeässä
Kokonaisuutta tarkastellessa kuoren alta paljastuu oikein viihdyttävä seikkailu. Eniten olen ilahtunut pienistä puzzleista, jotka perustuvat pääosin esineisiin ja salaperäisen kameran käyttöön. Loistavana kauhupelinä pitämäni Visage – nimenomaan sen pelottavuuden vuoksi – tulee elävästi mieleen MADiSONia pelattaessa. Molempia julkaisuja yhdistää mainio äänimaailma, salaperäisyys ja mielikuvituksellisuus sekä mukavan synkkä graafinen ulkoasu. Harmi kyllä tähän lukeutuu myös eri paikkojen toistuva koluaminen moneen kertaan, sillä kulkusuunnasta ei toisinaan ole varmuutta. Lisäksi esinevalikkoon mahtuu hyvin rajallinen määrä tavaroita, joten niiden säilytyspaikassa pitää vierailla usein.
Psykologinen kauhu toimii parhaimmillaan erinomaisesti, vaikka seikkailun edetessä tietyt kauhuelementit menettävät pelottavuusarvoaan toistojen myötä. Vaikeustasoja on kaksi, joista vaikeammalla saa muutaman ylimääräisen hikipisaran valumaan yhden peli-illan aikana. Erona normaalin ja vaikean välillä on vihollisten nopeampi reagointi ja vihjeiden puuttuminen. Pelattavuudeltaan MADiSON on tehty mukavuutta ajatellen, sillä noutajan tullessa takapakkia hädin tuskin huomaa. Seikkailun pituus on myös mukavan kompakti, sillä taitotasosta riippuen läpäisyyn kuluu arviolta 6–8 tuntia tehokasta peliaikaa. Kaikkia paikkoja koluavat ja saavutusten tai trophyjen keräilijät voivat lisätä pari tuntia päälle.
Kehno startti, onnistunut lopputulos
Harvoin annan pelille toisen mahdollisuuden ja odotan päivitystä, mutta MADiSONissa näkemäni potentiaali ansaitsi sen. Uutukaisessa on sopivasti mystiikkaa, päteviä säikytyksiä, uudelleenpeluuarvoa ja parhaimmillaan pelottava tunnelma. Erityismaininnan annan muutamille älykkäästi rakennetuille puzzleille, joita oli ilo ratkoa. Eikä teosta ole pilattu hinnalla, sillä se irtoaa 35 eurolla, jota pidän kohtuullisena näkemäni viihteen perusteella.
Kauhupelien ystäville kyseessä on keskitasoa parempi kauhukokemus, josta saa vielä enemmän irti englannin kielen taittuessa riittävän hyvin. Vahva veto Bloodious Games -pelitalolta ja vilpitön suositus omalta osaltani. Pieni varoitus niille, jotka katsovat joidenkin ongelmakohtien ratkaisut internetin syövereistä: MADiSON sisältää puzzleja, jotka ovat satunnaisia joka kerta. Ratkaisut pitää siis keksiä itse.
