Onneksi paluu elävien kirjoihin onnistuu myös mailaa heiluttamalla.
Golfaajan kiirastulessa
Paluu henkimaailmasta vaatii kahdeksantoista reiän läpäisyn häviämättä yhtäkään. Golfin kiirastulessa ei kuitenkaan päde samat realistiset fysiikanlait kuin maan kamaralla, joten homma vaatii pientä opiskelua. Ensinnäkin radoilla pitää väistellä perinteisten vesistöjen ja hiekkaesteiden lisäksi piikkejä, hautakivien alta palloja nappaavia zombeja sekä erilaisia portaaleja. Siihen päälle vielä neljän toisistaan eroavan maailman loppuvastukset – legendat – joille pitää näyttää miten tiiaus oikeasti hoidetaan.
Golf-like kuulostaa omituiselta genreltä, mutta toimii ennakko-odotuksia paremmin. Cursed to Golf yhdistelee onnistuneesti nintendomaisen arcade-golfailun ja roguelike-henkisen luolastoseikkailun. Jokaisen radan par-arvo on viisi, ja pelaajalla on jokaisen radan alussa sama määrä lyöntejä käytössä. Jos lyöntilukema näyttää nollaa, palautetaan hahmo takaisin 18-reikäisen radan alkuun. Meno on kuin Rogue Legacyssa tai Spelunkyssa konsanaan.
Reikäpeli on tarkkaa puuhaa
Radalle ei lähetetä tyhjätaskuna. Mailavalikoima muodostuu kolmesta vaihtoehdosta (Driver, Iron ja Wedge), ja korteista koostuvia avusteitakin saa muutaman taskun pohjalle, minkä avulla kinkkiset tilanteet pystyy ratkomaan astetta helpommin. Tarjolla on esimerkiksi harjoituslyönti, jonka avulla voi riskittömästi treenata lyöntisuuntaa sekä lisälyöntejä antavat avusteet. Vain yksinpelin sisältävä tarinatila esittelee yli 20 erilaista korttia, joista erikoisimmat poraavat läpi maan tai vaihtavat pallon suuntaa kesken ilmalennon. Oikean kortin valinta kyseiseen tilanteeseen on äärimmäisen tärkeää, kuten on myös ajoitus. Muuten lopputulos voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Usein hätäinen yritys päätyy vesiesteen pohjalle, ja sehän harmittaa pirusti.
Kentät eivät ole satunnaisgeneroituja, vaan ne arvotaan valikoimasta jokaisen pelikerran aikana. Välillä vastaan tulee tuttuja väyliä, toisinaan uusia tuttavuuksia. Kenttiin on myös sijoitettu kultaisia ja hopeisia patsaita, joiden rikkomisesta lyöntilukemaa saa kasvatettua: Viisi lyöntiä ei yleensä riitä mihinkään, sillä osa rei’istä ottaa toistakymmentä yritystä ennen kuin pallo kolahtaa kupinpohjalle. Varsinkin loppupomoja vastaan pitää hutkia tarkasti, jos haluaa pysyä yhden lyönnin edellä vastustajaansa.
Kenttien välissä on ajoittain mahdollisuus vierailla Eterni-Tee-kaupassa (nokkela sanaleikki) ostamassa korttipakkoja sekä tallentamassa avusteita seuraavaa yritystä varten. Kakkosmaailmassa aukeaa myös mahdollisuus tehdä yksi ”paluupiste” itselleen seuraavaa kierrosta varten. Roguelike-tyyliin riskinotto palkitaan paremmilla varusteilla, joten välillä kannattaa vierailla myös kirotuissa, normaalia haastavammissa kentissä.
Urheilua ilman urheilupelin fiilistä
Kauniilla pikseligrafiikalla ja iloisella ääniraidalla varustettu Cursed to Golf haastaa mukavalla tavalla. Jokaisesta kierroksesta oppii uutta, ja samalla parhaita kortteja voi pantata itselleen myöhempää käyttöä varten. Aluksi mahdottomilta tuntuvat esteet menevät hiljalleen rutiinilla, jolloin 18 reikää ei tunnukaan enää ylipääsemättömältä tavoitteelta.
Cursed to Golf yllättää monipuolisella, taitopohjaisella golfailulla, jossa mukana on kuitenkin huumoria, letkeyttä ja uudelleenpeluuarvoa. Itse taistelen vielä puolessa välissä kampanjaa, mutta tähän mennessä teos on ollut kerrassaan iloinen yllätys, jonka ainoa miinuspuoli on ajoittain pitkäksi venyvät sessiot ja ratojen tietynlainen samankaltaisuus.
Fore!
