Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Klassinen seikkailu nordic noir -teemalla

Raw Furyn viime vuonna julkaisema seikkailupeli Whispers of a Machine kertoo tulevaisuuden Ruotsiin sijoittuvan murhamysteerin, jossa pohjoismaiset sävyt sekoittuvat tieteisjännärin ikuisuusteemaan, tekoälylliseen elämään.

Murha pohjoisessa

Tv-sarja Sillan herättämälle nordic noir -kiinnostukselle ei näy loppua – ja miksipä näkyisi, sillä melankoliset poliisidekkarit tarjoavat eksoottista näkökulmaa Amerikka-keskeiselle viihteelle. Whispers of a Machine on yksi genren ensimmäisiä edustajia pelitarjonnassa. Tyylilajin monet erityispiirteet ovat läsnä: yksinäinen, henkilökohtaisen tragedian kohdannut tutkija, raaka murha, jonka taustalta paljastuvat suuremmat valtakuviot sekä tiivis, rikoksen jälkipuintiin kietoutuva yhteisö. Tällä kertaa palettia sekoitetaan sijoittamalla tapahtumat tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jossa teknologiaan vahvasti luottanut sivilisaatio rakentaa uusia yhteiskuntarakenteita tekoälyn aiheuttaman romahduksen jälkeen.

Syrjäinen yhteisö on järkyttynyt raa’an murhan seurauksena. Paikallisen poliisin resurssit eivät riitä, joten pelaajan ohjaama erikoisagentti Vera saapuu paikalle tutkimaan tapausta. Eikä aikaakaan, kun yksi rikos muuttuu toiseksi. Whispers of a Machine on vanhan koulukunnan osoita ja klikkaa -seikkailu. Teos koostuu tuttuun tapaan ihmisten haastatteluista, paikkojen tutkimisesta ja esineiden haalimisesta pulmanratkonnan helpottamiseksi.

Eikä aikaakaan, kun yksi rikos muuttuu toiseksi.

Veralla on muistikirja apunaan, mihin tutkimuksen avoimet kysymykset sekä mahdollisesti epäillyt kirjataan. Keskustelut käydään usein muistiinpanojen perusteella, kunnes uusia tutkimuslinjoja aukeaa. Pääasiassa dekkari etenee loogisesti, mutta muutamassa kohdassa tekijät ovat pahasti yliarvioineet kotidekkarien päättelykyvyt. Vaikeustason heittely ajaakin pelaajan parissa salasanan hakkerointitehtävässä hakkaamaan päätään seinään. Yhden piilotetun huoneen löytäminenkin on työn ja tuskan (ja internetin ohjeiden) takana, sillä ratkaisua on vaikea hahmottaa, vaikka tietää olevansa jäljillä.

Puoliksi nainen, puoliksi kone

Päähenkilö on geneettisesti paranneltu ihminen, jonka erikoiskyvyt avustavat todistusaineiston ja kuulusteltavien kanssa. Vera pystyy analysoimaan esimerkiksi DNA-jälkiä. Lisäksi hän kykenee tarkkailemaan haastateltavien pulssia, jolloin tälle valehteleminen on miltei mahdotonta. Monet pulmat ratkeavat Veran avusteilla. Kykyjä aukeaa muutama lisää neljään päivään jaetun kampanjan aikana. Osa vaihtelee tehtyjen valintojen perusteella, mutta tarinaan vaihtoehdot eivät vaikuta kovinkaan dramaattisesti.

Pelin punainen lanka kietoutuu tieteisteeman ympärille, pohdintaan ihmisyyden ja tekoälyn symbioosista. Teknologian kehittyessä monet moraaliset kysymykset elämästä nousevat pintaan, ja siihen myös käsikirjoitus nojaa vahvasti. Uskonto nousee myös yhdeksi viisi tuntia kestävän kokonaisuuden pääteemoiksi. Dialogia on runsaasti, ja kaikki hahmot on ääninäytelty tarvittavalla ammattitaidolla.

Nostalgian nälkään

Whispers of a Machine on kumarrus 90-luvun LucasArtsin suuntaan, mutta eniten se muistuttaa Beneath a Steel Sky -seikkailua vuodelta 1994. Animaatio ja piirtojälki ovat esikuviensa jalanjäljissä pikselimäisen komeaa. Pääasiassa juoni pitää pelaajan otteessaan alusta loppuun asti, vaikka se ei tarjoakaan kovinkaan omaperäisiä käänteitä; useimmat nordic noir -kliseet tulevat tarinan varrella vastaan kerran jos toisenkin. Lisäksi parit pienet vaikeusasteen vaihtelut pilaavat muuten oivallista rytmitystä.

Skandinaavinen tunnelma ja premissi toimivat kuitenkin mielenkiintoisena runkona murhamysteerille, joten Whispers of a Machinea uskaltaa suositella klassisten seikkailupelien kaipuusta kärsiville.

Kirjaudu kommentoidaksesi