Tykkää, jaa ja kommentoi
Pitkään työuransa kanssa kompuroinut Carmen saa yllättäen jalkansa erikoisen projektin oven väliin. Arkkitehtuuriin erikoistunut Mesmer & Braid palkkaa nuoren naisen salaperäiseen työtehtävään, joka vie Carmenin viikoksi uskomattomaan lukaaliin aistimaan luksusrakennuksen fiiliksiä. Useat erilaiset tilat ja huoneet huokuvat rahaa ja valtaa, mutta tyhjillään olevassa talossa on myös jotain outoa. Carmen pakenee yksinäisyyttä someen, johon hän työnantajansa kehotuksesta jakaa kuvia talon upeista yksityiskohdista. Peli keskittyykin kahteen osa-alueeseen: nimettyjen esineiden löytämiseen ja kuvaamiseen sekä chat-keskusteluihin ystävien kanssa.
Useaan päivään ja tilaan jaettu kokonaisuus rakentuu Carmenin henkisen hyvinvoinnin päälle. Aluksi jännittävä työ vie mukanaan, vaikka kuvapäivitykset eivät saakaan yhtä paljon tykkäyksiä kuin joogakuvia jakava ystävä. Pienet yksityiskohdat jaetuissa kuvissa herättävät kuitenkin paljon keskustelua, ja hiljalleen myös päivitysten näkyvyys kasvaa. Samalla Carmen eristäytyy enemmän ja enemmän hypnoottiseen ympäristöönsä. HoloVista ottaa kantaa virtuaalisiin elämiimme, joissa heikkoutta ei haluta näyttää, vaikka pinnan alla kaikki ei olisikaan hyvin.
Selfie-tikku jäi kotiin
Pelattavaa HoloVistassa on muutamaksi tunniksi. Tehtävänä on löytää listatut asiat huoneesta, kuvata ne ja jakaa omalle facebookmaiselle seinälle. Tilat, joita kuvataan, ovat erittäin tyylikkäitä ja ajoittain jopa absurdeja. Neon-värit, kimaltelevat pinnat ja varakkuutta viestivät sisustukset näyttäytyvät komeasti iOS-laitteen ruudulla. Kontrollivaihtoehtoina ovat perinteinen kosketus tai AR-henkinen liiketunnistus.
Jälkimmäisen ensivaikutelma ihastuttaa: puhelinta käännellen myös näkökulma pelin sisäisessä maailmassa muuttuu. Liikekontrollit eivät kuitenkaan pidemmän päälle ole kovinkaan sujuvat, koska esineitä pitää etsiä huoneista 360-asteen skaalalla ja asiat sujuvat huomattavasti kätevämmin sormen liikkeillä.
Komea kuori ei riitä
Pelillisesti HoloVista ei tarjoa ihmeitä, sillä tekeminen keskittyy vain esineiden löytämiseen sekä ennalta määrättyjen keskustelujen läpikäyntiin. Käsikirjoituskin tuntuu laahaavan pari ensimmäistä päivää ja alkaa vasta loppua kohden tarjoamaan todellista sisältöä. Asioiden etsiminen käy nopeasti tylsäksi, eikä juoni jaksa kannatella yksin tyyliteltyä kokonaisuutta.
Aconite-studion HoloVistaa voisi kuvailla sanoilla tyylikäs, kiehtova ja innovatiivinen, mutta samalla se jättää melko tyhjän olon. Melko osuvaa sosiaalisesta mediasta puhuttaessa.
