Tähtien välinen sotiminen toimii myös visiirivapaasti liihotellessa

Vaikkei tänä vuonna valkokankaalla nähdä lainkaan tarinoita kaukaisesta galaksista, päästetään pelaajat rakastetusta universumista tuttujen lennokkien puikkoihin. Sekä monin- että yksinpeliin panostavassa Star Wars: Squadronsissa virtuaalipilotit käskyttävät tasapuolisesti niin Imperiumin kalustoa kuin myös vastarintaliikkeen hävittäjiä legendaarisesta X-siivestä lähtien.

Sodan kahdet kasvot

Squadronsin osalta eniten palstatilaa lienee haukannut sen ilmeisen onnistunut VR-toteutus sekä PlayStation 4:llä että PC:n puolella. Kokemuksia immersion ehostamisesta kakkulat otsalla voi lukea useamman sivun veran esimerkiksi omalta armaalta foorumiltamme. Laitteistorajoitusten vuoksi arvio kuitenkin perustuu perinteisempään, television kautta testattuun versioon.

Xboxaajille sekä muuten vain visiirittömille luvassa on hyviä uutisia: Star Wars: Squadrons tarjoaa vallan toimivaa avaruusräiskettä normaalimoodissakin, eikä vähiten lisenssinsä tuoman lisänosteen vuoksi. Nykytyylin mukaisesti osaksi virallista kaanonia sulautuva tarina sijoittuu vahvasti alkuperäisen trilogian aikajanan liepeille ottaen harppauksia Episodi IV:tä edeltävistä tunnelmista aina Jedin paluun jälkimaininkeihin.

14 tehtävää käsittävän yksinpelikampanjan aikana avataan molempien sotivien osapuolten näkemyksiä, mikä on piristävää vaihtelua ainaiseen sankarivinkkeliin verrattuna. Juonikuvio ei kuitenkaan hyvästä yrityksestä huolimatta onnistu aiheuttamaan valtaisia tunteita suuntaan tai toiseen, mutta se toimii vallan riittävänä viitekehyksenä hahmojen henkilökohtaisine kaunoineen ja suurine sunnitelmineen.

Pääseepä tehtävien välissä hengailemaan myös laivueidensa muiden pilottien kanssa, ja vaihtamaan halutessaan kuulumisia sielunsa kyllyydestä. Hieman kömpelöt ja päälleliimatut tapaamiset lentokohtausten ulkopuolella edustavat oikeastaan ainoita hetkiä, jotka paljastavat pelin kehittyneen vahvasti virtuaalitodellisuus mielessä. Esimerkiksi vapaan liikkumisen sijaan hangaarissa teleporttaillaan karusti ikoneja näpäyttämällä. Vaan kunhan enemmän tai vähemmän kiinnostavat juorut on juoruttu ja seuraavan tehtävän briiffaus saatu päätökseen, unohtuvat kömpelyydet hävittäjän hytissä nopeasti.

Yllätyksettömän toimivaa

Squadrons osoittautuu jopa yllättävän monipuoliseksi lentelykokemukseksi, ja ohjaimen näppäinkartta otetaan tehokkaasti hyötykäyttöön. Laajahko sekä osittain kustomoitava asekattaus koostuu perinteisten lasereiden lisäksi muun muassa erilaisista ohjuksista sekä vastaavasti niiden torjumiseen tarkoitetuista puolustusjärjestelmistä. Osa valittavista aluksista painottuu selkeämmin nimenomaan tukitoimintoihin, jolloin esimerkiksi laivueen muille jäsenille jaettavat suojakentät muodostavat varustuksen ytimen.

Vähänkään haastavimmilla vaikeustasoilla täytyy taisteluissa pärjätäkseen hienosäätää myös aluksen tehovarantojen jakautumista. Energiaa annostellaan tilanteen mukaan joko asejärjestelmille, moottoreille tai suojille. Suojien osalta pystyy jopa määrittämään, haluaako lisäturvan levittäytyvän tasaisesti ympäri alusta, vai keskittääkö muurinsa pelkästään lennokkinsa etu- tai takaosaan. Käytössä olevasta kalustosta riippumatta ohjaustuntuma on ylipäätään sopiva sekoitus haastavuutta ja hauskuutta. Molemmat tatit ovat aktiivisessa käytössä, kun niillä hallinnoidaan nopeuden säätelyn ohella vapaata akselin ympäri pyörähtelyä sekä sivuliikkeitä.

Planeettojen pinnalla ei harmittavasti päästä sotimaan. Lentely ei tapahdu kuitenkaan pelkässä tyhjiössä, sillä erilaiset galaktiset kaatopaikat, jättimäiset asemakompleksit sekä tiheät asteroidipilvet tarjoavat monipuoliset puitteet hippasille. Tehtävärakenteissa turvaudutaan pitkälti peruskauraan. Tarinan aikana sankarijoukkion tavoitteena on esimerkiksi suojata omien joukkojen etenemistä, tuhota vihollisten keskittymiä tai aluksia sekä torjua lukuisia hyökkäysaaltoja. Vaikka näiden erilaiset variaatiot tulevat tutuksi matkan edetessä, pysyy homma mielenkiintoisena ennen kaikkea vahvan tunnelman ansiosta, kun kaikki näyttää ja kuulostaa siltä kuin pitääkin.

Teknisesti jälki on salonkikelpoista. Avaruuden uumenissa nähdään ilahduttavan paljon muitakin värejä kuin tylsää mustaa. Varsinaiset päätähdet, eli molempien osapuolten alukset saavat vanhan Star Wars -fanin mielen muikeaksi, aina piskuisen X-siiven hienosti mallinnetusta ohjaamosta jättimäisten tähtihävittäjien kunnioitusta herättäviin siluetteihin. Suurin yksittäinen kauneusvirhe liittyy pökkelömäisiin hahmoihin, mutta näitä ei onneksi tarvitse taistelun tiimellyksessä ihmetellä. Vaikka hieman geneerinen musiikkiraita ei juuri jätä muistijälkiä itsestään, kuulostavat laserien suhahdukset ja työntömoottorien omintakeiset äänet uskottavan hyviltä.

Hauskuuden ja haasteen ehdoilla

Kampanja tarjoaa verkkaisellakin pelailulla ainoastaan muutaman illan verran huvia, eikä sinänsä viihdyttävän tarinan pariin lopulta tee mieli erityisemmin palata läpäisyn jälkeen. Yksinpelisisältöä on kuitenkin riittävä annos etenkin budjettihintaisena myytävälle paketille. Tähtien Sodan maailmaa ei tarvitse suinkaan hylätä lopputekstien jälkeen, sillä rähinä jatkuu kiivaana verkossa.

Alokkaat päästetään ensin sotimaan ainoastaan tiimipohjaisissa tappomatseissa, mutta kokemuspisteiden kertymisen siivittämänä aukeaa pääsy myös tehtäväpainotteisempiin Fleet Battleihin. Näissä on tarkoituksena nujertaa vastapuolen isommat alukset tiiviin yhteistyön turvin, ja tekoälyn ohjastamat soturit tekevät toiminnasta vielä pykälän intensiivisempää. Kuten kaikissa joukkuepohjaisissa nettikarkeloissa, tarkoittaa tämä toki satunnaisessa seurassa kosolti tyystin pihalla olevia sooloilijoita, sekä sen seurauksena toisinaan epätasaisia matseja. Pääsääntöisesti verkossa taisteleminen on kuitenkin erittäin kivaa, nimenomaan pelin erittäin toimivan ydinmekaniikan vuoksi. Myös sessioiden haku toimii ripeästi yksittäisiä matseja ajatellen.

Tiiviin hektiset kaksinkamppailut ovat lopulta Star Wars: Squadronsin parasta antia niin yksin- kuin moninpelin puolella. Tarina saisi mennä syvemmällekin tutun universumin syövereihin, ja kriittisempi saattaisi haluta monipuolisempia tehtävärakenteita. Molempien joukkojen aluksilla lentäminen on kuitenkin antoisaa, sopivan haastavaa sekä ennen kaikkea hauskaa, joten EA:n uutukainen onnistuu eittämättä tavoitteessaan jatkaa nousujohteisten lisenssiteosten sarjaa – myös ilman visiiriä silmien edessä.