Tähän varmasti kaikkien mielessä olevaan kysymykseen on saatu vastaus Dinosaur Polo Clubin kehittelemän Mini Metro -pelin myötä. Nimike päästää pelaajansa rakentamaan metrokarttaa moniin maailmalta tuttuihin ympyröihin.
Peli on entuudestaan tuttu muilta alustoilta, eikä arvosteluun päätynyt Switch-versio kalpene muiden rinnalla.
Täällä metrossa maailman
Kuten pelin nimi ja alkukappale antavat ymmärtää, on homman nimenä luoda toimiva metro- tai junaverkosto. Jokainen koitos alkaa yksinkertaisesti: Pelaajan yhdistettäväksi annetaan kolme asemaa, joiden välille suunnitella linjat. Pikkuhiljaa kartalle ilmestyy uusia pysäkkejä, jotka vaativat pelaajan huomiota sekä toimivaa julkista liikennettä. Kaiken tämän ohessa näkymää zoomataan ulospäin kuin varkain, jolloin näkyville saadaan koko ajan enemmän maa-alaa käytettäväksi.
Pääasiallisena viihdykkeenä Mini Metrossa on niin sanottu kampanjamoodi, joka koostuu 20 tehtävästä. Nämä koitokset vievät pelaajan rakentamaan metroverkostoa maailmankartalta tuttuihin kaupunkeihin. Tehtävät alkavat simppelisti, mutta ei aikaakaan kun huomioitavia pysäkkejä on vino pino. Apua saadaan päivityksillä, joita jaetaan aina pelin sisäisen kalenterin edettyä viikon verran. Valittavana on uusia junia, metrolinjoja, ylimääräisiä vaunuja tai vaikkapa kookkaampia pysäkkejä, jonne mahtuu majailemaan entistä enemmän matkustajia. Tehtävä päättyy, kun mikä tahansa asema täyttyy liian monesta vihaisesta asiakkaasta.
Maailman kaupungeista on koettavana muun muassa Tukholmaa, Rio de Janeiroa, New Yorkia, Pietaria ja Kairoa. Vaihtelua saadaan kaupunkien erilaisista maanmuodoista vesistöjen ympärillä. Esimerkiksi Osakan monisaarinen kokonaisuus tuo omanlaisia haasteitaan, sillä veden alittavia tunneleita on käytettävissä vain rajattu määrä. Helsingin yksinkertaisella metroreitillä ei ole tähän porukkaan mitään jakoa.
Työmaahattu päähän
Kampanjamoodin ohella eri kaupunkien metrolinjastoa voi kasvattaa loputtomasti ilman aika- tai matkustajien tyytyväisyysrajoitteita. Lisäksi pelaajat voivat testata taitojaan päivittäin vaihtuvassa haasteessa, jonka lopussa näkee oman sijoituksensa maailman muiden pelaajien joukossa. Mikäli kaipaa hieman kaaosmaisempaa vaihtelua, on linjastoa mahdollista rakentaa yhteistyössä maksimissaan neljän pelaajan kesken.
Kun rakentelun makuun pääsee, se koukuttaa rankasti. Pelaaminen on perusperiaatteiltaan mukavan yksinkertaista, mutta mitä isommaksi verkosto kasvaa, sitä haastavammaksi koko homman hallinnointi kasvaa. Kyseessä on sopiva yhdistelmä haastetta ja helppoutta.
Mutta toisaalta: kyseessä on sen verran simppeli kokemus, että koukkuun ei jää pitkäksi aikaa. Näin etenkin, mikäli erehtyy nauttimaan Mini Metroa liian isoissa paloissa. Tuotos on parhaimmillaan pieninä annoksina pitkien pelisessioiden sijasta. Switch on tähän tarkoitukseen varsin näppärä laite, sillä konsolin voi napata helposti kouraansa lyhyitä pyrähdyksiä varten.
Puhumme suomea
Ulkoasultaan Mini Metro ei voisi olla yksinkertaisempi. Erilaiset metro- tai juna-asemat ovat erimuotoisia palleroita, joita putkahtelee kartalle tasaisen jatkuvalla syötöllä. Rataosuuksia kuvaavien linjojen päällä kiitää suorakulmioita, joiden sisässä kulkee erinäköisiä matkustajia kuvaavia muotoja. Kun asema alkaa täyttyä ja tunteet käyvät kuumina, hyppivät nämä pienet muodot vihaisina paikoillaan.
Samalla tyylillä hoituu myös musiikkipuoli, sillä äänimaisema koostuu erilaisista... melodioista, joita syntyy metrojen ja junien suhatessa paikasta toiseen sekä matkustajien hypätessä kyytiin ja pois kyydistä.
Näkökulmasta riippuen lopputulos on joko upean yksinkertaista tai ankean minimalistista. Varsin positiivinen yllätys on mahdollisuus kokea tuotos täysin suomenkielellä.
Hienostuneelle maulle
Mini Metro on peli, joka koukuttaa aikansa, mutta päästää sitten irti. Sen pariin palaa mieluusti uudelleen, pieninä annoksina. Sen ulkoasu ja pienimuotoisuus takaavat sen, että nimike ei sovi kaikille.
Se ei kuitenkaan tee Mini Metrosta huonoa peliä.
