Rynnäkkömikrotuki asennusretkellä
Firewall Zero Hour on First Contact Entertainmentin toinen peli; debyyttijulkaisu ROM: Extraction ei jättänyt pelihistoriaan lähtemätöntä jälkeä, mutta tuore PlayStation-yksinoikeus on huomattavasti vakuuttavampaa työtä. Counter Striken ja Rainbow Sixien tontille tunkeva taktinen tiimiammuskelu on sisällöltään rajoitettu, mutta minkä vähän se tekee, se tekee todella hyvin.
Pelin perusteet käyvät parhaiten selväksi seuraavasta videosta:
Firewallissa on siis käytännössä vain yksi tehtävämuoto. Hyökkäävä joukkue yrittää murtautua kohteeseen ja varastaa puolustavan joukkueen suojelemalta tietokoneelta arkaluontoista materiaalia. Koneelle ei voi rynnätä kuitenkaan suoraan, vaan matkan varrelle yhteen kahdesta vaihtoehtoisesta paikasta täytyy asentaa palomuurin ohittava reititin. Samaan aikaan puolustajat voivat jättää matkan varrelle miinoja tai signaalinhäirintälaitteita.
Kun vastustaja ei ole enää häiritsemässä, on aika rynnätä läppärille poimimaan irtopisteet
Koska kyseessä on lopulta kuitenkin ammuskelupeli, voiton ratkaisee yleensä se, kuka jää viimeisenä eloon. Kummallakin puolella on vain neljä taistelijaa, ja kullakin on vain yksi elämä, joten erä on useimmiten ohi alle parissa minuutissa, kun toinen nelikoista on harjattu kuoppaamiskuntoon.
Odottelua kuin varusmiesaikana
Firewallin pelaaminen on erittäin viihdyttävää, mutta valitettavasti lyhyiden erien välillä on suhteettoman paljon odotusaikaa. On lataustaukoja, minuutin mittainen varusteenvaihtotuokio, lisää latailua ja joskus jopa ylimääräistä viivytystä, kun poistuneiden taistelijoiden tilalle odotetaan täydennysmiehiä. Hyvässä lykyssä tehokasta peliaikaa voi olla jopa lähes puolet kokonaisajasta, mutta hiljaisena hetkenä odotellessa vierähtää tovi jos toinenkin.
Kullakin palkkasoturilla on oma erikoiskykynsä, jota täydentämään voi pelin edetessä ostaa kakkoskyvyn
Luppohetkiä voi käyttää esimerkiksi oman varustepaketin virittelemiseen. Kokemuksen ja kasvavan pankkitilinsaldon myötä ase- ja tarvikevalikoima lisääntyy. Käytännössä kuitenkaan mittatilausvarusteet eivät vedä vertoja pakettiratkaisuille ennen kuin kokemusta on parinkymmenen kehitystason verran. Silloin alkaa olla ymmärrystä siitäkin, mikä tussari sopii parhaiten omaan käteen.
Vaikka vastaantullut vihollinen voi pysäyttää oman etenemisen lyhyeen, voi joukkuetta edelleen auttaa tarkkailijan penkiltä huutelemalla. Jokaiseen kenttään on sijoitettu nippu kameroita, joista tukitiimi seuraa tilanteen kehittymistä. Kavereille voi raportoida vihollisen liikkeistä ja reitille sijoitetuista ansoista. Yhden soturin alivoimalla pelaavalla joukkueella saattaa siis olla jopa etulyöntiasema kaikkinäkevän silmän ansiosta.
Hyvä kommunikointi on valttia myös haudan takaa huudellessa
Kuluipa erä sitten taistellen tai taustajoukoissa, siitä ei pääse mihinkään, että tyhjiä hetkiä on liikaa. Niitä olisi voinut vähentää esimerkiksi heittämällä kaksi tai kolme erää peräkkäin ennen palaamista odotusaulaan. Näin tehokkaan peliajan suhde peukaloidenpyörittelyyn olisi vähän kohtuullisempi.
Oikein onnistunut proof of concept
Vaikka pelimuotoja on vain yksi, kenttiä vain kourallinen ja kattoon syljeskelyä turhan paljon, sodan käynnistyessä on Firewall kuitenkin parasta A-ryhmää. Etenkin Aim-ohjaimella sohiessa taistelemisen immersio on jotain ennenkokematonta. Kyllähän Modern Warfarea pelatessa syke parhaimmillaan nousi jännissä paikoissa kardiotreenitasolle, mutta kypärä päässä ei vain ohjata taistelijaa, silloin ollaan taistelija.
Hauskuudestaan huolimatta Firewallia ei voi palkita täysillä pisteillä. Se on sisällöltään yksinkertaisesti liian rajoittunut, minkä lisäksi se kärsii ajoittaisista teknisistä ongelmista. Perusasiat ovat kuitenkin kunnossa: Firewall yksinkertaisesti toimii! Etenkin aktiivisesti kommunikoivalla suomalaistiimillä First Contactin uutuus on jotain aivan verratonta.
Lisää samaa!
