Dragon Quest -fanit ovat varmasti kuin kotonaan tämän teoksen parissa. Meille muille tämä voi vaatia hieman enemmän paneutumista ja uskoa, sillä persoonallinen ilme ja sarjan klassiset otukset ja dialogit eivät alkuun aiheuta wow-efektejä. Värikkään ja jopa lapsenomaisenkin kuoren alla on kuitenkin kivenkova peli, joka ei vaadi aiemman osan läpi vääntämistä.
Anna mulle tarina
Mikään palikoilla rakenteluun keskittyvä teos ei voi välttyä vertailulta megasuosittuun Minecraftiin. Vapaa rakentelu ja oman maailman luominen on koukuttavaa ja äärimmäisen kiehtovaa, mutta jaksaako sitä monessa eri maailmassa lopulta tehdä? Tähän saumaan Dragon Quest Builders iskee mainiosti, sillä kuutioilla neppailun rinnalle on saatu riittävän kiinnostava tarina, persoonallisia hahmoja sekä aitoa seikkailun ja kehityksen tunnetta. Roolipelielementit tuovat mielenkiintoa ja syvyyttä rakentamisen sekä samoamisen lomaan. Tarina itsessään ei varsinaisesti tunnu mitenkään erikoiselta, mutta pitää kuitenkin riittävästi mielenkiintoa yllä matkalla saarelta toiselle. Hidas alku voi kuitenkin tuntua lamaannuttavalta.
Pelihahmona toimii mykkä muistinsa menettänyt rakentaja, joka ammattina on harvinainen pelimaailman sisällä. Kustomointia ei ole hirveästi tarjolla, mutta sukupuolen ja hiusten värin sentään saa valita. Päähenkilö apuvälineineen ratkaisee maailman ongelmia, tai ainakin rakentaa ja korjaa taloja. Tovereitakin matkalla löytyy, sillä jo alusta alkaen mukaan iskeytyy taisteluun erikoistunut Malroth, jonka kanssa pitäisi näyttää kaapin paikka ilkeämielisille kultille. Dialogit eivät vain valitettavasti ole vahvin osa-alue ja ne ovat osin melko tylsääkin kauraa. Dialogit ja suurin osa tehtävistä tuntuu melkoisen väkinäiseltä ja ennalta-arvattavilta.
Vasara kiitos
Keskiössä on kuitenkin se rakentelu. Ja tämän jos minkä teos toteuttaa hyvin. Valittavana on kolmannen tai ensimmäisen persoonan kuvakulma, ja varsinkin palikoiden asettelussa jälkimmäinen näkövinkkeli osoittautuu kätevämmäksi. Vain mielikuvitus on rajana, kun toinen toistaan uljaammat tönöt nousevat kuin tyhjästä. Voit kyhätä vapaasti mitä vain tai toteuttaa ja kopioida rakennuksia pohjapiirustuksista. Varusteita ja kaikkea muuta materiaalia tehdään työpöydällä tai alasimella. Materiaalin kerääminen on alkuun oma urakkansa, ja tilan hallinta tuo omat vaikeutensa, mutta myöhemmin käyttöön annetaan lähes pohjaton reppu, jonne mahtuu tavaraa kuin naisen käsilaukkuun.
Uutuutena mukana on myös maanviljelyä, joka auttaa ruokavarantojen ylläpitämisessä. Ja oli kyseessä sitten valtava uudiskohde tai kaalin kasvattaminen, niin voit luottaa kyläläisten apuun. Isokin urakka hoituu itsekseen, kun annat naapurien hoitaa homman. Tämä onkin hyvä, sillä parhaimmillaan rakennelmat voivat olla tuhansien palasten valtava kompleksi. Samalla saat kasvatettua hahmojen tyytyväisyyttä ja kehittää näin oman tukikohtasi tasoa, jonka myötä avaat uusia kykyjä ja piirustuksia. Voit ystävystyä melkeinpä kenen kanssa tahansa – oli se hahmo, monsteri tai villieläin.
Jos minä vähän huitaisen
Ja kun puhutaan seikkailusta, niin siihen sisältyy luonnollisesti taistelua. Tämä ei varsinaisesti ole Dragon Quest Builders kakkosen vahvuuksia. Miekkailu on lopulta tavattoman yksinkertaista, mutta silti sopivan jännittävää tähän matkaan. Varusteilla tehdään erot, ja pomotaisteluissa lajitellaan jyvät ihan tosissaan. Jos kuolema sattuukin korjaamaan, niin siitä ei juuri rankaista. Ajoittain kamera aiheuttaa harmaita hiuksia väkinäisillä zoomeilla mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Muutoinkin kontrollit ovat vähän niin ja näin. Rivitaistelut ovat lähinnä huitomista vailla mitään saavutuksen tunnetta.
Vastaan tulevissa hirviöissä on kivasti eroja, ja yöaikaan sinua saalistavat eri möröt kuin päivällä. Käyttöön saatavat apuvoimat ja erikoiskyvyt tuovat lisämakua kahinoihin, ja varsinkin pomoja vastaan taistellessa pääsee ratkaisemaan pulmapelien tapaan oikean strategian juuri kyseiseen kolossiin.
Moninkertaisesti palikkaa
Verkkopuolta ja moninpeliä ei juuri arvostelua varten tullut sivuttua, mutta muiden pelaajien jakamat kuvat omista linnoistaan ja hauskoista hetkistään värittävät pitkähköjä latausruutuja. Omia tuotoksiaan voi siis näppärässä kameramoodissa jakaa muille nähtäväksi. Oman maailmansa voi myös jakaa muille ja näin pääsee verkon välityksellä muutaman toverin kanssa samaan maailmaan hyppimään. Tarjolla on melkoisen hyvä alusta yhteistyöhön ja sen uskon tuovan monelle lisäiloa koko hommaan.
Varsinkin alussa itseään toistavat tehtävät, tylsät dialogit ja kädestä kiinni pitäminen latistavat intoa, mutta kun kaikesta tuosta pääsee yli, niin peli avautuu ja tekemistä on lopulta vähän liikaakin. Vaihtelua ja projektia on jatkuvasti olemassa, joten tunteja saa kyllä kelloon ihan tosissaan syötettyä. Vaikka teos pyrkii erottumaan muista vastaavista juurikin taistelun ja seikkailun avulla, niin ne ovat lopulta vain ontto mauste itse pääasian rinnalla. Tarkoitan siis kolossaalista dynastiaani, joka ei koskaan tule valmiiksi. Silti Dragon Quest Builders 2 on erittäin mallikas tekele, jota pelaa kuin vahingossa pitkäänkin.
