Kesän yksi parhaista suuremman luokan animaatioleffoista on epäilemättä Dreamworksin Kung Fu Panda. Luonnollisesti markkinayleisön kimppuun käydään myös lisenssipelin voimin, ja kung fua puskee niin yksin- kuin moninpelienkin muodossa. Monien muiden oheistuotteiden tapaan tämänkin pelin sisältö ja toteutus jättää toivomisen varaa. Maassa maan tavalla ja lisenssipelien maassa myös.
Everybody was Kung Fu f..
Elokuvan humoristista zen-juonta mukaillen peli kertoo tarinan Legendaarisesta lohikäärmesoturista, pandasta nimeltä Po. Suurena kung fu -fanina pääsee sankarimme toteuttamaan ennustettua kohtaloaan viiden ihailemansa taistelijan vanavedessä. Vaikka leffan suurimmat juonenkäänteet ja tapahtumat käydään lävitse, on silti pienoinen pettymys, ettei hienon elokuvan kaikkia kohtauksia ole saatu peliversioon mukaan. Sen sijaan juoni harhautuu muutamaan otteeseen aivan uusiin suuntiin tuoden mukanaan paikkoja ja hahmoja, joita elokuva ei esittele. Tuntuu siltä kuin uusilla elementeillä korvatut leffakohtaukset eivät olisi pelinkehittäjien mielikuvituksessa löytäneet luovaa ja hauskaa ilmenemismuotoa videopeliin. Toisin sanoen aidan yli on menty sieltä, mistä se on matalin. Toisaalta lisäykset tarkoittavat lisää pelattavaa, eivätkä ideat onneksi täysin susia ole.
Peli koostuu pääosin tasoloikalla ryyditetystä selkäsaunasta, jossa vihollisia vyöryy päälle tasaiseen tahtiin. Nopeat mutta vähemmän vahinkoa aiheuttavat iskut yhdessä hitaampien mutta voimakkaampien kanssa laittavat viholliset poikki ja pinoon alta aikayksikön. Näiden yhdistelmäkombot, kenttien varrelta löytyvä kättä pidempi ja monet viskottavat romppeet tarjoavat pelin parasta antia sen mättöpainotteisessa mukavuudessaan. Kukistetuista vihollisista saatavilla pelimerkeillä, joita löytyy keräilyhimoa poteville myös pitkin kenttiä, voi muun muassa nostaa eri tekniikoiden vahvuutta sekä energian määrää kovemman kung fu -mojon aikaansaamiseksi. Turpasaunan ohella koitetaan selviytyä aika ajoin myös taistelukohtauksista, joissa nappien painaminen oikeassa järjestyksessä on ehtona etenemiselle. Nykyään vähemmän innovatiiviset reaktiotestiosuudet ovat välillä puuduttaviakin, mutta perheen pienemmille ne tarjoavat hupia, etenkin jos Resident Evil 4 (ja moni muu) on jäänyt paitsioon! Luvassa on taistelun ja hyppimisen lisäksi myös lentelyä, jouskarilla ammuskelua ja muuta oheistoimintaa. Edellä mainitut tuovat peliin silti vain niukalti kaivattua vaihtelua, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Po-pandan lisäksi olisi ollut kiva päästä pelaamaan enemmän muillakin leffan sankareilla, mikä valitettavasti jää nyt hieman heikolle hapelle.
Yksinpeli ei kovinkaan moneksi tunniksi riitä ilostuttamaan - ellei kyseessä ole aivan mahdoton HC-ninjapanda itsekin, joka tahtoo suorittaa kentät 100%, kerätä kaikki puvut, maksimoida liikkeiden tehot ja niin edelleen. Tähän pulmaan löytyy jonkinlaiseksi avuksi moninpeli, joka tarjoaa mukavasti muutamat kimppakivat variaatioineen. Brawl-matsit kavereita vastaan ovat hauskaa mättöä ja mitä enemmän ihmisiä saman koneen ääreen saa houkuteltua nahistelemaan, sitä lystimpää on. Lisäksi tarjolla on muun muassa Zoo Keeper -tyylistä palikoiden kääntelyä, muistipeliä ja ammuntaa. Nettimoninpelin puute kuitenkin rampauttaa moninpelaamisen yhden konsolin ääreen. Toisaalta kyseinen rajoite voi kannustaa hankkimaan kavereita muualtakin kuin Livestä, mikä on paitsi lystikästä myös suotavaa.
Ja lopuksi..
Kung Fu Panda ei häikäise pelattavuudellaan, kenttäsuunnittelullaan, ulkoasullaan, eikä paljon muillakaan osa-alueillaan, mutta keskinkertaisuus ei onneksi pahemmin pääse ärsyttämäänkään. Graafisesti peli näyttää jopa ihan mainiolta värikylläisyydessään ja yksityiskohtaisuudessaan, mutta kameran kääntämisestä aiheutuvat pienet tökkimiset verottavat paikoin esteettisyyttä. Laimeuskin on omalla tavallaan ihan kaunista, kun (jos) sen vain oivaltaa.
Vanhan tutun lisenssipelivirren sointukulkua hyräillen, ei lopputulokseen ole taaskaan jaksettu panostaa sen vertaa, että kyseessä olisi mikään suitsutuksen arvoinen esitys. Kung Fu Panda tarjoaa jälleen siis yhden keskinkertaisen seikkailun, josta nuoremmat pelaajat saavat varmasti irti hupia koko (vanhempiensa) rahan edestä. Se viihdyttää ninjagaidenmaisella pelimekaniikallaan aikansa, tarjoaa muutaman naurut, mutta käy itseään toistavaksi pelin lyhyydestä huolimatta. Elokuvan juonesta ei ole oikein saatu myöskään kaikkea irti, ja pelissä ilmenevä tarina tuntuu perin ontolta ja ohuelta. Tämä on sääli, sillä pelissä olisi ollut potentiaalia enempään. Ala-asteikäisille ja ylipäätään nuoremmille pelaajille Kung Fu Panda silti varmasti maistuu puutteistaan huolimatta.
