Mercenaries 2: World in Flames

Mercenaries 2: World in Flamesia voi yrittää kuvailla kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on ehdottaa, että se on Venezuelan öljyvaroista käytävään sotaan sijoittuva Grand Theft Auto -klooni. Itse vertaisin sitä ennemmin Michael Bay -elokuvaan: huteran juonen päälle teipattuja näyttäviä räjähdyksiä. Aivot kannattaa jättää narikkaan, mutta hauskaa on. Vertaus kuitenkin sortuu kuin maracaibolainen kerrostalo, sillä kaikkine kosmeettisine virheineen Mercenaries 2 ei vedä vertoja Bayn viimeisen päälle sliipatuille räiskintärainoille. Mutta kuka siitä välittää, sillä eihän peli, jossa toimiva ratkaisu kaikkeen on räjäyttää jotain atomeiksi, voi olla huono.

Raha ratkaisee, kosto kannustaa

Mercenaries 2 ei juonella juhli: yksityisen palkka-armeijan nokkamies suorittaa tehtävän, mutta toimeksiantaja, kenraali Solano, haluaa hävittää kaikki jäljet operaatiosta, joten soturi joutuu pakenemaan ilman rahojaan. Ainoa konkreettinen muisto petollisesta työnantajasta on pakaraan jumiutunut luoti. Saatavien jättäminen perimättä on huonoa bisnestä, varsinkin bisneksen koostuessa vakuuttavasta voimankäytöstä, joten sankarimme lähtee yhdistetylle kosto- ja perintäreissulle.

Kaikeksi onneksi Maracaibo-järven rantamille leiriytyneillä klikeillä on omat intressinsä, ja niihin ei kuulu Solanon pysyminen vallankahvassa. Tämä ei tarkoita, että ryhmittymät luovuttaisivat tietoja ja resursseja ilmaiseksi; pikemminkin palkkasoturi nähdään hyödyllisenä työkaluna omien päämäärien ajamiseksi. Olipa neuvottelukumppanina amerikkalainen öljy-yhtiö, venezuelalainen vapautusarmeija tai hippimäiset piraatit, apua ei saa ilmaiseksi.

Matkan varrelta joukkoon liittyy muutama apuri, joista ylivoimaisesti hupaisin tuttavuus on venäläinen hävittäjälentäjä, joka ei uskalla lentää selvinpäin. Apurit täytyy maanitella liittymään joukkoon suorittamalla heidän antamiaan tehtäviä, mutta heistä on sen verran hyötyä, että vaiva kannattaa nähdä. Ja tehtävät ovat itsessäänkin ihan hauskoja.

Ryhmittymien antamia tehtäviä on muutamaa perustyyppiä: aja kulkuneuvo X paikasta A paikkaan B, kaappaa henkilö N, auta valtaamaan uusi tukikohta. Jokusta poikkeusta lukuunottamatta toimiva ratkaisu tehtävän kuin tehtävän suorittamiseksi on räjäyttää paljon rakennuksia ja tavaraa atomeiksi. Varsinaista kampanjaa eteenpäin kuljettavien tehtävien lisäksi tarjolla on sivuaskareita, kuten epäystävällisten ryhmittymien avainhahmojen kiinniottamista elävänä tai kuolleena. Ja tietysti karttaan merkittyjen rakennusten räjäyttämistä atomeiksi.

Varasta ja/tai tuhoa

Pelimekaanisesti Mercenaries 2 on kolmannesta persoonasta kuvattu avoimen maailman toimintapeli. Kuten muissa vastaavissa peleissä, päähenkilö osaa ampua ja lyödä sekä käyttää erilaisia kulkuvälineitä taivaltaakseen kartan laidalta toiselle. Taistelutantereena toimiva Maracaibo-järven ympäristö on melko laaja, mikä aiheuttaa turhauttavaksikin käyvää matkustelua. Vihamieliset joukot hidastavat etenemistä, ja hitaammat ajoneuvot jäävät helposti panssarivaunujen tai isojen konekiväärien uhreiksi. Onneksi uusia jeeppejä ja moottoripyöriä on joka paikassa, joten ahterin alta räjähtäneen auton tilalle on helppo löytää uusi.

Erityisen hupaisat ajat koittavat, kun viholliselta saa kaapattua tankin. Tällöin ihan pikkuaseista ei tarvitse välittää, sillä luodit kimpoilevat ajoneuvon kuorista. Jopa muutaman singonammuksen tai kanuunankuulan kestää, samalla on mukava päästellä menemään omalla raskaalla tykillä. Rakennuksiin linnoittautuneet panssarintorjuntajoukot voivat aiheuttaa huolta, mutta toimiva ratkaisu tähän on räjäyttää rakennus atomeiksi. Tankkien ja helikopterien kaappaaminen tapahtuu pienellä minipelillä, joka on kullakin ajoneuvotyypillä omanlaisensa.

Aivan kuten muutama kuukausi sitten julkaistussa Battlefield: Bad Companyssa, myös Mercenaries 2:ssa tuhoutuva ympäristö on päivän sana. Mercenaries tosin vie konseptin askelta pitemmälle, sillä joka ainoan rakennuksen saa vetäistyä täysin maan tasalle. Jos singot tai muoviräjähteet eivät riitä ja tankista alkavat loppua ammukset, on aina tarjolla mahdollisuus kutsua tykistökeskitys tai ystävällismielinen hävittäjälentäjä toimittamaan paikalle tuhoa ja hävitystä. Mikään ei hiljennä vastustajan aseita yhtä tehokkaasti kuin taivaan pimentävä pommisade.

Mutta sitten tulee se "mutta"

Kaikki hyvin tähän asti? Valitettavasti tekemisen runsauden sekä iloisesti räjähtelevien kovien ja pehmeiden kohteiden vastapainoksi Mercenaries 2:sta löytyy melkoinen kirjo isompia ja pienempiä bugeja. Välillä vihollisten aseet jäävät roikkumaan ilmaan, tai fysiikkamoottori tekee tenän, ja renkailla liikkuva ajoneuvo ottaa siivet alleen. Joskus sankari voi pudota räjähtäneestä helikopterista ahtaaseen rakoon, jonne ei ilmeisesti pitäisi olla mahdollista päästä, eikä ulos pääse lopettamatta peliä ja palaamatta viimeisimpään tallennukseen. Tietysti peli saattaa myös joskus jäädä täysin lukkoon, jolloin konsolin sammuttaminen on ainoa keino korjata tilanne.

Muutenkaan tekniikalla ei juhlita. Graafisesti Mercenaries 2 on suoraan sanottuna ruma, eikä piirtoetäisyydessä ole kehuttavaa. Ruudunpäivitysnopeus on välillä häiritsevän kehno. Tilaäänienkin kanssa on ongelmaa, sillä takakanavat tuntuvat käyttäytyvän hiukan kummallisesti. Alkuperäinen Mercenaries oli joka suhteessa viimeistellympi peli.

Maisemissa ei ole suuren suurta vaihtelua: on kaupunkia ja on viidakkoa. Jotkin kaupungit ovat enemmän raunioituneita ja viidakot vaihtelevat lähinnä maastonmuotojen osalta. Yksityiskohtien määrää ei voi kehua. Musiikkia ei ole paljon ja se alkaa nopeasti toistaa itseeän. Äänet yleensä ajavat asiansa, vaikka mitään erityisen mieleenpainuvaa niissäkään ei ole.

Päähenkilöksi voi valita jonkun kolmesta vaihtoehdosta: aasialaisen näköinen mutta brittiaksentilla puhuva nainen, tatuoitu ruotsalainen tai iso musta amerikkalainen. Teoriassa hahmoilla on eroa, käytännössä ei. Edes vuorosanoissa ei ole merkittävää vaihtelua. Ilmeisesti hahmosta riippuen olisi tehtävissä suositeltavaa käyttää erilaisia lähestymistapoja, mutta yleensä toimivin ratkaisu on räjäyttää kaikki atomeiksi.

Nipottamisen turhuus ja ihanuus

Mercenaries 2 on kovin ristiriitainen tuttavuus. Toisaalta se vetää pohjat teknisen kelvottomuuden saralla näin korkean profiilin pelissä. Toisaalta sen puutteet on helppo antaa anteeksi, sillä pelaaminen on kaikesta huolimatta hauskaa. Koska tahansa tehtävää suorittaessa voi huomata kulkevansa jonkin ryhmittymän lihassa piikkinä olevan rakennuksen ohi ja tilata sen päälle ilmaiskun. Tai vihollisen helikopteri voi alkaa rynnäköidä päälle, jolloin sen voi ampua alas tai kaapata. Tai yhtäkkiä voi löytää itsensä keskeltä kiivasta tulitaistelua kiinalaisten ja liittoutuneiden joukkojen välillä, jolloin voi liittyä menoon ja tienata taskurahaa päänahkoja keräämällä. Aina löytyy jotain varastettavaa tai tuhottavaa.

Kampanja on mahdollista juosta läpi hyvinkin nopeasti, eikä tarinassa ole ajatuksia herättäviä käänteitä, jotka kutsuisivat uudelle kierrokselle. Silti Mercenaries 2 on hyvin viihdyttävä peli, joka käy ajanvietteestä vähintään yhtä hyvin kuin kuplamuovin poksauttelu. Monisyistä tarinaa tai leuat loksauttavaa teknistä toteutusta Mercenaries 2 ei tarjoa, mutta onko sillä niin väliä, kun on mahdollista päästä räjäyttämään kaikki atomeiksi.