Elämä potkii päähän
Wiin mainiosta Little King's Storysta puoliksi vastuussa ollut Cing on erikoistunut myös kirjamaisiin peleihin (mm. Another Code R, Hotel Dusk: Room 215), joissa tarinaan vaikuttamisen mahdollisuudet ovat jossain määrin rajalliset. Tällöin pelit vaativat erityisen mielenkiintoisen tarinan, jotta tapahtumat tempaavat mukaansa.
Hotel Dusk: Room 215:n jatko-osa Last Window: The Secret of Cape West aloittaa tarinansa mystisellä murhalla ja päähenkilönä toimivan Kyle Hyden potkuilla töistään. Jotta huono onni ei tähän loppuisi, on Kyle saamassa lisäksi häädön asunnostaan, joka on joutunut purkutuomion alle. Samalla miekkonen kuulee mielenkiintoisesta Scarlett Starista, jonka pitäisi löytyä purettavan talon sisuksista. Siitä mikä Scarlett Star on, ei tiedä tässä vaiheessa Kyle Hyde — eikä pelaaja.
Käsikonsoli poikittain
Last Window: The Secret of Cape Westinkin erikoisuus tuli tutuksi edeltäjänsä myötä: DS asetetaan käteen kuten kirja, kääntämällä konsolia 90 astetta. Jännittävä idea toimii teknisesti yllättävän hyvin. Kirjamaisuutta viljellään myös pelin rakenteessa. Kun yhden luvun on päässyt läpi, aukeaa sen jälkeen vasta kirjan seuraava luku. Joskus tarina voi loppua game overiin pelaajan väärien valintojen vuoksi yllättävänkin äkkiä, mutta onneksi luvassa on aina uusi mahdollisuus uusille valinnoille.
Pidemmän lukusession aikana yksitoikkoinen kosketusnäytön naputtaminen ei tunnu kovin kiinnostavalta, mutta Last Window ottaa itseään niskasta kiinni jokusen tunnin jälkeen. Tällöin passiivisemman pelaamisen ohella ratkaistaan hauskoja pikkutehtäviä ja puzzleja kosketuskynää hyödyntämällä.
Tikusta asiaa
Tällaiselle tuotokselle tarinan tärkeys on kaiken A ja O. Se myös ilmenee parin ensimmäisen luvun aikana hieman ikävällä tavalla. Last Windown murhatarina ei ole lähtökohtaisesti kovin kiinnostava ja sen mahdollisuuksia hukataan turhassa jaarittelussa. Tarpeeton, tapahtumia mukaileva teksti tuntuu lähinnä peliajan pitkittämiseltä, vaikka osasyy lieneekin alunperin japaninkielisen pelin käännöksessä. Tästä huolimatta ihmetyttää, täytyykö erikseen kertoa jos henkilö kävelee pois. Jokaisen tekstinpätkän kun joutuu poistamaan näytöltä styluksella näyttöä koskettamalla.
Alkupuoli Last Window: The Secret of Cape Westista on siis jokseenkin keskinkertaisen tympeää tahkoamista epäkiinnostavien tapahtumien ja hahmojen keskellä. Kun sille antaa mahdollisuuden eikä luovuta heti, alkaa pinnan alta löytyä mielenkiintoisia koukeroita. Ja voilà: mysteerin syvetessä tarina koukuttaa pahanpäiväisesti – yli kymmenen tunnin verran. Hahmot ja heidän luonteenpiirteensä tulevat tutuiksi, tarina alkaa avautua ja kohta onkin pakko saada tietää, miksi Kyle Hyden naapurit käyttäytyvät oudosti.
Kun peli otti epäilevästä kriitikosta niskalenkin
Rotoskooppaus-tekniikalla animoidut hahmot, näppärät puzzlet ja jazzahtava taustamusiikki tuovat oman mukavan lisänsä Kyle Hyden kohtaamiin mysteereihin. Last Window: The Secret of Cape West yllätti alun tahkeuden jälkeen ja paljastui rattoisaksi, jossain määrin vanhan liiton tekstiseikkailuja muistuttavaksi peliksi. Epäusko kääntyi uskoksi.
