Leffateattereissa Batmanin ja Teräsmiehen kauan odotettu räjähdysaltis kohtaaminen paljastui suutariksi, kun tutut legendat ottivat mittaa toisistaan kovin keskinkertaisessa Dawn of Justicessa. Pelirintamalla pyyhkii onneksi paremmin. Injustice 2 ei tyydy pelkästään ensimmäisen osan puolivillaiseen päivittelyyn, vaan toinen kierros lastataan täyteen entistä rautaisempaa sisältöä kaikille taistelupelien ystäville.
Aivopieru uhkaa
Teriksen ja Lepakkomiehen kavereiksi turpakäräjille liittyy vaikuttava määrä sankareita sekä konnia. Lähes kolmenkymmenen hengen vahvuiseen joukkoon mahtuu lukuisia enemmän tai vähemmän tuttuja naamoja DC:n universumista. Areenalla nähdään muun muassa televisiosarjoissa ja valkokankailla ahkerasti viihtyneet Vihreä Nuoli, Ihmenainen, Harley Quinn, Bane, Kissanainen, Deadshot sekä Flash monien muiden lisäksi. Pääpahiksen paikan yhä mukana hengailevalta Jokerilta varastaa astetta vakavahenkisempi Brainiac, jonka vaatimattomana tavoitteena on posauttaa koko planeetta taivaan tuuliin.
Ensimmäisen Injusticen tarina jäi kovasta yrityksestä huolimatta aavistuksen vaisuksi ja ennen kaikkea sekavaksi, kun supertyypit asettuivat toisiaan vastaan mitä moninaisimpiin syihin vedoten. Seuraaja jatkaa suoraan mihin viimeksi jäätiin. Teräsmies lusii vankilassa Jokerin temppujen vuoksi järkkyneen mielensä kera. Lepakkomiehelle uskollinen kööri pyrkii puolestaan pitämään huolta turvallisuudesta ilman kuolonuhreja. Uusi konflikti käynnistyy toden teolla Brainiacin saavuttua maahan, joten jälleen on aika valita puolensa. Vaikka mukaan mahtuu yhä äkkivääriä käänteitä matseja petaamaan, on juonta huomattavasti nautinnollisempi seurata kuin edellisellä kerralla. Surullista mutta totta: sarjakuvien kaivattua fiilistä tarjoillaan lopulta jopa enemmän kuin keskimäärin DC-universumin viimeaikaisissa leffoissa.
Päivitetyn tekniikan vuoksi komeilta näyttäviä ja sopivan pituisia välianimaatioita katselee mielellään. Batmania roolittavan Kevin Conroyn johdolla ääninäyttelijät hoitavat tonttinsa ensiluokkaisesti, joten supersankareiden ystäville mannaa tarjotaan koko rahan edestä. Pelaaja päästetään usein episodien aikana valitsemaan hahmonsa, ja jopa loppuratkaisuun pääsee täten hieman vaikuttamaan. Taistelugenre mielletään usein puhtaasti moninpelaajien leikkikentäksi, mutta Injustice 2:sta uskaltaa hyvillä mielin suositella sooloilijoillekin. Eikä yksinään tahkottava sisältö jää pelkästään usean tunnin pituisen kampanjaan: Multiverse-muoto tarjoaa miltei loputtomasti mäiskittävää asiaan vihkiytyneille taistelijoille.
Tuoreen moodin jippona on hahmojen kehittäminen alati vaihtuvien haasteiden avulla. Ahkeralla tahkoamisella lempisoturin tilastot kohenevat hitaasti mutta varmasti samalla, kun avattavista aarrearkuista paljastuu vaihtoehtoista varustetta ylle puettavaksi. Multiverseen sukeltamalla kokemus alkaa vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassa aidolta massiiviroolipeliltä, kun asteen parempaa herkkua vilautellaan aina nurkan takaa. Etenemistään voi edistää liittymällä pelaajakiltoihin ja samalla tienataan roposia yhteiseen kolehtiin.
Muutoin mainiota ideaa varjostavat mikromaksujen aina yhtä synkät houkutukset. Onneksi kokonaisuus pidetään kuitenkin toistaiseksi kohtuuden rajoissa. Esimerkiksi teknisesti mallikkaassa monipelissä pääsee halutessaan mittelemään vakiokuntoisilla hahmoilla itse tuunattujen ohella, joten Multiverseä ei tungeta väkisin pelaajien kurkuista alas.
Trikoot tikissä
Nopeatempoisen mäiskeen kontrollit tarjoavat hyvän kompromissin ääripäiden välillä. Syvällisyyttä tarjotaan kilpahenkisempien mäiskijöiden kaipaama määrä. Samalla homma pidetään riittävän aloittelijaystävällisenä niille, jotka haluavat vain käskyttää lempisankariaan. Supermittarin täytyttyä näyttävimpiä ja erittäin tuhoisia hahmokohtaisia animaatioita on helppo käynnistää liipaisimia painamalla. Tiukimpien otteluiden kulkua kääntävien jippojen opetteleminen vie vastaavasti reilusti aikaa. Esimerkiksi Meter Burn -palkkia kulutetaan perinteisten erikoisliikkeiden tehostamiseen, kinkkisemmistä tilanteista pakenemiseen sekä entistä pidempiin komboihin.
Matsien aikana haalittujen voimien tehokas hyödyntäminen nousee yhdeksi tärkeimmistä avaimista menestykseen. Toimintaan liittyy kaivattu taktinen ulottuvuus pelkän rämpyttämisen sijaan. Kaikkia paukkujaan ei kannata tuhlata heti tilaisuuden tullen, vaan myös vastustajan temppujen lukeminen ja blokkaaminen muodostuu oleelliseksi osaksi pärjäämistä. Omat mausteensa soppaan tuovat kehittäjän aiemmista tuotoksista tutut ratkaisut. Esimerkiksi seuraavaa erää jatketaan samoilta sijoilta tyrmäyksen jälkeen, ja ympäristöä käytetään tehokkaasti hyödyksi otteluiden aikana.
Kokonaisuutena NetherRealm Studios on tehnyt kerrassaan erinomaista työtä. Ensimmäinen osa lukeutui ”ihan kiva” -kategoriaan, mutta tällä kertaa supersankarikööri nousee kisaamaan nykymätkintöjen kirkkaimmasta tittelistä. Harvoin yhtä ja samaa tappelupeliä voi suositella niin sooloiljoille kuin kimppapelaajille – ja vieläpä taitotasosta riippumatta. Komean, sulavan ja hauskan Injustice 2:n seurassa viihtyminen on ihailtavan helppoa, eikä kyseinen tuttavuus jää edes yhden illan jutuksi.
