Hauskuus kaukana
Pompottelu polkaistaan käyntiin nopeassa harjoitteluottelussa. Lyhyessä katsauksessa käydään läpi heitot, donkkaukset ja väistöliikkeet. Ohjaus tuntuu yksinkertaiselta, joten periaatteessa matsien pitäisi olla ihan hauskaa puuhastelua myös tekoälyn kanssa. Todellisuus iskee kuitenkin pian kasvoja vasten.
Lähes kaikki liikkeet perustuvat tarkkuuteen. Peli opastaa ajoittamaan heitot ja donkkaukset oikein, mutta onnistuminen on vaikeaa ilman minkäänlaista mittaria tai palautetta. Ajoitusta ei pysty edes päättelemään, joten oikea-aikainen näppäimen painaminen on lähes mahdotonta. Oma tehottomuus turhauttaa, koska vastavuoroisesti tekoäly tekee holtittomasti pisteitä pallon saatuaan. Sentään hyökätessä korin tekeminen on todennäköisempää kuin sen estäminen puolustaessa.
Tiimityöhön ei kannata luottaa, sillä omalla puolella haahuileva tietokone tekee muun muassa alley-oop-liikkeestä täysin turhan. Alley-oopissa joukkuetoveri käsketään liipaisinta painamalla passiin korin alle. Tilannetta pitää osata lukea, koska tekoälyn ohjastama pelaaja hyppää vain silloin, kun syöttö on ajoitettu oikein.
Matsien epätasaisuus näkyy niin tietokonetta vastaan pelatessa kuin netissä. Satunnaisia ottelijoita vastaan pallottelu on onneksi ajoittain miellyttävämpää kuin tekoälyn kanssa nahistelu, sillä matsit ovat pääasiassa tasaväkisempiä. Sama ajoitusongelma ei silti koskaan lakkaa haittaamasta. Useidenkaan matsien jälkeen ei selvinnyt milloin pallosta kuuluu irrottaa. Lisäksi pistetilannetta on hankala seurata, sillä luvut on upotettu osaksi koriskenttää. Edes pelikello ei pyöri ruudun ylälaidassa.
Vaihtuvat miljööt piristävät surkeaa pelattavuutta. Kentäksi voi valita esimerkiksi New Yorkin tai Tokion. Kaupungin vaihtelu onkin ainoa monipuolinen piirre, sillä musiikkiraita ja kommentaattorien puheet alkavat toistaa itseään heti ensimmäisten matsien jälkeen. Ulkoasuun on sentään hieman panostettu, ja maisemien värikkyys miellyttää silmää. Myös isopäiset pelaajat ovat hauskoja karikatyyreja tosielämän vastineistaan.
Itkua ja hampaiden kiristystä
Saber Interactiven pallottelu pitää sisällään NBA-lisenssin, joten tiimiinsä voi valita kaksi mieleistään huippupalloilijaa. Matsien päätteeksi pelaajat kerryttävät kokemusta, jonka avulla pitäisi oppia uusia liikkeitä. Konditionaali on pakollinen, sillä liikkeitä ei voi valita itse. Esimerkiksi pelaajien nimikkodonkkauksia nähdään tyystin satunnaisesti.
Liikkuvuutta rajoittaa lisäksi kestävyysmittari. Kaikki temput kuluttavat palkkia, joten kentän läpi juostuaan ei voi enää donkata tai yrittää kolmosta. Kestävyys toki vaihtelee pelaajien välillä, mutta kovin kuntokaan ei tunnu auttavan pisteiden teossa. Juoksua ei käytännössä kannata käyttää lainkaan.
Katukoris on parhaimmillaan nopeatempoista ja näyttävää, NBA Playgrounds ei ole kumpaakaan. Lajin hauskuus puuttuu, vaikka sitä kovasti tavoitellaankin. Lopputulos on hermoja raastavaa kaksi vastaan kaksi katukorista. Ei jatkoon.
