Herra alikersantti
Vietnamin sotaan keskittyvä Rising Storm 2 alkaa kuten odottaa saattaa: CCR:n klassikkokappale Run Through The Jungle nostaa jännityksen huippuunsa jo ennen kuin laukaustakaan on ammuttu. Sotatantereelle astuessa hyvä fiilis katoaa pian ja karu todellisuus iskee kuin metrinen halko.
Sarjaa aiemmin pelanneet tietävät, että tiimityö on kaikki kaikessa. Yksinäinen sankari saa kokea kanssapelaajien paheksunnan lisäksi kuoleman toisensa perään. Parasta on vain tehdä niin kuin komentaja tai ryhmänjohtaja käskee ja välttää turhaa sooloilua. Taitojen karttuessa voi jo hieman ramboillakin, kunhan tietää mitä tekee. Parhaimmillaan virtuaali-Vietnam on kaveriporukassa puheyhteyksien kera.
Peruspeli on pysynyt samana, mutta uusi konfikti tuo mukanaan uusia kujeita. Täysautomaattiaseet lisäävät oman mausteensa hektiseen sodankäyntiin, jossa yksi luoti riittää tappamaan. Myös ilmatila on otettu haltuun tuomalla helikopterit mukaan taisteluun. Erittäin mielenkiintoinen uudistus on ryhmänjohtajien kaivamat tunnelit, joihin sotamiehet voivat syntyä. Oikeaan paikkaan kaivettuna tunnelista voi saada merkittävän taktisen hyödyn. Hieman turhaa hahmonmuokkausta lukuun ottamatta uudistukset osuvat nappiin.
Suosituin pelimuoto on klassinen territories, jossa yksi joukkue hyökkää ja toinen puolustaa. Uusi Supremacy ei kuitenkaan ole lainkaan huonompi. Siinä tarkoituksena on vallata alueita ja muodostaa niistä ketju, joka on yhteydessä kotipesään. Jokainen ketjutettu tontti tuo lisää pisteitä kohti voittoa. Nopeatempoisemman sodan ystäviä ei ole unohdettu, sillä mukana on myös pienempiin taisteluihin keskittyvä Skirmish.
Joukossa tyhmyys...
Hahmoluokat tarjoavat jokaiselle jotakin. Kiväärimies on perusvarma valinta, mutta todellinen hauskuus piilee erikoisjoukoissa. Sinkosimo tekee tilaa muiden etenemiselle, kun taas radistin tehtävä on avata komentajalle puheyhteys pommitusten tilaamista varten. Sodassa ei yhtä miestä kaivata, mutta osaava komentaja voi muuttaa koko taistelun kulun. Tiimityöskentelyn lisäksi hyvin koordinoidut hyökkäykset sekä pommitukset ovat voiton perusta.
Teknisesti Rising Storm 2 ei ole aivan parasta luokkaa. Yhteydet katkeilevat ja ruutu saattaa jäädä mustaksi kuoleman jälkeen. Grafiikka on parhaimmillaan vain kohtalaista, eikä musiikkikaan säväytä samaan tapaan kuin Red Orchestra 2:n sulosoinnut. Äänimaailma sentään välittää sodan kauheudet loistavasti.
Sarjaa aiemmin vaivanneet kontrolliongelmat ovat edelleen läsnä. Esimerkiksi ryöminnästä voi olla todella vaikeaa päästä ylös ja esteiden ylittäminen on välillä melkoista tuuripeliä. Kenttäsuunnittelukaan ei yllä aivan huipputasolle, mutta vaihtelevat ympäristöt riisipetoineen ja kukkuloineen tuntuvat silti mukavan tuoreilta.
Pienistä ongelmista huolimatta sodan hektinen tunnelma välittyy erinomaisesti. Luodit viuhuvat lehvästöissä, kranaatin kopsahdus saa aikaan paniikkireaktion ja onnistunut hyökkäys kirvoittaa spontaaneja riemunkiljahduksia.
Puhtaasti nettipeliin keskittyvä Rising Storm 2: Vietnam on tosiaan parhaimmillaan porukassa. Täytyy myös mainita, että realistisemmalla otteella toteutettu viidakkosota ei sovi kaikille. Kevyempää sodankäyntiä etsivien kannattaakin kääntää katseensa vaikkapa Battlefieldin suuntaan. Suoria kilpailijoita Antimatter Gamesin ja Tripwire Interactiven uusimmalla luomuksella ei juurikaan ole, joten tällä hetkellä se on helposti parasta Vietnamiin sijoittuvaa taktista sodankäyntiä.
