Pelasta tyttö
Raspikurkkuinen herra Black on entinen sotilas, joka on päätynyt aktiiviuransa jälkeen yksityisetsivän yksinäiselle polulle. Tapahtumaketjun rattaat pyörähtävät käyntiin hylätyn mielisairaalan käytäviltä ilman muistikuvaa siitä, miten laitokseen on päädytty. Äänenvaimentimella varustettu pistooli toisessa taskussa, useita hyödyllisiä ominaisuuksia sisältävä älylaite toisessa. Tuntemattomasta numerosta saapuva tekstiviesti kehottaa vain ”pelastamaan tytön.” Nopeasti käy selväksi, että kolkon sairaalan käytäviä vartioivat aseistetut palkkasotilaat. Muutamaa pakollista verenvuodatusta myöhemmin tilanne eskaloituu aikapommiin sidotun tytön epäonnistuneeseen pelastusyritykseen pommin räjähtäessä päähenkilömme käsiin.
Kuoleman sijaan Black herää eräänlainen virtuaalitodellisuuspäähine päässään. Oliko mikään edeltävistä tapahtumista totta? Get Even leikittelee pelaajan mielellä. Tarinaa ei kerrota kronologisesti, vaan juoni parsitaan muistijälki kerrallaan kokoon. Ongelmana on vain ihmismielen tapa vääristää ja täyttää unohtuneita muistoja uusilla, joten kaikkiin nähtyihin tapahtumiin ei voi luottaa, vaikka ne kuinka vaikuttaisivat todellisilta.
Kuka oli kidnapattu tyttö, ja miten traagiseen lopputulokseen päädyttiin? Näihin kysymyksiin pelaaja lähtee keräämään vastauksia pirstaloituneesta todellisuudesta tutkimalla todisteita, keskusteluita sekä taistelemalla läpi vastarinnan. Kaapatun tytön kuin myös päähenkilön kohtalolle vedetään langat yhteen monimutkaisen tapahtumaketjun auettua loogiseen järjestykseensä.
Muisto vain
Lineaariset tehtävät pitävät sisällään ominaispiirteitä monista eri genreistä. Älypuhelimen avulla skannataan todistusaineistoa, UV-valolla tutkitaan kulkureittejä ja tuleepa vastaan myös kevyitä pulmia. Get Even on tarinavetoinen nimike, joka lainaa niin kävelysimulaattoreilta kuin toimintaan kallistuvilta ensimmäisen persoonan räiskinnöiltä. Kaikki tämä yhdistetään psykologiseksi jännäriksi, jota verhoaa synkkä tunnelma. Ympäristöihin on ripoteltu lehtileikkeitä, kirjeitä ja valokuvia. Niiden pohjalta pelaajalle rakennetaan poliisisarjoista tuttua muistitaulua, jossa todistusaineistot ja rikokseen liittyvät henkilöt linkitetään toisiinsa. Jokaisesta kentästä muodostetaan samanlainen dokumentaatioarkisto, ja kaikki palaset kerättyään pelaajalle aukeaa lisäsalaisuuksia tapahtumien taustoista.
Parhaillaan Get Even on jännittävä kauhupeli, mutta ikävä kyllä kampanjaan on tungettu myös hiiviskelyä ja räiskintää. Satunnaiset tilanteet voisi vielä ohittaa olankohautuksella, mutta muutamat kentät muodostuvat täysin toiminnan pohjalle. Molemmat osa-alueet ovat toteutettu huonosti, ja pahimmillaan pelaaja hakkaa päätään seinään ennalta määrättyjä hiiviskelyreittejä etsien. Lisäksi asearsenaali on paitsi suppea myös munaton, eivätkä typerällä tekoälyllä varustetut maalitaulut helpota tilannetta. Geneerinen räiskintä tuntuu pakolliselta pahalta muuten mielenkiintoisen sisällön joukossa. Toki Blackia kehotetaan lähestyä tehtäviä hienovaraisesti varjoista, mutta tosiasiassa yksikin väärä liike päästää helvetin irti lyijymyrkytyksen muodossa. Välillä parhaaksi vaihtoehdoksi jää juosta läpi luotisateen, kunnes tallennuspisteelle päästyä viholliset häviävät mystisesti kuin tuhka tuuleen.
Sairasta menoa
Tekijätiimi on panostanut eri ympäristöihin ja niiden uskottavuuteen. Grafiitteja täynnä oleva hylätty laitos on todentuntuinen paikka, kuten ovat myös muutkin tarinan kannalta tärkeät lokaatiot. Black kiertää niin toimisto- kuin ulkoalueita selvittäessään kylmäverisen rikoksen taustoja. Ammattimainen taidesuunnittelu paikkaa muuten asteen verran rosoista ulkoasua. Varsinkin läheltä katsottuna kasvillisuuden tekstuurit näyttävät suttuisilta sahalaitoineen. Kärsiipä peli pienistä ruudunpäivitysongelmistakin. Missään vaiheessa graafinen ulosanti ei kuitenkaan pistä negatiivisessa mielessä liikaa silmään. Hologrammimaiset muistijäljet menneisyyden tapahtumista istuvat luonnollisesti synkän matkan varrelle.
Mielisairaalan muut asukkaat tuovat väriä jo valmiiksi pelottaviin ympäristöihin. Get Even ei ole konsolisukupolven näyttävintä kärkeä, mutta audiovisuaalinen kokonaisuus ajaa mallikkaasti asiansa niin taiteellisesti kuin teknisesti. Pienehköltä indiestudiolta kelpo suoritus. Yleisfiilistä rytmitetään ansiokkaalla musiikin käytöllä. Varsinkin painostava rumpumainen rytmi nostaa sykettä pimeitä käytäviä kulkiessa. Muutamissa räiskintäosuuksissa on myös käytetty taustamusiikkia yllättävällä tavalla.
Viittä vaille valmis
Positiivisesta yleisfiiliksestä huolimatta teoksesta jää hieman valju maku suuhun. Mielenkiintoisesti alkanut juoni ei kanna aivan loppuun asti. Varsinkin viimeinen tunti tuntuu rautalangan vääntämiseltä päähahmon kiertäessä samoja maisemia toistamiseen. Lisäksi tylsät ammuntakohtaukset ja turhauttavat hiiviskelyt rikkovat teoksen vahvimman osa-alueen – tunnelmallisen etsivätyön – rytmityksen. Get Evenissa on paljon potentiaalia, mutta harmittavasti se jää lisäkehitysajasta huolimatta viittä vaille valmiista. Muutamat huippuhetket nostavat kahdeksantuntisen kampanjan kuitenkin positiivisen puolelle.
Get Even ei ehkä ole muistettavin mutta silti kokemisen arvoinen tarina.
