Cooking Mama -pelit ovat viihdyttäneet pelaajia jo yli vuosikymmenen. Maman kanssa on kokattu lukemattomia ruoka-annoksia sekä hoidettu pihaa ja retkeilty spin-offien muodossa. Nyt 3DS:lle julkaistu Cooking Mama: Sweet Shop keskittyy kuitenkin vain yhteen tiettyyn ruoanlaiton kulmakiveen: jälkiruokiin.
Otetaan siis 3DS:n stylus-kynä kauniiseen käteen ja puetaan kokinhattu päähän.
Mitähän se rokki kokkaa
Kuten arvata saattaa, on Sweet Shopin keskipisteessä erilaisten kulinaristen tuotosten kokkaaminen. Tarjolla onkin lähemmän 60 reseptiä, joista loihtia herkkuja lukuisien pienien minipelien avulla. Alussa tarjolla on vain pieni valikoima leivottavaa, mutta vaihtoehtojen määrä kasvaa sokerileipurin uran edetessä.
Sweet Shop -lisänimen toinen sana viittaa puotiin, jossa pelaaja pääsee kauppaamaan valmiita herkkujaan. Kauppaaminen ei tosin tässä tapauksessa tarkoita paljoa. Pelaajan tehtävänä on lähinnä seurata, kun joukko pöhköltä näyttäviä hahmoja palloilee ympäri liikettä. Kun sopiva ostos on löytynyt, pitää herkku paketoida tökkäämällä 3DS:n alempaa ruutua. Ei kovin vaativaa.
Asiakkaiden haahuilu on kuitenkin pakollinen paha, mikäli haluaa ehostaa leipomoansa tavalla tahi toisella. Myynneistä saa nimittäin rahaa, jota voi käyttää erillisessä kaupassa vaikkapa uusiin tapetteihin, lattiamateriaaleihin tai muihin somisteisiin.
Sweat shop
Virtuaalileipominen ei ole sitä yksinkertaisinta puuhaa. Joka ainoa resepti on nimittäin jaettu useampaan minipelin tapaiseen toimenpiteeseen, jotka vaihtelevat laidasta laitaan. Tarjolla on jokaiselle kotikokille tuttuja toimia kerman vatkaamisesta, suklaan pilkkomiseen, ainesten sekoittamiseen sekä kakun koristeluun. Kaikki puuhat hoidetaan tökkimällä stylus-kynällä konsolin alempaa ruutua. Välillä myös mikrofoniin päästään puhaltelemaan.
Mutta jotta joka resepti ei olisi samaa vatkausta, on mukaan ympätty astetta erikoisempiakin puuhia. Pelaaja pääsee muun muassa pesemään mustikoita, kuorimaan hedelmiä, organisoimaan jääkaapin sisältöä, tasapainottelemaan uunipeltiä sekä säätämään uunin lämpötilaa. Jokaisesta kuviteltavissa olevasta hommasta on tehty minipeli.
Mutta kuten näistä esimerkeistä voinee arvata, eivät kaikki puuhat ole kovinkaan vaativia. Kuinka monimutkaisen minipelin muka voi saada aikaiseksi vaikkapa piparjuuren raastamisesta tai banaanin kuorimisesta? Reseptien osaset ovat lyhyimmillään parin sekunnin tai muutaman stylus-kynällä tehdyn liikkeen pituisia. Ja olivatpa puuhat kuinka minimaalisia tahansa, niin annetaan pelaajalle niiden jälkeen arvosana mitalin ja Maman yli-innostuneen kommentoinnin muodossa. Tämä tuntuu hieman turhalta, etenkin niiden yksinkertaisimpien vatkausten jälkeen.
Hyvää pataa kirvesvartta
Leipominen on noin periaatteessa mukavan rentoa ja lupsakkaa hommaa, mutta suuria haasteita siitä ei saa. Näin ollen suuremmat onnistumisen tunteet ovat myös harvassa. Omien leivosten koristelu ja niistä fotojen ottaminen lienee lähinnä tätä.
Astetta hektisempiä ja suoraan sanottuja hauskempia koitoksia ovat World Challenge -haastetilan tarjoamat minipelit. Ne aukeavat käyttöön, kun Maman puodissa käyvä VIP-asiakas saa haluamaansa herkkua kupuunsa. Jo ensimmäinen – pikkuleipien viskely laatikoihin – on hupaisampaa kuin varsinaiset reseptit. Maailmalle sijoittuvat koitokset aukeavat pikkuhiljaa erilaisia reseptejä valmistaen.
Äänipuoleltansa herkkupuoti ei jätä paljoakaan mieleen. Musiikkia kuullaan, mutta siitä ei jää mitään kerrottavaa jälkipolville. Maman toistuvat kehut tekee mieli ohittaa jo muutamien reseptien jälkeen.
Yksi iso plussa on tapa, jolla nimike käyttää hyväksi 3DS:n Download Play -toimintoa. Yhden pelikasetin avulla on nimittäin mahdollista moninpelikokata jopa neljän pelaajan kesken. Varsin hyvä lisä.
Ihan pasta peli
Lupsakan ja helpon pelityylin takia Cooking Mama: Sweet Shopia pystyy suosittelemaan astetta nuoremmille pelaajille. Myös helpot kontrollit tukevat tätä suositusta, eikä pirteä ulkoasu varmasti ole miinuspuoli. Kokeneemmille pelaajille kokkailu tuntunee kovin laimealta, eikä haasteita hakeville Mamalla ei ole paljoa tarjottavaa.
Yksi asia on joka tapauksessa varmaa: tätä pelatessa tulee nälkä. Käytännössä joka pelikerran jälkeen piti etsiä murkinaa orastavaan näläntapaiseen. Tuotosta ei voi suositella koettavaksi nälkäisenä.
