Naamiokauppa
The Legend of Zelda: Majora’s Mask sai ristiriitaisen vastaanoton ilmestyessään vuonna 2000. Yhdet pitivät peliä piristävänä klassikkona, mutta toiset katsoivat sen eroavan liikaa muista Zeldoista. Majora’s Maskissa Link päätyy vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa putoava kuu uhkaa maailmaa. Mukana on perinteisen Zelda-sisällön lisäksi aikamatkustusta ja erikoisia naamareita, joten kriitikkojen hämmennys on ymmärrettävää. Nykyperspektiivistä tarkasteltuna Majora’s Mask on kuitenkin hienon sarjan parhaita osia ja lähes edeltäjänsä Ocarina of Timen veroinen.
Majora’s Mask on Eiji Aonuman ohjaus. Aonuma on lisäksi vastuussa muun muassa Wind Wakerista, toisesta tutusta kaavasta eronneesta ja suuttumusta aiheuttaneesta Zeldasta. Sekä Majora’s Mask että Wind Waker on sittemmin hyväksytty kaanoniin, mutta tullessaan ne jakoivat mielipiteitä. Ensimmäisestä todettiin muun muassa, että loistavuudestaan huolimatta se ei sovi kaikille. Sen pelaaja joutuu totuttautumaan kolmen päivän sykliin, jonka aikana päähahmo voi soittaa Song of Timen ja palata ensimmäisen päivän alkuun. Sahaaminen voi turhauttaa.
Majora's Maskissa Link etsii Skull Kidiä, jonka varastama ja käyttämä naamari on tehnyt tämän hulluksi. Asetelma on kekseliäs. 72 tunnin sykli ahdistaa aluksi, mutta peli etenee jouhevasti. Luolastot ovat melko lyhyitä, eikä niitä joudu yleensä läpäisemään uudestaan. Kiireen tuntu on toteutettu Majora’s Maskissa hyvin, eikä siihen liity paljoa turhautumista. Maailma on loppumassa, mutta Link voi silti maleksia keskuskaupungin aukiolla tai tappaa aikaa käymällä kalassa. Pakottavaa kiirettä ei lopulta ole.
Hämärän rajamailla
The Legend of Zelda: Majora’s Mask 3D on alkuperäisen Nintendo 64 -pelin selvästi paranneltu versio. Grafiikan lisäksi tekijät ovat hioneet pelattavuutta ja tehneet kokonaisuudesta helpommin lähestyttävän. Tästä kielivät auttavat Sheikah-vihjekivet, joita nähtiin myös Ocarina of Time 3D:ssä, ja Linkin käyttöön annettu uusi muistikirja, jonka avulla hahmoja ja tapahtumia on helpompi seurata. Pienet muutokset tekevät Majora’s Maskista paremman ja helpottavat siihen tutustumista.
Majora’s Maskin maailma Termina eroaa Hyrulesta häiriintyneisyydellään. Tarinan keskiössä oleva naamarikauppias on ilmeisen sekaisin, eikä kummallisista yksityiskohdista, kuten käymälöissä asuvista kummituskäsistä, ole pulaa. Pelaaja tuntee joutuneensa hämärän rajamaille ja kiirehtii kalastuksen kaltaisista ajanvietteistä huolimatta kohti loppua. Majora’s Mask ei ole yhtä nautinnollinen kuin Ocarina of Time tai jokin muista klassisista Zeldoista. Se ei ole kuitenkaan niitä huonompi. Peli kärsii ja hyötyy erilaisuudestaan, ja tuntuu vielä 15 vuotta julkaisunsa jälkeen raikkaalta.
Kiireestään ja synkästä tunnelmastaan huolimatta Majora’s Mask on sisimmässään tavanomainen. Eteenpäin pääsee läpäisemällä luolastolla ja etsimällä kykyjä parantavia esineitä ja taikoja. Ainoa pelattavuuteen todella vaikuttava muutos liittyy naamareihin. Niitä käyttämällä Link muuttuu Deku Scrubiksi, Goroniksi tai joksikin muuksi Terminaa kansoittavaksi olennoksi, ja hyödyntää heidän kykyjään. Deku Scrub pystyy muun muassa lentämään lyhyitä matkoja ja Goron jyräämään esteitä. Suurempi liikkumavara tekee luolastojen tutkimisesta mielekkäämpää.
Muistoja verestämässä
Nintendon pelit ovat aina olleet helppoja oppia, eikä Majora’s Mask ole alkuihmettelyn jälkeen poikkeus. Ohjattavuus on hyvää kaikilla 3DS-malleilla, mutta peli on kameraratkaisujen takia räätälöity uusimmille laitteille. Kameran pyörittäminen on C-tikulla helpompaa. Grafiikassa ja äänissä ei ole valittamista, vaikka uudet kolmiulotteiset efektit eivät vaikutakaan pelattavuuteen millään tavalla. Erityisen kiitoksen ansaitsee 3DS:n kosketusnäyttö, joka tekee tavaroiden siirtämisestä näppärää.
Peliä on tasapainotettu. Loppuvastuksia ei enää voita yhtä helposti, mutta tallennuspisteitä on enemmän. The Song of Soaringilla pystyy siirtymään ympäri maailmaa. Song of Double Timella voi puolestaan hypätä mihin tahansa ajankohtaan, helpottaen tehtävien aikatauluttamista. Nämä ja muut pienet muutokset tekevät Majora’s Maskista sulavamman ja helpommin lähestyttävän. Vaikka kynnys on matalampi, haastetta riittää yhä. Kaiken nähdäkseen peliin joutuu käyttämään kymmeniä tunteja.
The Legend of Zelda: Majora’s Mask 3D on kokemisen arvoinen. Uudelleenjulkaisut eivät usein ole perusteltuja, mutta Majora’s Maskin parannukset tekevät siitä suositeltavan, vaikka muistojen verestäminen ei olisikaan elämässä tärkeintä. Majora’s Mask on tarpeeksi erilainen erottuakseen edukseen edeltäjästään Ocarina of Timesta. On selvää, että Terminassa on potentiaalia. Majora’s Maskin jatko-osaa odotellessa voi kuitenkin keskittyä jahtaamaan Skull Kidiä.
