Mikä kumma niissä Zeldoissa on? Aina vaan tuntuvat vaikuttavan paremmilta ja paremmilta. Ja se mikä tällä kertaa aiheuttaa entistä suurempaa intoa, on se että samana päivänä julkaistiin kaksi Zeldaa; Oracle of Ages ja Oracle of Seasons. Tämä arvostelu käsittelee vain siis Oracle of Agesia.
Pelin alussa esitellään Nayru, tuo kaunis ajan oraakkeli, jonka ruumiin valtaa paha velho nimeltä Veran. Veran aikoo Nayrun ajanmuuttamiskykyjen avulla mennä menneisyyteen ja rakentaa tornin, joka estää valon pääsyn maailmaan ja antaa pahalle mahdollisuuden levitä koko valtakuntaan. Linkin tehtävänä on auttaa Maku Treetä etsimään 8 ajan esanssia, ja estää Veran aikeet. Pelin alussa Link saa Harp of Agesin, jolla voi muuttaa aikaa. Hän oppii pelin aikana uusia lauluja, joka laajentaa ajanmuuntomahdollisuuksia entisestään. Tämä voi muistuttaa joitakin muutaman vuoden takaisen hittipelin "Zelda: Ocarina of Timen" konseptista. Matkan varrella Link myös tapaa ystävällisiä kaveruksia Moosh-karhusta Ricky-kenguruun, jotka auttavat häntä seikkailuissaan ajan halki. Pelissä on (kuten laatupeleissä yleensäkin) paristotallennus.
Grafiikka ja äänet ovat GBC:n peliksi loistavia. Värikkäät maisemat hienon animoinnin kera loistavilla musiikeilla maustettuna pitävät tunnelman huipussaan viimeiseen minuuttiin asti. Hieno ominaisuus on myös sivustapäin kuvatut luolastot, jotka tuovat peliin uusia ulottuvuuksia.
Linkin ohjaus on yksinkertainen. Voit asettaa kaikennäköisiä esineitä miekasta lapioon ja kilvestä pommeihin A- ja B-nappeihin. Koska kamera on kokoajan Linkin yläpuolella (paitsi sivustapäin kuvatuissa luolastoissa), kahdeksansuuntainen ohjaus tapahtuu luonnollisesti ristiohjaimesta. Startista pääsee valikkoon, josta näkee keräämät esineet ja voi asettaa ne A- ja B-napeille. Valikkojen ulkopuolella Selectiä painamalla näkee kartan, jota todellakin kannattaa käyttää. Starttia ja Selectiä yhtäaikaisesti painamalla pääsee nopeasti tallennusvalikkoon.
Mutta pelin todellinen suola on kuitenkin luolastot ja niissä olevat puzzlet. Mikään ei voita onnistumisen tunnetta, joka tulee loppuvastuksen voittamisesta tai puzzlen selvittämisestä. Usein tulee tilanne, jolloin tuntuu että joka paikka on koluttu läpi, mutta vähän aikaa ympäriinsä haikailtuaan huomaakin, että "Miksi ihmeessä en nyt tuota tajunnut". Vaikka dungeoneja ei olekaan "kuin" kahdeksan, niin silti kokonaisuudessa peli tarjoaa pelattavaa kymmeniksi tunneiksi. Ja tämä ON paljon.
Ei tarvitse pelata edes kauaa huomatakseen, että The Legend of Zelda: Oracle of Ages on juuri se piriste jota on kaivattu jo pidemmän aikaa. Tämä peli on pakko-ostos jokaisen GBC:n omistajalle, vaikka olisit Zeldoja aiemmin vihannutkin tai et olisi niitä ikinä pelannutkaan. Koneesi menee yksinkertaisesti hukkaan, jos annat tämän vain lojua kaupan hyllyllä, sillä onhan se sentään viimeinen GBC:n Zelda-peli, kuin myös paras.
