Pelattavaa riittää
Dave Mirra on samankaltainen legenda BMX-pyöräilyssä, kuin Tony Hawk rullalautailussa. 27-vuotias New Yorkkilainen on muun muassa voittanut BMX-pyöräilyn maailman mestaruuden uskomattomat 10 kertaa ja arvostetun X-Games kisan 11 kertaa. Pelinä Dave Mirra ei kuitenkaan yllä Tony Hawk's Pro Skater sarjan tasolle.
Dave Mirra Freestyle BMX 2 sisältää Dave Mirran lisäksi 13 muuta ammattilais-BMX-ajajaa, 5 eri pelimuotoa, 8 kenttää ja karttaeditorin. Pelattava ei siis ainakaan lopu kesken. Pääpaino on eräänlaisessa ura moodissa, proquestissa, jossa on tarkoitus kehittää valittu ajaja huipulle. Jokaisessa kentässä on suoritettavana toista kymmentä erilaista tehtävää joita suorittamalla saadaan kunnioitus pisteitä. Pisteillä voi avata uusia tasoja, pukuja, koodeja tai pyöriä. Jokainen uusi pyörä(joita on yhteensä 5 per ajaja) on tietysti aina vanhaa huomattavasti parempi.
Tehtävien vaikeus vaihtelee naurettavan helpoista uskomattoman vaikeisiin. Esimerkiksi takaperinvoltin tekeminen sujuu helposti, mutta 160 metriä pitkän kaiteen liukuminen vie aikaa(ja hermoja). Tehtävät ovat onneksi todella vaihtelevia joten kyllästyminen ei pääse niin helposti iskemään. Kun tehtäviä on suorittanut tarpeeksi paljon saa avattua kyseiseen tason kilpailun joka myöskin on poikkeuksetta hyvin vaikea. Tavoitteena on tehdä kaksi mahdollisimman hyvää kolmen minuutin mittaista ajoa, joiden keskiarvo lasketaan yhteen.
Pelin kahdeksan tasoa ovat laadultaan ja kooltaan hyvin vaihtelevia. Muutamat tasot ovat tylsiä joita ei pelaa muuta kuin sen takia että niistä saisi suoritettua jotain, mutta jotkut taas ovat erittäin hauskoja ja monipuolisia. Tasojen pitäisi olla neljä kertaa isompia kuin PSX:lle ilmestyneessä ykkös-osassa ja se on helppo uskoa. Joitakin tasoja pitää pelata monia kertoja ennen kuin osaa suunnistaa sinne minne pitäisi. Toisin kuin Tony Hawkeissa pelaaja ei ole ainut pyöräilijä, vaan jokaisessa tasossa on muitakin pyöräilijöitä. Heille puhumalla saa avattua lisää haasteita.
Erilaisia kaksinpelejä Dave Mirrasta löytyy todella paljon, yhteensä 13. Kisat vaihtelevat tuskaisimman näköisestä kaatumisesta normaaliin pisteiden keruuseen. Harmiksi mitään näistä ei pääse pelaamaan jaetulla ruudulla tai linkkikaapelilla vaan kaikki tapahtuvat vuorotellen periaatteella. Muita pelimuotoja kaksinpelin ja proquestin lisäksi ovat freeride(vaeltelua kentissä ilman aikarajaa) ja session(yksi kolmen minuutin peli).
Peliin on saatu mukaan myös ihan kohtalainen karttaeditori. Erilaisia karttoja on 9, joista ei ole tosin läheskään kaikkia saatavilla heti alusta. Erilaisia paloja on 16:sta eri ryhmästä ja niitä on yhteensä reilusti päälle sata. Maastoa voi muokata paljon vapaammin kun esimerkiksi Tony Hawk 2:ssa.
Paljon temppuja
Kontrollit ovat lähes identtiset THPS-sarjan kanssa. Kun X:n painaa, alkaa pyöräilijä ponnistamaan ja kun sen päästää irti pyöräilijä hyppää. Kolmiota ja suuntanäppäintä painamalla voi liukua erilaisten kaiteiden ja tankojen päällä. Neliöstä ja ympyrästä tulee erilaisia ilmassa suoritettavia temppuja. Dave Mirra Freestyle BMX 2 mainostaa takakannessa uutta "S.I.K." temppu systeemiä jonka avulla pelissä pitäisi olla yli 1500 erilaista temppua. Tämä uskomaton määrä saadaan erilaisilla ympyrän, neliön ja suuntanäppäinten yhdistelmillä. Vaikka erilaisia temppuja onkin paljon taitaa 1500 olla pelkkää hyvää mainosta, sen verran samanlaisia osa tempuista on. Mikäli pelissä haluaa pärjätä tärkein temppu on ehkä manual. Manualissa pyörä ajaa pelkästään etu- tai takarenkaan varassa jolloin voidaan linkittä toisiinsa uskomattomia
temppusarjoja jotka kasvattavat pisteitä runsaasti. Realismista ei ole tietoakaan temppusarjan koostuessa monien satojen metrien manuaaleista ja lähes 20 metriä korkeista hypyistä.
Pelattavuudeltaan Dave Mirra 2 jää kauas taakse Tony Hawkkien sulavuudesta ja addiktoivuudesta. Hieman tönkkö ohjattavuus saattaa osittain johtua pyörän erilaisuudesta rullalautaan verrattuna, mutta kokonaan sillä sitä ei voi selittää. Liian vaikeat tehtävät ja takaperin ajelu ahdistavat ja sitä "vielä yksi peli ennen nukkumaan menoa"-efektiä ei pääse syntymään.
Laimean näköistä ja kuuloista
Dave Mirra Freestyle BMX 2 on varsin neutraalin näköinen. Grafiikka ei ole mitenkään erikoista mutta kuitenkin selkeää ja terävää. Ajoittain ruudunpäivitys laskee hävyttömän alas, tekstuurit repeilevät ja sahalaidat vilkkuvat. On mielenkiintoista nähdä kuinka paljon Gamecube ja XBox versiot eroavat PS2:n vastaavasta, kunhan konsolit ja pelit ensin julkaistaisi.
Kymmenestä biisistä(jotka vaihtelevat hevistä punkkiin ja räppiin) koostuva soundtrack on laadultaan erittäin vaihteleva. Ozzy Osbournen versio Paranoidista ja The Cultin She Shells Sanctuary ovat erinomaisia mutta loput kahdeksan ovat hirveitä, tai korkeintaan siedettäviä. Harmiksi huonoja biisejä ei saa mitenkään muuten pois kun skippaamalla ne joka kerta kun tulevat kohdalle, GT3 tyylinen playlista olisi sopinut tähän tarkoitukseen hyvin. Toisaalta, musiikkimaku on niin mielipide asia kuin olla ja voi, joku voi pitää tämän tyyppisestä musiikista.
Dave Mirra Freestyle BMX 2 käy hyvin välipalana lähiaikoina julkaistavaa Tony Hawks Pro Skater kolmea odotellessa. Etenkin jos BMX-pyöräily kiinnostaa Dave Mirra 2 on varmasti hyvä valinta. Pelattavaa ainakin riittää moniksi viikoiksi, ellei jopa kuukausiksi.
