Kun ensimmäinen videopeli Pong oli saatu jotenkuten pyörimään, keksi joku, että samaa ideaa voisi käyttää myös jalkapallon kuvaamiseen. Yhden ruudulla kiitävän viivan sijaan pelaaja ohjasikin kolmea, joten selvästihän siinä oli joukkueellinen miehiä jahtaamassa palloa. Kauas on päästy noista ajoista sekä esitystavan että pelien muiden ominaisuuksien suhteen, mutta yhä edelleen jalkapallo on myös videopelien kuningas.
Pelkkään suorittavan portaan elämään samastuminen ei ole konsolipuolellakaan ollut ainoa vaihtoehto enää vuosiin. Joukkueen luotsaaminen virvelisarjoista liigamestaruuteen on ollut manageripelien kantava teema varhaiselta 90-luvulta alkaen. Nyt Sega on lähtenyt kilpailemaan oman futisseuran omistamisesta haaveilevien pennosista herttaisen naivistisesti nimetyllä Let's Make a Soccer Teamilla.
Tehdään oma jalkapallo-organisaatio
Let's Make a Soccer Team alkaa kummallisen pateettisella introlla, jossa kerrotaan viisitoista vuotta sitten Sinun lähteneen valloittamaan jalkapallomaailmaa omalla joukkueellasi. Tästä siirrytäänkin valitsemaan kotikaupunkia, josta hankitaan alasarjoja tahkoava tusinajengi. Koska tärkeimmät asiat täytyy hoitaa ensin, valitaan seuraavaksi sihteeri. Vaihtoehtoja on neljä, ja ehdokkaista kerrotaan olennaiset tiedot, kuten horoskooppimerkit ja luonteenpiirteet. Ja sitten kentälle.
Ensimmäisenä haasteena on voittaa kolmosdivarin nousukarsinnat, jotta joukkueella ylipäätään pääsee aloittamaan pelin. Taustatarinassa nimittäin hikinen ja läski amerikkalainen bisnessika on myös päättänyt hankkia itselleen futisseuran, ja juuri Sinun kerhosi on hankintahuhujen kohteena. Kuten liike-elämässä aina, nurkanvaltaajat saa karkoitettua ainoastaan nousemalla ylemmälle sarjatasolle ja pysymällä siellä.
Ensimmäisten matsien aikana päästään tutustumaan käyttöliittymään: miten valitaan joukkueen kokoonpano, muodostelma ja taktiikka. Pelit voi katsella läpi joko nopeutettuna tai kokonaan. Käytännön eroina näissä on se, että nopeutetussa joudutaan katsomaan koko matsi ylhäältäpäin esitettyjen ympyröiden liikkumisena pitkin vihreää suorakulmiota. Täydessä pelissä taas nähdään jalkapalloilijoita pelaamassa jalkapalloa, ja taktiset muutokset ovat pelin aikana mahdollisia. Lisäksi poistamalla kaikki hidastukset ja säätämällä esitysnopeuden täysille kokemus on ohi yhtä pikaisesti kuin "pikamoodissa".
Tehdään oma stadioni
Kun sarjapaikka on turvattu ja jenkki-möhkäle saatu hätisteltyä hetkeksi muita joukkueita kiusaamaan, päästään tutustumaan kerhon hallintaan. Vasta puolentoista tunnin pelaamisen jälkeen tarjotaan ensimmäisen kerran mahdollisuus tallentaa, joten tosissaan alusta aloittavan kannattaa huolehtia siitä, että häiriötekijät eivät pääse keskeyttämään ihan vähään aikaan. Ensimmäisen tallennuksen aikoihin sallitaan myös aivoja riipivän taustarenkutuksen hiljentäminen. Onneksi tässä pelissä äänillä on pelkkä tunnelmanluontifunktio, joten TV:n volyymien ruuvaaminen nollaan on voinut pelastaa kärsimykseltä jo aikaisemmin.
Seuran päivittäisessä toiminnassa apuna ovat sihteerin lisäksi tietysti valmennusjohto, mutta myös vino pino paperinpyörittäjiä, jotka vastaavat myynnistä, markkinoista, oheiskrääsästä ja tiloista. Näiden lisäksi täytyy tietysti pitää sekä sponsorit että seuran fanit iloisina, sillä heiltä revitään se raha, joilla kallispalkkaiset futaajat saadaan houkuteltua joukkueeseen ja pidettyä siinä.
LMaST:ssa voi hallita jotakuinkin kaikkea. Tärkeimpänä resurssina on tietysti raha, jota saa sponsoreilta, pääsylipputuloina, t-paitoja kauppaamalla ja voittamalla matseja. Rahalla voi laajentaa klubin kampusta, jolloin alueelle saadaan mahtumaan paremmat harjoitustilat, kuntosaleja ja sauna. Stadioniin voidaan rakentaa lisäkatsomoita, jotta täyteen pakatuille lehtereille voidaan mahduttaa enemmän maksavia katsojia. Nakkikioskeilla ja myyntikojuilla pyritään varmistamaan, että katsojilta saadaan rahat kerättyä muutakin kuin lippuja myymällä.
Investoida voi myös PR-tempauksiin, joilla saadaan kasvatettua ja vahvistettua fanilaumaa, sillä sitoutunut fani on tuottoisampi fani. Harjoitusleiri kaukomailla mahdollistaa ulkomaisten kannattajien haalimisen samalla, kun pelaajien motivaatio nousee. Ja tietysti rahalla saa uusia pelaajia, jotta vanhat ja väsyneet saavat hetken huiliaikaa.
Tehdään oma jalkapallojoukkue
Jalkapallopelissä kaiken ytimenä on tietysti jalkapallo. 22 miestä, nahkakuula, 90 minuuttia ja taistelu kunniasta. Alkuvihellyksen jälkeen manageri ei enää voi puuttua peliin kuin välillisesti, tekemällä oikea-aikaisia vaihtoja, huutelemalla ohjeita ohi juokseville pelaajille ja yrittämällä hienosäätää taktisia kuvioita vastustajan vahvuudet ja heikkoudet huomioonottaviksi. Valitettavasti kaikille vihreän veran sankareille yhteistä on täydellinen älyllisten toimintojen puute. Joskus kärkimies voi olla kaksikymmentä metriä paitsiossa, syötöt lähtevät kuin tarkoituksellisesti vastustajan jalkaan ja rajaheitto voidaan joutua ottamaan viisi kertaa uusiksi, koska heiton vastaanottanut mies kenkäisee pallon saman tien uudelleen rajan yli.
Toinen ongelma on se, että matsin aikana tehtyjen taktiikka- ja kokoonpanomuutosten vaikutukset pelin tapahtumiin ovat niin vaikeasti havaittavissa. Kolmen maalin johto voi kääntyä tappioksi tai päinvastoin, teki kuviomuutoksia tai ei. Kaikkein väsyneimmät pelaajat kannattaa ehkä käydä vaihtamassa hiukan freesimpiin kavereihin, vaikka eipä tämäkään kentän tapahtumiin tunnu suuresti vaikuttavan.
Sama meno jatkuu otteluiden ulkopuolella. Valmentajan voi antaa täysin vapaasti johtaa joukkueen harjoituksia ja valita käytettävän taktiikan. Itse tehdyillä muutoksilla ei ole havaittavaa vaikutusta lopputulokseen. Hyvin pian kauden alun jälkeen suunnilleen jokainen pelaaja on ylirasittunut, jolloin harjoituskuormaa täytyy keventää. Valmentajilla on omia erikoisosaamisalueitaan, joita hyödyntämällä voidaan keskittyä kehittämään yksittäisten pelaajien kestävyyttä, motivaatiota tai teknistä taituruutta.
Kunnon seuralla on tietysti myös junioritoimintaa, niin LMaST:n fiktiivisellä kerhollakin. Juniorijoukkueen kehittymistä voi seurata, heidän toimintaansa ohjailla ja tilaisuuden tullen nostaa junioripuolelta lupaavia tähdenalkuja äijien joukkueeseen. Tämä on halpa vaihtoehto kokeneempien pelaajien scouttaamiselle ja palkkaamiselle kovalla rahalla.
Tehdään oma yhteenveto
Lyhyesti kiteytettynä Let's Make a Soccer Team on hämmentävä yhdistelmä jalkapallomanagerointia, bisnespeliä ja Kauniita ja rohkeita. Korni taustatarina sitoo tietysti tapahtumat yhtenäiseksi paketiksi, mutta sinne tänne roiskiminen aiheuttaa vaikutelman, että Segalla ei ole oikein osattu päättää, minkälainen peli LMaST:sta olisi pitänyt tehdä. Mahdollisuus kaiken säätämiseen sopii varmasti kontrollifriikeille, eikä heitä edes haittaa se, ettei säätämisellä tunnu olevan vaikutusta mihinkään.
Ulkoasultaan peli on kammottava. Grafiikka ei ole lähelläkään nykystandardeja, ei kentällä eikä sen ulkopuolella. Musiikki on vielä kamalampaa, ainoa positiivinen sanottava musiikista on, että sen saa kytkettyä jossain vaiheessa pois päältä. Selostus on lyhyesti sanottuna juosten kustua. Avuttomuuden ja yksitoikkoisuuden ymmärtää, mutta tekninen toteutuskin suorastaan huutaa, että fraasit ja nimet on nauhoitettu eri päivinä. Yhteenlätkäistynä lopputulos on kuin katkelma propagandafilmistä "Miksi konepuheesta ei koskaan tule todellisuutta". Onneksi kieleksi voi valita jonkin sellaisen, jota ei ymmärrä. Espanjankielistä selostusta kuunnellessa virnuiluttaa, vaikka lausahdukset "que pase, que pase, señores" ja "muy bien recuperados" käyvät nekin nopeasti vanhoiksi.
Ulkoiset puutteet voisi antaa anteeksi, jos matsien aikana pelaajat eivät olisi täysiä ääliöitä. Tästä johtuen se tärkein, eli managerointi, menettää nopeasti hohtonsa.
Keskinkertainen peli höystettynä joillain erityisheikkouksilla jää tiukassa kilpailussa armotta vaihtopenkkiä lämmittämään.
