On se Kojiman Hideo aika kettu. Kuten Metal Gear Solid -sarjan toisen osan kohdalla, miehelle ei riittänyt pelkkä alkuperäisversio Metal Gear Solid 3: Snake Eateristakaan. Lähes täydellisen pelikokemuksen remontointi ei suinkaan ole ollut aivan turhanpäiväistä työtuntien tuhlaamista. Kolmilevyinen Metal Gear Solid 3: Subsistence -pelihirmu muun muassa parantaa vanhaa loistoseikkailua entisestään ja päästää useimmat pelaajat ensikosketuksiin hiiviskelytrillereiden historian kanssa.
Maistuisiko pala käärmettä?
Paketin ensimmäinen levy on omistettu alkuperäisversiostakin tutulle Snake Eater -pääseikkailulle, joka toimii esiosana sarjan aikaisemmille peleille. Vaikka juonenkäänteet ovat paikoitellen turhankin yksinkertaistettuja trilogian muihin osiin verrattuna, kylmän sodan runtelemalle 60-luvulle istutetut tarinansiemenet versovat erittäin tunnelmallisen ja symboliikkaa pursuavan lähtölaukauksen nuoren Naked Snaken uralle FOX-erikoisjoukkojen riveissä. Hitaasti, mutta varmasti etenevä tarina turvautuu yhä runsaslukuisiin radiokeskusteluihin ja välivideoihin, jotka ovat aina olleet ehdottoman tärkeä osa sarjan viehätystä – David Hayterin miehekkäällä tupakkaäänellä puhuvan Snaken lisäksi.
Alkuperäiseen versioon nähden Subsistencen Snake Eater on pysynyt lähes koskemattomana, mutta silti kokemus tuntuu melkeinpä täysin uudelta peliltä. Lintuperspektiivikuvakulma on saanut rinnalleen vapaasti liikuteltavan 3D-kameran, joka muuttaa dramaattisesti sekä pelitilanteisiin lähestymistä että graafista kokonaisilmettä. Koska kuva on lähempänä maankamaraa, Snaken liikkeiden ja metsämaisemien upeat yksityiskohdat näkyvät aivan uudessa valossa.
Poissa on jatkuva first-person-tähystäminen edessä häämöttävän etenemisreitin varmistamiseksi. Maastossa lymyilevät sotilaat osuvat 3D-kameran avulla silmiin jo kaukaakin, mikä tekee pelin hiipimisideasta astetta nautittavampaa. Hyvistä puolistaan huolimatta uutuuskamera ei kuitenkaan istu aivan täydellisesti Metal Gear Solidin maailmaan. Jatkuva hienosäätö ei ole aina se ideaalisin vaihtoehto MGS-sarjan tunnelmallisiin kuvakulmiin tottuneille pelaajille, etenkin jos kannoilla on kokonainen vihollisjoukko tai jokin tiukoista pomovastuksista. Metsän katveesta ahtaisiin sisätiloihin siirtyessä on lähes poikkeuksetta vaihdettava poukkoileva kamera alkuperäisen seikkailun kuvakulmaan, joka antaa paremman kokonaiskuvan koko rakennuksen tapahtumista. Pelaamisesta saa yllättävänkin tarkan otteen soveltamalla kameravaihtoehtoja eri tilanteisiin.
Pahvilaatikkosotaa verkossa
Subsistencen toinen levy on täynnä mielenkiintoisia lisäherkkuja. Näistä huomattavin on juorupalstoilla useita vuosia viihtynyt Metal Gear Online, jossa taktisen soluttautumistoiminnan oppitaitoja hyödynnetään maksimissaan kahdeksan hengen mittelöissä. Hiiviskelyn, pahvilaatikoiden ja tyttölehtien valtakunta on siirtynyt verkkoon astetta toimintapainotteisempana, mistä kielivät jo perinteiset Deathmatch-moodit tiimien kera ja ilman. Päättömässä räiskimisessä ei suinkaan ole vikaa, mutta hupi lisääntyy, jos pelityyliin yrittää upottaa hieman taktisempaa pelityyliä kuin juosta ympäriinsä aseet laulaen. Mikäpä olisikaan piristävämpää, kuin pahvilaatikosta yhtäkkiä ulos pomppaava Ocelot Unit -sotilas haulikon kera?
Verkkorymistely pääsee parhaimmilleen tiimityöskentelyä vaativissa moodeissa. Erityisesti Sneaking-tehtävissä päästään pätemään omilla hiippailutaidoillaan, kun muut pelaajat yrittävät estää Snaken roolissa olevaa pelaajaa viemästä salaista mikrofilmiä heidän neniensä edestä. Capture- ja Rescue-tehtävissä jahdataan joukoittain Kerotan-sammakkoa tai pelastetaan Ga-Ko-lintua toisen joukkueen kynsistä, ja molempien kohdalla syntyy varsin hauskoja yhteenottoja.
Ansojen ja väijytysten laatiminen toimii kaikenkokoisilla kartoilla mainiosti, ja livahtaminen hyvin suunniteltujen väijytysten ohitse on palkitsevaa. Vastassa saattaa olla kiväärein ja haulikoin varustettu joukko, eivätkä tarkka-ampujat ja liekinheitinmiehetkään ole aina poissuljettu juttu. Varjeltuja tavaroita lähestyessä on myös pidettävä silmällä miinoituksia ja välteltävä tyttölehtien vastustamatonta lumoa, ellei sitten pääse pelaamaan Raikovina. Kommunikointi muiden pelaajien kanssa ilman USB-kuulokkeita tai -näppäimistöä on olematonta, mutta se ei tunnu olevan este eikä mikään yhteistyön aikaansaamiseksi. Kannattaa kuitenkin varoa, etteivät omat viritykset koidu oman joukon kohtaloksi.
Online-moodissa turvaudutaan vain ja ainoastaan vapaasti liikuteltavaan 3D-kameraan, minkä vuoksi aiemmin mainitut ongelmat nostavat jälleen päätään pienempien kenttien ahtaissa tiloissa. Toki harjoittelu helpottaa tilannetta ajan myötä, mutta verkossa pääseikkailun täydelliselle kamerakontrollille on vain vilkutettava hyvästeiksi. Säröstä huolimatta online-moodista on hankala keksiä pahaa sanottavaa, sillä Metal Gear -hengellä höystetty toiminta on yksinkertaisesti hauskuuttanut ja koukuttanut joka pelikerralla. Teknisesti kaikki toimii sulavasti ruudunpäivitystä myöten, ja pääseepä sitä tekemään kanssapelaajille Ocelotin maineikasta käsielettäkin. Erityisen mielekkään kokemuksesta tekee helppo lähestyminen pelaamiseen, sillä peleihin voi luoda omaa pelitasoa vastaavia otteluita. Näin taistelun huumasta voivat nauttia myös satunnaisemmat pelaajat.
Historian lehtien havinaa
Ikään kuin loistelias yksinpelikampanja ja uudet online-moodit eivät olisi tarpeeksi, pelipaketin retro-osio lisää television ääressä vietettäviä tunteja kahden klassikkoseikkailun verran. MSX-kotitietokoneelle 90-luvun taitteessa julkaistut Metal Gear- ja Metal Gear 2: Solid Snake -seikkailujen tapahtumat ovat olleet jopa useimmille fanaattisimmillekin fanaatikoille vain viittauksia MGS-trilogian juonenkäänteissä, mutta viimeistään nyt jokaisella on mahdollisuus ottaa selkoa, mitä Solid Snakelle, Big Bossille ja Gray Foxille todella tapahtui Outer Heavenin ja Zanzibar Landin pikselimaisemissa.
Yksinkertaisista ulkoasuistaan ja teknisistä ratkaisuistaan huolimatta monet varmasti yllättyvät huomatessaan kuinka monella eri tasolla Metal Gear Solidit pohjautuvat alkuperäiseen Metal Gear -kaksikkoon. Etenkin Metal Gear 2: Solid Snaken parissa tunnelma hipoo taivaita ja hikipisarat valuvat otsalta vähän väliä. Kultaisen ajanjakson monien muiden pelien tapaan vaikeustasoista irtoaa haastetta jopa hampaiden kiristelyyn asti, mutta kumpaiseenkin seikkailuun on toki laadittu helpommatkin vaikeustasot. Näin jokainen voi paikata aukot sivistyksessään.
Subsistencen sisältöön mahtuu kaiken edellä mainitun lisäksi vielä joukko tuttuja Snake vs. Monkey -minipelejä sekä humoristisia Secret Theatre -videoita, joissa pelin välianimaatiota on muokkailtu kieli poskessa uuteen uskoon. Ja mikäli pelaaminen ei jaksa kiinnostaa, tarjoaa paketin kolmas levy Snake Eaterin juoniosuuksista koostetun elokuvaversion. Sarjaa liiallisista välianimaatioista kritisoineet voivat vihdoin naljailla mielin määrin, kun varsinaiset peliosiotkin pelataan pelaajan puolesta. Pakkohan se on myöntää, että Metal Gear Solid 3: Subsistencea kootessa on todella ajateltu kaikkea ja kaikkia.
