Medievil on tarina hieman hölmöstä ritarista nimeltä Daniel Fortesque. Kaikki saa alkunsa Gallowmeren pahamaineisesta taistelusta, joka päättyy velho Zarokin kukistamiseen. Fortesquella ei tosin ole mitään tekemistä asian kanssa, sillä hän päätyy matojen ruuaksi jo ensimmäisen nuolen syöksyessä ilmaan. Siitä huolimatta miehestä puhutaan Gallowmeren sankarina. Kohtalo suo herralle onneksi toisen mahdollisuuden vuosia myöhemmin, kun Zarok palaa öykkäröimään ja aikoo valloittaa maailman epäkuolleiden armeijan avulla.
Erilainen luuranko
Velhon luodessa armeijaansa hän vapauttaa vahingossa myös Fortesquen ikiunesta. Uinuva urho saa avuksi liudan erilaisia aseita, joilla epäkuolleet pitäisi hävittää lopullisesti. Zombien täyttämä tanner jytisee kuuluvasti Fortesquen kolkutellessa porttikonkeja ja haviteltu paikka sankarin istuimella on askeleen lähempänä.
Valikoima koostuu miekoista, jousipyssyistä sekä erikoisuuksista, kuten sähköhanskasta. Vihollisten kukistaminen perusaseilla vaatii useita osumia, mutta uusien hilavitkuttimien avulla lahtaus nopeutuu huomattavasti. Niitä avataan täyttämällä maljaa, joka saa sisältöä vihollisten sieluista.
Aseissa ei ole hirveästi vaihtelua, ja ne ovat lähinnä paranneltuja versioita toisistaan. Joukkoon mahtuu kuitenkin muutama ylihyvä moukari, sillä esimerkiksi sähköistetty vasara kaataa epäkuolleita kuin heinää. Thormainen nuija osoittautuu kuitenkin tarpeelliseksi, koska Fortesque päättää päivänsä vain muutaman harha-askeleen jälkeen.
Pidä huolt sun luustost
Etenemisestä puuttuu darksoulsmainen raadollisuus, mutta viimeisen korren katketessa kenttä alkaa alusta. Tällöin kaikki kerätyt tavarat pitää noukkia uudestaan matkaan. Tätä ei tapahdu useasti, mutta alkuperäisestä julkaisusta tuttu kamerakäyttäytyminen aiheuttaa hampaiden narskuntaa. Hermostumista ei voi laskea edes kahden käden sormin, sillä näkyvyys on valitettavan usein heikko.
Kenttäsuunnittelun ollessa nerokasta ja vaihtelevaa tuntuvat taistelut välillä puuduttavilta. Vihollisten ripeitä liikkeitä ei aina ehdi väistää, sillä näkyvyyttä saattaa peittää seinä tai jääräpäinen kuvakulma. Toiminta pysyy koko ajan suoraviivaisena, ja eteneminen on kuitenkin selkeää. Zombiepainin lisäksi Medievil tarjoaa pieniä aivopähkinöitä. Osaa niistä saa oikeasti miettiä, sillä pulmat eivät ole aina kovin loogisia.
Rakastettava hölmö
Muutos alkuperäiseen julkaisuun on silminnähtävä. Vanhan Medievilin väritön maailma on nyt paljon eloisampi, ja musiikki kuulostaa myös mahtipontiselta. Kappaleet on äänitetty uudelleen Prahan sinfoniaorkesterin kanssa. Peli sisältää lisäksi Lost Souls -tehtäväsarjan, jonka suorittamalla vuoden 1998 julkaisu avautuu vertailtavaksi. Lost Souls antaa syyn palata uudelleen läpäistyihin kenttiin, mutta seikkailu on varsin pitkä ilmankin.
Medievilin uusi painos toimii loistavasti, vaikka siinä on omat ongelmansa. Oudosti käyttäytyvää kameraa on vaikea antaa anteeksi vuonna 2019, kun on jo tottunut mukana pysyvään näkymään. Uutukainen on silti onnistunut julkaisu ja valaa toivoa muidenkin klassikoiden modernisointiin. Legacy of Kain: Soul Reaver seuraavaksi eikös juu?
