Nopanheittoa
Mario Partyt eivät ole koskaan olleet erityisen hyviä pelejä. Niiden rakenne on ollut liian yksinkertainen, että ne olisivat voineet haaveilla nousemisesta klassikon asemaan. Mario Partyissa heitetään noppaa, kierretään lautaa, pelataan minipelejä ja kerätään tähtiä. Voittaja on se, jolla on vuorojen loputtua eniten tähtiä. Eteneminen on niin helppoa ja suoraviivaista, että virtuaalisista bileistä ovat nauttineet myös ne, jotka eivät yleensä innostu peleistä.
Ostajat ovat pitäneet Nintendon sarjasta. Mario Partyt ovat myyneet tähän päivään mennessä 40 miljoonaa kappaletta ja löytäneet tiensä useammalle alustalle. Edellisestä kunnon osasta on kuitenkin aikaa, sillä Wiin Mario Party 9 ilmestyi niinkin kauan sitten kuin vuonna 2012. Se sai osakseen kritiikkiä liian alhaisesta vaikeustasostaan ja mielikuvituksettomista minipeleistään.
Nyt julkaistu kymmenes Mario Party on jopa mielipiteitä jakanutta edeltäjäänsä yksinkertaisempi. Hahmot eivät enää juokse vapaasti laudalla, vaan istuvat yhteisessä ajoneuvossa ja heittävät vuorotelle noppaa edeten kohti maalia. Kokonaisuutta on muutenkin suoraviivaistettu. Laudalla kerätään vain yhtä tavaraa, valkoisia voimatähtiä. Erillistä ohjekirjaa tai tutoriaalia ei tarvita, sillä ainoastaan tietyn numeron tai heittokertamäärän mahdollistavat erikoisnopat mutkistavat menoa.
Myös perheen pienimmille
Mario Party 10 sopii rakenteensa ja sisältönsä takia perheen pienimmille. Se on helppo oppia. Voittajaksi selviytyy yleensä se, jolla on kullakin pelikerralla eniten tuuria. Tämä on Mario Partyjen tunnistettavimpia ja ärsyttävimpiä ominaisuuksia. Leijonanosa minipeleistä on yksinkertaisia. Ohjaukseen käytetään kaukosäädintä, eikä näytöllistä ohjainta ja sen ominaisuuksia hyödynnetä juuri lainkaan. Tämä on pettymys, sillä kosketusnäytön ja Mario Partyn yhdistelmässä olisi potentiaalia.
Amiibo-tuki ja uusi Bowser Party -tila piristävät jonkin verran kymmenettä Mario Partya. Amiiboilla voi avata neliön muotoisia lautoja, joita ei niiden riisutun ulkomuodon takia kuitenkaan jaksa pelata. Bowser Partyssa neljä ajoneuvossa kyyhöttävää hahmoa pakenevat perässä rymistelevää Bowseria. Gamepad-tuki tekee tästä pelimuodosta hyvän. Bowser Partyn parasta antia ovat viiden hengen minipelit, josisa Marion perivihollinen kiusaa muita hahmoja. Niitä on kuitenkin vain kourallinen. Onkin todennäköistä, että Mario Party 10 jää alkuinnostuksen jälkeen pölyttymään hyllylle.
On selvää, että ilo on ylimmillään moninpelissä. Tietokoneita vastaan taistelussa ei ole pitkässä juoksussa järkeä, vaikka tekoäly antaakin hyvän vastuksen. Neljän tai viiden ihmispelaajan kinkereissä on satunnaista taikaa, joka puuttuu enimmäkseen Nd Cuben uutukaisesta. Oman vuoron odottaminen voi turhauttaa, vaikka laudat ovat eläväisiä. Ystävien kanssa pelatessa aikaa voi tappaa siemailemalla virvoitusjuomia ja syömällä sipsejä.
Vaisut bileet
Kymmenes Mario Party näyttää ja kuulostaa hyvältä. Grafiikka on selvästi parempaa kuin aiemmissa osissa Wiillä ja Nintendo 3DS:llä. Myös äänet vakuuttavat, vaikka mahtipontisuuden ja iloisen rallatuksen välillä vaihteleva musiikki voi välillä ärsyttää. Näyttävyydellä ei silti pystytä piilottamaan sitä, että Mario Party 10:n sisältöä on vähän. Taktikointi ei ole mahdollista, ja ärsyttävät ominaisuudet, kuten pelin tapa vähentää johdossa olevan hahmon tähtiä, varmistavat suuttumuksen nousemisen maksimaaliselle tasolle.
On todennäköistä, että Nd Cube julkaisee peliinsä maksullista lisäsisältöä tulevaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan pelasta sitä alelaarilta. Vaikka laudoilla sattuu ja tapahtuu, suurin osa toiminnasta on haukotuttavaa. Tekijöiden ratkaisu laittaa pelaajat samaan ajokkiin on epäonnistunut ja siitä luovutaan toivottavasti sarjan seuraavassa osassa. Vaikka osa minipeleistä on hauskoja, viihdyttävät hetket ovat näissä bileissä vähissä.
Mario Party 10 on pettymys. Toisin kuin Mario Kart 8 tai Super Smash Bros. for Wii U, se ei tarjoa riittävästi tekemistä. Räätälöintimahdollisuudet ovat minimaaliset, eikä hahmoja, lautoja ja pelimuotoja ole tarpeeksi. Mario Partyn virtuaalikaupasta saa hankittua uusia ajoneuvoja ja muuta vastaavaa. Bonukset eivät kuitenkaan vaikuta pelattavuuteen mitenkään. On käsittämätöntä, ettei Mario Partyn mahdollisuuksia hyödynnetä tämän paremmin. Tekijät ovat valinneet helpoimman tien, eivätkä ole päästäneet mielikuvitustaan valloilleen. Tuloksena syntynyt peli on keskinkertainen.
