Markkinoiden paras kävelysimulaattori

Death Stranding oli loppuvuonna PlayStation 4:lle julkaistu arvostettu AAA-peli, joka ei ilahduttavasti jäänyt konsolin yksinoikeusjulkaisuksi. PS4-versio sai Jaakolta arvostelussa neljä tähteä. Nyt entistä laajemmat PC-pelaajakunnat pääsevät nauttimaan Hideo Kojiman taidonnäytteestä.

Kuka tilasi kinkkupizzan kanjoniin?

Tapahtumat sijoittuvat postapokalyptiseen tulevaisuuteen, jossa yhteiskunta on romahtanut. Jäljelle jääneitä asutuksia yhdistävät erilaiset kuljetusoperaattorit, joiden avustuksella tarvikkeita saadaan siirrettyä. Maailma on kuitenkin vaarallinen, sillä huonokulkuisen maaston lisäksi tiellä ovat erilaiset rikollis- ja terroristiryhmät sekä yliluonnolliset BT-hirviöt. Happosade on palannut 80-luvun Itä-Euroopan tasolle, sillä aikasateeksi kutsuttu ilmiö aiheuttaa kaikkeen materiaaliin nopeaa kulumista.

Pelaaja ohjaa Sam Porter Bridgesiä, joka työskentelee United Cities of American (UCA) hyväksi rakentaen uutta internetiä, jonka myötä kaupungit voivat kommunikoida keskenään. Lankakelaa ei tarvitse onneksi raahata selässä, mutta paljon muuta tavaraa kyllä, sillä päätehtävän lisäksi erilaisia vapaaehtoisia sivubisneksiä riittää kymmeniksi tunneiksi. Maailma on avoin ja takaisin voi kulkea aina, vaikkakin pelkästään juonitehtäviin keskittyen edestakaisin ramppaamista on ilahduttavan vähän.

Tehtävissä on usein erilaisia erikoisehtoja, kuten helposti särkyviä esineitä tai aikaraja. Jotkut tehtävistä menevät suoraan hupipuolelle, kuten pizzakuljetus, jossa lätty on pidettävä vaakatasossa tai Portalista tuttujen kamukuutioiden noutaminen maastosta. Tulevaisuus on mainettaan parempi, sillä kun piuhat on saatu kytkettyä, voi Sam 3D-tulostaa erilaisia työkaluja tai jopa ajoneuvoja tukikohtien printtereillä.

Kuljetus suoritetaan lähtökohtaisesti apostolin kyydillä, jolloin vaikeammatkin maastot ovat ylitettävissä viimeistään mukana kulkevien tikkaiden ja köysien avulla. Ennen matkaan lähtöä tavarat on syytä tasapainottaa hyvin selkään, raajoihin, tarvikepusseihin ja mahdollisiin kuljetusvälineisiin. Asiaa ei kerrota eksplisiittisesti, mutta tasapainotuksella ja pakkausjärjestyksellä on väliä. Kun rinkka on pakattu, alkaa vaellus maastossa.

Suuri osa ajasta kuluu strategisen reitinvalinnan parissa, sillä pelimekaniikka perustuu kirjaimellisesti tasapainoiluun. Jos Samilla on liikaa vauhtia mäessä ja eteen tulee kivikkoa, alkaa kompurointi, jossa tasapaino haetaan hiiren painikkeilla. Tämä mekaniikka toimii todella intuitiivisesti, sillä massan tunteen huomaa erittäin selkeästi. Jyrkkää mäkeä noustessa jokainen voi reflektoida, kannattiko sitä viimeistä polttoainesäiliötä ottaa lisälastiksi.

Sitä ei voi alittaa, mutta kiertää voi

Kun eteen tulee ylittämätön jyrkänne, voi sen yleensä joko kiertää tai vaihtoehtoisesti käyttää erilaisia työkaluja. Sam on melkoinen yhden miehen logistiikkarykmentti, sillä hänelle kertyy pelin aikana paljon erilaisia työkaluja ja aseita. Mukana on alusta asti tutka, jolla maastoa sekä sieltä löytyviä hylättyjä esineitä voi skannata. Erikoisempi "lisävaruste" on hirviöt havaitseva BB-vauva, joka kulkee mukana lasisessa keinokohdussa. Lisäksi maastoon voi rakentaa erilaisia rakennelmia, kuten siltoja, postilaatikoita ja lopulta suurempia suojarakennelmia. Nämä saa näppärästi tulostettua mukana kulkevalla printterillä, vaikkakin raaka-aineet tulee myös raahata mukana.

Vaikka Death Strandingia on teemansa puolesta helppo kuvailla kävelysimulaattoriksi, on se tosiasiassa ennemmin venäläinen logistiikkasimulaattori, eli vaikean maaston kuljetuspeli. Pelaajan käyttöön tulee ennen pitkää kulkua nopeuttava moottoripyörä, ja kolmannessa episodissa mukaan tulee myös kuorma-autoja. Pikkupioneerin todelliset kuljetustaidot testataan kivikossa ja jokien uomissa kulkiessa.

Pelin tunnelmaa voisi kuvailla kuolemanrauhoittavaksi. Maailman luonto on hyvin autio, mutta toisaalta jylhät maisemat ovat äärimmäisen kauniita. Korkeuseroja on runsaasti, joten mahdollisuuksia maisemien ihailuun löytyy kuin Kolin vaaroilta ikään. Musiikkia käytetään säästeliäästi, mutta useissa avainkohdissa taustalle helähtää Low Roarin kaltaista hempeää elektronista vokaalimusiikkia. Koska maailma on tyhjä, mutta vaarallinen, on ihmisasutuksen siintäminen taivaanrannassa todella helpotusta tuottava kokemus.

Kaksin kaunihimpi

Death Stranding noudattaa niin sanottua asynkronista moninpeliä, jossa muita pelaajia ei varsinaisesti kohdata, mutta merkkejä heistä näkyy maastossa. Pelaajan rakentamat sillat ja tukiasemat ovat muidenkin käytössä, kunhan alueen on ensin onnistunut liittämään UCA:n verkkoon. Vastaavasti itsekin pääsee nauttimaan muiden rakennelmista, jotka voivat helpottaa kulkua valtavasti. Myös yhdessä rakentaminen on mahdollista, sillä osa moottoritien kaltaisista megaprojekteista vaatii niin paljon materiaaleja, ettei kenenkään ole järkevää kerätä kymmeniä tuhansia resursseja yksin. Lisäksi kuljetukset itsessään voivat olla yhteisöllisiä, sillä muiden pelaajien hylkäämiä tavaroita on mahdollista kuljettaa itse perille. Halutessaan tavaroiden kuljetuksia voi antaa eksplisiittisesti muiden pelaajien haltuun.

Oman tapansa pelata voi valita melko vapaasti. Hiiviskelyelementti on tärkeässä osassa, sillä alkupelissä minkäänlaisia aseita ei ole käytössä, jolloin BT-hirviöiden välttely on lähes ainoa keino edetä. Myöhemmin toiminnantäyteinen eteneminen on mahdollista, ja lisäksi ryöstelijöiden leiristä on mahdollista varastaa melkoisia määriä resursseja. Näin peli muistuttaa sopivan paljon muita Kojiman pelejä, erityisesti Metal Gear Solideja. Toinen kojimamaisuus ovat piiiitkät välivideot, jotka eivät ole onneksi aivan tuntien pituisia.

PC-versio on lievästi parannettu versio PlayStation-versiosta. Grafiikkaa on tuunattu hieman, mutta luonnollisesti hyvillä grafiikkakorteilla peliä voi pelata laajemmilla näytöillä ja korkeammalla kuvataajuudella. Kultasilmille tämä voi olla syy pelata peliä uudestaan raskaammalla laitteistolla. Lisäksi mukana tulee vähäinen määrä bonustehtäviä, mutta olennaisesti pelattavuus vaikuttaa olevan PC:llä konsoliversioita vastaavaa. Tarjolla on myös uusi, erittäin vaikea vaikeustaso.

Mukana on omat japanilais-kojimalaiset erikoisuutensa, kuten kakkakranaatteja. Kuulit oikein, sillä jo alkupelistä selviää Samin erittävän BT-hirviöitä karkottavaa ainetta. Luonnollinen ratkaisu on purkittaa Samin tuotoksia kranaatiksi, ja näiden varantojen täydentäminen on olennainen osa taukopaikan rutiineja. Hieman röyhkeämpää on todella suora tuotesijoittelu, sillä erään tunnetun energiajuomamerkin tölkkejä on todella eksplisiittisesti esillä, ja niiden juominen kestävyysbonuksia varten on olennainen osa peliä. Mukana on tosin myös muuta vaatemerkkien tuotesijoittelua sekä mielenkiintoisia cameo-esiintymisiä (esim. elokuvaohjaaja Guillermo del Toro ja yleistelevisioeläin Conan O'Brien).

Olen PC-pelaajana todella iloinen siitä, että Death Stranding on tarjottu useammalle alustalle, sillä kyseessä on todella loistava teos. Tempo on ainakin vaikeammilla vaikeusasteilla hitaahko, sillä usein kannattaa kulkea ennemmin virsta väärään, kuin vaaksa vaaraan. Tämä saattaa osoittautua pettymykseksi joillekin pelaajille, mutta jos osaat elää hetkeässä ja nauttia matkasta, tarjoaa tunnelma ja tarina varmasti ainutlaatuisen kokemuksen.