Mega Man (tai Rockman) –pelit ovat aina olleet hyviä tasohyppelyjä. Mega Man Battle Networkissa "Blue Bomber" ei enää hyppinytkään tasolta toiselle murskatakseen pahan tohtori Wilyn suunnitelmat maailmanvalloitukseen. Taistelu tapahtuu jatko-osassakin Internetissä, ja hyppyjä ei tehdä vieläkään.
Mega Man Battle Network 2 jatkaa 11-vuotiaan Lan Hikarin tarinan kertomista. Nuori sankari asuu maailmassa jossa tietokoneet ja Internet ovat saaneet todella suuren suosion. Liedet, imurit, pianot ja melkeinpä kaikki muutkin asiat on kytketty nettiin. Ihmisillä on mukanaan PET-laitteita, eräänlaisia kämmentietokoneita. PETeissä on kuitenkin pari seikkaa, jotka erottavat ne tietokoneista. Ensinnäkin niissä on oma, täysin inhimillinen tekoälynsä joka kulkee Net-Navigatorin nimellä. Nämä tekoälyolennot ovat ihmisten ystäviä ja apureita jokapäiväisessä elämässä. Toisekseen nämä NetNavit voidaan heittää PETiin kuuluvalla kaapelilla minkä tahansa laitteen tietoverkkoon. Näin oman NetNavinsa saa puhdistamaan esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmän viruksista. Päähahmo Lanin PETissä asuu Mega Man.EXE, tutunoloinen sininen robotti joka voi muuttaa toisen kätensä kanuunaksi. Muitakin vanhemmista Mega Man -peleistä tuttuja hahmoja pelistä löytyy ulkonäöltään muokattuina *.EXE-versioina.
Kolme kuukautta ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen MMBN:n maailma on jo toipumassa World Three -nettimafian brutaalista hyökkäyksestä. Lan ja Mega Man.EXE onnistuivat pitkän taistelun jälkeen estämään Dr. Wilyn suunnitelmat. Yllättäen virusten määrä on kuitenkin lähtenyt kasvuun. Kirkasotsainen Lan haluaa auttaa ihmisiä ja päättää liittyä NetBattlers-järjestöön. Samaan aikaan uusi, WWW-mafiaakin vaarallisempi uhka on lähestymässä...
Nettiräiskintää
Lan ja Mega Man.EXE toimivat tiiviinä parivaljakkona. Siinä missä Lan juoksee ympäri ihmisten asuttamaa maailmaa kuljettaen samalla Mega Mania ympäriinsä, hoitaa bittipoju likaiset hommat, eli tappaa virukset ja muut uhkat Netin puolella. Peli kulkee keskustelulla hoituvalla tarinankerronnalla ja Internetissä tapahtuvalla taistelulla, painottuen enemmän taisteluun. Onkin siis hieno asia, että taistelujärjestelmä toimii loistavasti.
Yleisin syy ammuskeluun on tämänkaltainen: Lan on ulkona ystäviensä kanssa. Yllättäen vaara hyppää lähimmästä pensaasta vaikkapa lentokoneen verkkoon hyökänneen hakkerin muodossa. Lan juoksee hätiin, heittää Mega Manin nettiin ja antaa kaverinsa hoitaa loput.
"Loput" onkin sitten juoksemista erilaisilla 90 asteen kulmissa kääntyvillä levyillä. Kun satunnaistaistelu yllättää, siirtyy kuva 3x6-kokoiselle ruudukolle. Puolet ruudukosta on sankarin, puolet ilkeiden virusten. Ensin Lan lataa PETistään Mega Manille hyökkäyksiä BattleChippeinä. Näitä erilaisia kykyjä antavia siruja löytyy valtavat määrät ympäri maailmaa ja niiden oivallinen käyttäminen onkin parempi oppia heti alkupuolella peliä. Pelaajan taisteluista ja pelialueelta saamat sivut menevät pääkansioon, josta taas valitaan kolmekymmentä sirua ottelukansioon. Taistelun alkaessa pelaaja valitsee ensimmäisen kierroksen sirut viidestä taistelusirusta jotka taas arvotaan valittavaksi ottelukansiosta. Kun valinnat on tehty, alkaa varsinainen taistelu. Hahmot liikkuvat ruudukolla reaaliajassa räimien toisiaan hirvittävän suurella asearsenaalilla - liekinheittimiä, sähkörenkaita, valtavia vasaroita, miekkoja, rautakuulia, aikapommeja, näitähän riittää. Kymmenen toiminnantäytteisen sekunnin jälkeen näytön yläosassa mateleva Custom-mittari on täyttynyt ja viime kierrokselle valitut sirut ovat korvautuneet uusilla. Tätä jatketaan kunnes joko Mega Manin tai persoonallisen näköisten vihollisten osumapisteet on kulutettu loppuun.
Viholliset kannattaa poistaa areenalta nopeasti. Jokaisen taistelun jälkeen pelaajalle annetaan arvosana (1-10, ja vielä pinkan päälle paras eli S-arvosana) johon vaikuttaa enimmäkseen taisteluun kulunut aika, mutta myös esimerkiksi se, poistiko Mega Man.EXE alueelta useamman vihollisen yhdellä osumalla. Mitä parempi arvosana, sitä enemmän rahaa tai sitä paremman sirun pelaaja saa palkinnoksi. Pahimpien otusten, kuten NetNavi-pomojen listiminen S-arvosanalla on joskus todella turhauttavaa. Tähän ryntäävät avuksi sekä Navi-sirut, "kutsuntaloitsut" jotka tuovat vanhoja Mega Man-tuttuja tekemään erilaisia hyökkäyksiä että Program Advance- siruyhdistelmät. Kun pelaaja valitsee kansiosta sirut Cannon A, Cannon B ja Cannon C oikeassa järjestyksessä syntyy Z-Cannon 1 joka antaa viiden sekunnin ajaksi kuolemattomuuden ja Cannon-hyökkäyksiä niin paljon kuin ehtii käyttää. 32 PA:n joukosta löytynee melkeinpä jokaiseen tilanteeseen sopiva kombinaatio – kunhan vain tarvittavat sirut arpoutuvat valittavaksi.
Lisäksi taisteluun tuo taktisia elementtejä MM.EXE:n erilaiset tyylit. Kunhan tietty määrä taisteluja on hoidettu, saa pelaaja valita taistelutyylinsä mukaan määrittyvän BattleStylen Mega Manille. Erilaiset tyylit muuttavat sinisen sankarimme sekä ulkonäköä että Buster-tykin ominaisuuksia, esimerkiksi lisäten kanuunan perusammusten voimaa ja vähentäen tulinopeutta. Joistakin tyyleistä saa ottelun alkuun suojakentän ja joistakin mahdollisuuden valita ottelukansioon seitsemän NetNavi-sirua viiden sijasta. Erilaiset tyylit vaativat erilaiset pelitaktiikat. Team-tyyleillä ei pärjää jos vain pysyttelee eturivissä ammuskellen Busterilla, eikä Wood-tyyliä kannata asettaa tulityypin vihollisia vastaan. Perinteinen "vesi voittaa tulen ja tuli puun" -ajattelu on vahvasti läsnä tässäkin pelissä.
Kaiken kaikkiaan taistelu on oikein hauskaa, sujuvaa ja parhaimmillaan todella intensiivistä. Ottelujen vaikeustasokin on todella sopiva. Taistelut eivät ole osoittautuneet kertaakaan mahdottomiksi, ennemminkin paikoitellen helpoiksi (tai sitten taitotasoni on vain niiiin korkea). En ole vielä 60 pelituntiin mennessä ehtinyt turhautua lukuisiin tappeluihin melkeinpä ollenkaan. Mitä nyt V3-muodot (poistetut pomo-Navit löytyvät Netistä ensin voimakkaampina V2-muotoina, sitten paljon voimakkaampina V-kolmosina) pahimmista NetNaveista ovat aiheuttaneet hieman (=hirvittävästi) tuskaa.
Taistelun ulkopuolella
Lanin osuus seikkailusta on siis enimmäkseen Mega Man.EXE:n kuljettamista ympäriinsä samalla monelle ihmiselle keskustellen. Kaunista grafiikkaa pursuava ihmisten maailma on aika ahdas, tarjoten vierailtavaksi vain pari kaupunkia ja muutamia näistä löytyviä rakennuksia. Näissäkin käydään useimmiten vain siksi, jotta MM.EXE pääsisi poistamaan muutaman vaarallisen viruksen. Kaupungeista löytyy kuitenkin paljon ihmisiä, joille Lan City-NetBattlerien joukoissa voi tehdä erilaisia palveluksia. Palkintona on useimmiten joko rahaa tai uusia BattleChipejä. Esimerkkinä eräiden vanhusten yhteen saattaminen oli "ihan mukava" homma.
Äänimaailma on pelissä täynnä erilaisia, mutta silti tylsähköjä ääniefektejä. Liekinheitin sanoo "kroosh" ja Mega Buster jotta piu-piu. Magneettipallo panee "voom" ja aikapommi "pumpum". Musiikkipuolelta loistavat ainoastaan pelin introkappale sekä taisteluteemat. Muun ympäristön teemamusiikit ovat aika mitäänsanomattomia eivätkä luultavasti jää päähän soimaan (paitsi ärsyttävä perus-Internetin musiikki). Grafiikka sen sijaan on GBA- mittasuhteilla varsin mainiota. Näppärän näköiset, värikkäät viholliset ja muut olennot eivät särje silmiä. Myös lukuisat ase-efektit ovat enimmäkseen varsin hienoja. Grafiikkapuolelta valituksen aihetta löytyy melkeinpä ainoastaan Lanin ja Mega Manin kävelyanimaatioista, juokseminen taas on ihan sujuvan näköistä touhua.
Tiivistettynä: Mikäli kaipaat kaunista japaninroolipeliä loistavalla taistelusysteemillä ja ainakin melkein seuraamisen arvoisella juonella, on Mega Man Battle Network 2 sinulle sopiva valinta.
