Yksinäisyys ei ole lääke
Erinomaisen Firewatchin tapaan pelin päähenkilö Stan pakenee henkilökohtaista tragediaa työn pariin, ja samalla tavalla eristyksissä oleminen vain pahentaa tilannetta, vaikka radioyhteyden päässä onkin aina juttuseuraa. Omia ajatuksia kun ei pääse karkuun, oli sitten keskellä jylhää erämaata tai pinnan alla olevassa tutkimuslaitoksessa. Yksinäisyys ja tukahdetut tunteet pulpahtavat pintaan ennen pitkää, vaikka ne yrittäisi sivuuttaa paiskimalla duunia aamusta iltaan.
Kolmannen persoonan perspektiivistä kuvattu Under the Waves on tunnelmallinen, tarinavetoinen teos, jossa on ripaus psykologista kauhua. Se ei ole kovinkaan pelottava, mutta pimeys ja tuntemattomat vedet luovat pelaajan ympärille jännitteen, joka kasvaa hitaasti. Päähenkilön murenevan mielentilan aistii, eikä tilannetta paranna myrskyävät luonnonvoimat taikka korporaation jakamat kyseenalaiset tehtävät. Usko omaan tekemiseen on koetuksella, kun taustalta paljastuu kapitalistisia tavoitteita luonnosta välittämättä.
Toisaalta sinisen eri sävyissä kimaltelevat maisemat lumoavat kauneudellaan, ja uiminen esimerkiksi haiparven keskellä pysäyttää ihmettelemään luonnon monimuotoisuutta. Tekijät ovat tavoittaneet eteerisen merenalaisen tunnelman oivallisesti. Matka syvyyksiin on audiovisuaalisesti autenttinen, vaikka muissa osa-alueissa realismista hieman tingitäänkin. Iso kiitos myös mahdollisuudesta poistaa HUD näytöltä vain yhtä nappia painamalla.
Mä joka päivä töitä teen
Pohjimmiltaan Under the Waves on hyvin perinteinen toimintapeli, jossa suoritetaan erinäköisiä tehtäviä. Tarina on jaettu yksittäisiin päiviin. Lämpöpukuun ja pipoon – koomisesti jopa sängyssä ja suihkussa – pukeutunut Stan hörppii aamukahvit ennen rutiinihuoltokierroksia. Välillä korjaillaan vikaantuneita sensoreita, keräillään levää ja parannellaan tutkimuslaitoksen välineistöä. Apuna on sukelluspuvun lisäksi pienehkö sukellusvene, joka avustaa pidemmissä matkoissa. Pohjan vaihteluita ja luonnonkappaleita tutkitaan skannerilla merkittävien kohteiden varalta. Onpa mukana myös vapaasti käytettävä valokuvakamera.
Avointa maailmaa voi tutkia rauhassa, jos päätehtäviä ei halua suorittaa hiki otsalla. Pohjamudissa onkin kiitettävästi löydettävää: uponnut lentokone tai ikivanha hylky herättää nopeasti mielenkiinnon osuessaan kohdalle. Samalla voi kerätä resursseja, kuten muovia, metallia tai edellä mainittua levää, joita hyödynnetään tutkimuslaitoksen 3D-printterissä. Taustalla pääjuoni sekä Stanin henkilökohtaiset ongelmat nostavat tasaisen varmasti painetasoa kohti murtumispistettä.
Loppua kohden teemat ja tunnelma ottavat askeleen synkempään suuntaan, mutta samalla myös tehtävät alkavat kärsiä yhden ainoan selviytymiselementin olemassaolosta. Hapen loppuminen on käytännössä ainoa tapa menehtyä tarinan aikana, ja varsinkin hylättyjen teollisuustunneleiden ja -rakennusten tutkiminen johtaa liian usein happivarantojen katoamiseen. Peli ei ohjeista tarpeeksi varautumaan pitkiin sukellustehtäviin, eikä toisaalta myöskään tarjoa tarpeeksi mahdollisuuksia kerätä lisähappea kesken tehtävän. On erittäin turhauttavaa rimpuilla paniikin rajamailla seuraavan tallennuspisteen toivossa. Kannattaakin kerätä resursseja aina ennen siirtymiä ja parannella myös omia happipullojaan.
Hyvällä asialla
Studio valistaa myös Surfrider-järjestön avulla valtamerien muovi- ja roskaongelmasta. Jätettä kelluu pitkin syvänteitä, pienet ja hieman isommatkin öljyvuodot muodostavat paikallisia katastrofeja lähialueen eläimille. Yhteistyö ei ole millään muotoa päälle liimattua, vaan se on upotettu onnistuneesti osaksi itse tarinaa.
Under the Waves on henkilökohtainen, surullinen tarina menetyksestä ja yhden ihmisen tavasta käsitellä vaikeita asioita. Upeasti rakennettu vedenalainen miljöö paikkaa joitain teknisiä kömpelyyksiä ja käsikirjoituksen videopelimäisiä valintoja. Varsinkin muutamat kohtaukset, joissa tavataan valtavia valaita tai sukelletaan syvyyksistä kohti auringon pirstaloimaa pintaa, tekevät vaikutuksen. Näissä hetkissä sielu lepää.
