Vanhoja ideoita uusissa kansissa
Nykyisin tuoreita ideoita pidetään yhtenä pääedellytyksenä hyvän pelin kehityksessä. Metal Arms: Glitch in the Systemin tekijätiimi, Swingin’ Ape Studios, todistaa kuitenkin väitteen vääräksi. Tarvitaan vain hyvä pelimekaniikka, jonka päälle rakennetaan muut tärkeät palaset. Metal Arms ei ole siis mikään mullistava peli, mutta se on eittämättä todiste siitä, että pelin kehitysstudio osaa asiansa.
Metal Arms: Glitch in the System edustaa robottiräiskintää perinteisessä hengessä. Pelin sankari Glitch on aluksi pelkkä kasa romua, mutta sodan keskellä olevat droidit kasaavat ja uudelleenohjelmoivat robotin parempaan kuntoon. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikä tahansa operaatio, sillä droidiarmeijan rivit ammottavat tyhjyyttään ja vastapuolta johtava tekijöitään vastaan kääntynyt älykäs sotilasrobotti, Kenraali Corrosive, on saamassa joukkoineen yliotetta sotatilanteessa. Hengissä on vain satunnaisia droidiyksilöitä, joista osa on jopa jänistänyt jäämällä piileskelemään erikoisiin paikkoihin vastapuolen valloittamilla alueilla. Glitch kuitenkin tuo elkeillään toivon tuulahduksen, sillä robotti muodostuu todelliseksi tappokoneeksi. Hän on käytännössä droidiarmeijan viimeinen toivo, jonka pitää estää pahan kenraalin aikeet.
Hiukan vakavasta aiheestaan huolimatta tarinaa ei käsitellä pelissä tosikkomielessä, vaan Metal Armsista on haluttu tehdä huumorilla höystetty tuotos. Esimerkiksi tyhjyyttään loistavista droidiarmeijoista olisi voinut ammentaa paljonkin dramatiikkaa, mutta kehitysstudio on kääntänyt asian vitsin puolelle laittamalla robottikomentajan paasaamaan sotilailleen tyhjässä hallissa, jossa todellisuudessa paikalla ei ole ketään kuuntelemassa. Erityiskiitoksia saavat elävät ja särmikkäät hahmot, joita pelistä löytyy paljon. Ne edustavat ihmismaailmastakin tuttuja stereotyyppejä, kuten kiroilevaa korjaajaa taikka lipevää kauppamiestä.
Kolmannen persoonan ilotulitusta
Se tärkein asia eli pelattavuus toimii Metal Armsissa mainiosti. Glitchin asevarasto karttuu pikkuhiljaa jopa 17 aseen mittaiseksi ja lähes jokaiselle tuliluikulle löytyy oma hyvä käyttötarkoituksensa. Esimerkiksi haulikko toimii parhaiten lähietäisyydeltä ja raketinheitin on kätevä kaukana olevia isoja vihollisia vastaan. Glitch osaa heitellä myös kranaatteja, jotka ovat tehokkaita vähän suurempien vihollismassojen hoitelussa, eikä erilaisten heittoaseidenkaan määrässä ole valittamista. Yksi erityisen mielenkiintoinen vehje on masiina, jonka avulla Glitch pystyy ohjaamaan muita robotteja. Hiivittyään vihollisen selän taakse pelaajalla on mahdollisuus ottaa kone haltuunsa ja tehdä jäynää vastapuolen sotilaille. Systeemi toimii mukavan hyvin, vaikkakin valitettavasti kaikkia robotteja ei pysty ohjaamaan. Se mitä pelaaja pystyy ja ei pysty hallitsemaan onkin sitten vaikeampi asia erottaa ja turhan usein homma menee pelkäksi kokeiluksi.
Kuvakulma Metal Armsissa on kuvattu monien räiskintäpelien tapaan kolmannesta persoonasta. Kamera seuraa pelaajaa selän takaa ja sopivien näkymien löytäminen laajoilla taistelutantereilla jätetään pelaajan vastuulle. Oikealla tatilla ohjataan tähtäintä ja kuvakulmaa, kun taas vasemmalla tikulla käskytetään robottia. Tilanteen hahmottamista helpottamaan on laitettu mukaan tutkakin, jonka avulla vihollisten löytämisessä ei tule pahemmin ongelmia. Vastapuolen peltisoturit eivät loista älyllään, mikä saattaa aiheuttaa monille harmaita hiuksia. Tosin tässä kohtaa positiivinen ajattelu kannattaa, sillä nyt pelaaja voi helpostikin jekuttaa yksinkertaisia robotteja ja tuntea itsensä älykkääksi olennoksi. Lähinnä tällainen taktikointi toimii tavallisia rivimiehiä vastaan, sillä heidän lisäkseen vastapuolella on oikeastaan vain massiivisia tai aggressiivisia tappokoneita, joiden huijaaminen on vaikeampaa. Esimerkiksi suurikokoinen Titan robotti tuntuu aina olevan perillä pelaajan liikkeistä, jolloin liika ramboilu johtaa siihen, että Glitchin perässä on muutama pahaa jälkeä tekevä raketti. Tästä johtuen paras taktiikka onkin pysyä hyvin suojatuissa piiloissa ja edetä tasoissa pikkuhiljaa pisteestä toiseen.
Tekemistä viikoiksi
Yksi osa-alue, jolla peli loistaa, on ehdottomasti elinikä. Metal Armsissa on nimittäin yli 40 tehtävää, joista kunkin läpäisyyn kuluu keskimäärin puolisen tuntia. Koko matka ei ole kuitenkaan pelkkää silmitöntä räiskintää, sillä pelaaja pääsee tasaisin väliajoin suorittamaan erityyppisiä tehtäviä. Esimerkiksi Glitch saa toisinaan ajella autoilla ja välillä ampua massiivisilla tykeillä. Pelaajan käyttöön annetaan myös silloin tällöin muita droidirobotteja, jolloin tekijät ovat pyrkineet muuttamaan pelin etenemisen luonnetta. Toisilla hahmoilla korostetaan godzillamaista tuhoa kaikki tieltäsi -tapaa, kun taas välillä hiiviskely on tärkeässä osassa. Lyhykäisesti sanottuna perinteisestä robottiräiskinnästä poikkeavat tasot toimivat hyvinä hengähdystaukoina ja niiden suunnittelussa näkyy samaa ammattitaitoa, mitä koko pelissäkin.
Hyvästä osaamisesta kertoo lisäksi se, että tasot ovat pelissä paitsi mielenkiintoisia, niin myös sellaisia, että niitä jaksaa pelata läpi useammankin kerran. Uudelleenpeluuseen houkuttelevat pelkän ilon lisäksi piilotetut mikrosirut, joita löytämällä pelaajaa palkitaan bonuksilla, jotka liittyvät moninpelimuotoon. Juuri kaverin kanssa pelattuna Metal Arms paljastaa aivan uuden puolensa, sillä erinomaisen yksinpelikampanjan lisäksi paketista löytyy kiinnostava moninpeli. Moninpelistä löytyy kiitettävä määrä erilaisia pelimoodeja ja karttoja, ja pelaajalla on mahdollisuus jopa luoda omia pelimuotoja, tosin tietyin monivalintasäännöin rajoitettuna. Valmiista moninpelivaihtoehdoista mukana ovat esimerkiksi lipunryöstö ja perinteinen death match. Valitettavasti muuten niin onnistuneessa pelimuodossa jää harmittamaan se seikka, että tuki löytyy vain korkeintaan kahden pelaajan pelisessioille. Myöskään verkkopeliä ei Metal Armsista löydy, joten onnistunut moninpeli on ikävän rajoitettu.
Audiovisuaalisesti kaksijakoinen
Grafiikka on Metal Armsissa kohtuullisen siistiä jälkeä. Kaikkia sen tyyli ei varmasti miellytä, sillä pelin ulkoasu näyttää jokseenkin halvalla tehdyltä. Tosin on muistettava, että Metal Arms on todella pitkä ja laaja peli, eikä grafiikka ole pelin tärkein osa-alue. Ruudunpäivitysnopeudesta kuitenkin täytyy purnata sen verran, että pieni töksähtely hahmojen liikkeissä tuo mieleen PlayStation Onen ajat. Yksityiskohtiin ei ole panostettu, mutta näiden puutteet korvaantuvat muuten hienossa kenttäsuunnittelussa, jonka ansiosta tasot ovat tyyliltään erilaisia. Esimerkiksi laajat kaupunkitasot ovat mukavaa vaihtelua sisätiloissa oleviin pieniin huoneisiin.
Äänimaailman kohdalla pelistä nousevat esille erinomaiset musiikkikappaleet, jotka jäävät mieleen hienojen melodioidensa ansiosta. Swingin’ Ape Studios ansaitsee vielä erikoiskiitoksen siitä, että kehitystiimi on antanut onnistuneen ääniraidan vapaaseen levitykseen Internetiin, vaikka usein pelaajilta hankitaan vain lisää rahaa myymällä pelien kappaleita erikseen CD-levyillä.
Myös ääniefektit ovat Metal Armsissa onnistunutta tavaraa, eikä pyssyjen paukkeessa tai muissa räjähdysäänissä ole sen kummempaa valittamista. Lisäksi ääninäyttely on onnistunutta ja sen ansiosta peliin eläytyminen helpompaa. Tosin joistakin vuorosanoista on hieman vaikeampi saada selvää, koska Glitch ja muut hahmot puhuvat robottimaisesti, kuten elokuvien maailmassa olemme peltikasoilta tottuneet näkemään.
Yllättäjä
Metal Arms: Glitch in the System on pelinä yllättäjä ja harvinaisen onnistunut sellainen. Se jättää taakseen ties kuinka monet kiinnostavammista aiheista tehdyt tuotokset ja osoittaa Swingin’ Ape Studiosin raudanlujan ammattitaidon. Koko paketti jaksaa kantaa melko hyvin pelin eliniän ajan, tosin loppupäässä Metal Arms keskittyy ehkä liikaakin pelkkään tavalliseen räiskintään. Siitäkin huolimatta Metal Arms: Glitch in the System on erinomainen hankinta räiskinnän ystäville ja miksei myös niille, jotka eivät ole toistaiseksi genreen pahemmin tutustuneet.
