Kaupunki reisseri
Midnight Club on autopeli, jossa pelaaja pääsee osallistumaan laittomiin, yöllä tapahtuviin kilpa-ajoihin kahdessa eri suurkaupungissa (New York ja Lontoo). Peliä voi pelata Arcade-tilassa, jossa voi ajaa erilaisia lyhyitä kisoja, tai Career-tilassa, jossa pelaaja kruisailee kaupungissa etsien uusia vastustajia päästäkseen etenemään pelissä.
Kisoissa edetään maaliin kisasta riippuen joko vapaavalintaista reittiä tai kartalle merkittyjen waypoint-pisteitten kautta. Maali ja waypointit näkyvät kuvaruudun vasemman alakulman kartassa. Suunnistamista helpottaa myös kuvan yläreunassa näkyvä nuoli, joka osoittaa lähimmän waypointin tai maalin suunnan.
Arcade-tilassa erilaisia pelivaihtoehtoja on neljä, ja niitä kaikkia voi pelata yhden tai kahden pelaajan voimin. Ensimmäinen näistä on Cruise, jossa ei ole varsinaista tavoitetta, vaan pelaaja voi rauhassa ajella valitsemassaan kaupungissa. Toinen vaihtoehto on Head 2 Head, jossa ajetaan kisaa tietokone- tai ihmisvastustajaa vastaan. Waypoint-vaihtoehdossa taas ajetaan kilpaa tietokonevastustajaa ja tämän apureita (joita on kisassa neljästä kuuteen kappaletta) vastaan. Neljäs arcade-vaihtoehto, ja minusta kaikkein hauskin, on Capture the Flag. Tämä on nimensä mukaisesti lipunryöstö, jossa voi olla mukana 2-6 autoa. Ideana on, että kartalla näkyy lipun sijainti, ja paikalle ensimmäisenä ehtivä saa lipun haltuunsa ja lähtee pyrkimään sen kanssa maalipistettä kohti. Muut yrittävät tietysti saada lipun haltuunsa (törmäämällä lippun kantajaan tarpeeksi kovaa). Lipun voi myös menettää mikäli sen kanssa törmää liian kovaa johonkin esteeseen tai autoon. Kun joku pääsee lipun kanssa maaliin asti, ilmaantuu uusi lippu johonkin ja koko homma alkaa alusta. Lippu hidastaa sitä kantavaa autoa jonkin verran, mikä tietysti helpottaa auton kiinnisaamista. Tämän moodin pelaaminen on ajoittain todella hysteeristä ja melkoista romurallia.
Midnight Clubin pääasia on kuitenkin Career-tila. Uran alussa pelaaja ajelee New Yorkin katuja rähjäisellä taksilla, ja etsii kolmea kaupungissa ajelevaa Midnight Clubin "hookman"-jäsentä. Kun jonkin hookmanin perässä pysyy riittävän kauan, tämä haastaa pelaajan Waypoint-kisaan itseään ja apureitaan vastaan - mikäli kisan voittaa, saa kyseisen tyypin puhelinnumeron ja mahdollisuuden haastaa hänet Head 2 Head -tyyppisiin kisoihin, joissa voi voittaa itselleen ko. hookmanin auton. Jokaisella hookmanilla on omasta automerkistään kolme eritasoista mallia - mitä useammin hookmanin voittaa Head 2 Head -kisassa, sitä paremman mallin autosta itselleen saa. Kun on riittävän monta kertaa voittanut jokaisen hookmanin, nämä häipyvät kaupungista ja tilalle ilmaantuu kaupungin mestari. Kun hänetkin päihittää, pääsee siirtymään Lontooseen ja homma alkaa alusta (eri hookmaneilla ja autoilla tietenkin). Lontoon kaupungin mestarin jälkeen vuorossa on vielä koko Midnight Clubin maailmanmestari.
Vasemmalle, eikun oikealle
Pelin valikoissa navigointi onnistuu riittävän helposti - valikot ovat loogisia ja selkeitä, joskin aika tylsän näköisiä. Yksi pieni koodausvirhe näyttäisi valikoissa olevan: autoa valittaessa sen väriä voi muutella muutamalla liukusäätimellä, ja välillä nämä säätimet ja niiden selitteet ovat jostain syystä vähän missä sattuu niin ettei niistä tahdo saada selkoa. Pelin kontrollit ovat - jälleen kerran - vanhat tutut autopeli-näppäimet: X = kaasu, neliö = jarru, pallo = käsijarru. Lisäksi ristiohjaimen ylöspäin painaminen antaa autolle nitro-boostin (joita on rajallinen määrä ja ainoastaan joissakin automalleissa) tai soittaa äänitorvea. Ohjaustuntuma on varsinkin alussa todella herkkä, ja pelaaja saattaa helposti löytää itsensä kimpoilemasta seinästä toiseen. Kun peliin on päässyt sisään, on ajaminen ihan lystiä - vauhtia on vähintäänkin riittävästi, ja autoja ja ympäristöä menee välillä remonttiin niin että hirvittää. Realismista ei ole tietoakaan, pelissä on selkeästi panostettu enemmän arcademaisuuteen ja räiskeeseen. Kisatkin ovat todella lyhyitä (useimmat ehkä noin minuutin-kahden luokkaa kestoltaan), eikä niissä ainakaan kyllästymään ehdi. Käsijarrun käyttö tulee kaupungeissa kurvaillessa nopeasti tutuksi.
Tietokoneen ohjaamat kilpakumppanit käyvät melkoisen aggressiivisesti päälle yrittäen kiilata pelaajan pihalle mikäli pääsevät kosketusetäisyydelle. Ne käyttäytyvät muutenkin sopivan realistisesti, törmäilevät joskus muihin autoihin tai esteisiin ja niin edelleen. Pieni miinus tulee siitä, että autot valitsevat aina kisoissa samat reitit. Pelistä löytyy myös poliisiautoja, jotka osoittavat todellista kamikaze-henkeä pelaajaa ja muita kilpailijoita jahdatessaan, eli pyrkivät runttaamaan laittomien kaahaajien autot hinnalla millä hyvänsä. Muutkin, liikenteessä liikkuvat "tavalliset" autot, tuntuvat välillä suhtautuvan aika vihamielisesti pelaajaan...
Pelin kaupunkikeskustat on mallinnettu aika tarkan oloisesti. Lontoossa etenkin Thames-joen seutu nähtävyyksineen on hyvinkin aidon näköistä - New Yorkista en osaa sanoa kun en ole siellä koskaan käynyt. Kummastakin kaupungista löytyy runsaasti yksityiskohtia ja esineitä (puhelinkoppeja, roskiksia, lyhtypylväitä, jne.) jotka on kaikki mahdollista ajaa muusiksi. Hauska yksityiskohta on liikenteen jumiutuminen kun jostakin risteyksestä ajaa liikennevalot kumoon, ja valojen hämärtyminen pelaajan kyntäessä lyhtypylväitä. Ja Lontoossahan on tietenkin kiusana myös vasemmanpuoleinen liikenne. Liikenteessä on aika paljon erilaisia autoja, jotka tuovat mukavasti paikallisväriä - New Yorkissa mm. paikallisbusseja, keltaisia takseja ja "MidEx"-kuljetusautoja, ja Lontoossa mm. perinteisiä kaksikerroksisia busseja ja mustia takseja. Kummankin kaupungin poliisiautot ovat myös maansa tyylisiä.
Autojen lisäksi kaupungeissa liikkuu jalankulkijoita, jotka pyrkivät vaihtelevalla menestyksellä väistelemään kohti kaahaavia autoja - kyllä, tässä pelissä jalankulkijoihin on myös mahdollista osua, ollaan tällaisesta ominaisuudesta sitten mitä mieltä hyvänsä.
Aitoa, ainakin melkein.
Lähellä olevat rakennukset ja autot ovat ihan hyvän näköisiä, joskin autoihin lienee käytetty samaa vahaa kuin Madden 2001:n pelaajien kypäriin. Kiiltoa siis riittää. Kauempana grafiikka muuttuu sekä autojen että ympäristön suhteen ikävän harmaaksi, ja rakennusten tekstuurit värisevät ikävästi. Tämä ei varsinaisesti pelaamista haittaa, mutta on ikävä kauneusvirhe kuitenkin. Autojen pellit vääntyvät ja ruttaantuvat törmäyksissä ihan mallikkaasti. Jokaisen kisan voi katsoa uusintana, ja uusinnat ovat ihan hauskaa seurattavaa varsinkin hyvin menneen kisan jälkeen. Kuvakulmat ovat ihan onnistuneita, mutta jonkinlaista kuvakulmien vaihtomahdollisuutta jää silti kaipaamaan - joskus olisi hauska seurata esim. tietokoneen ajotyyliä tarkemmin. Pelin säätilat vaihtelevat selkeästä sumuun ja sateeseen, ja varsinkin sateella valaistusefektit ja märän asfaltin heijastukset ovat mielestäni suorastaan vaikuttavia. Kisojen ajankohta voi vaihdella hämärästä alkuillasta pilkkopimeään keskiyöhön ja kajastavaan auringonnousuun, mikä on myös toteutettu ihan hienosti.
Musiikki on (taas kerran) geneeristä teknojumputusta, josta kisan aikana kuuluu lähinnä hektinen rumpubiitti. Muuten äänimaailma on ihan hyvin toteutettu, poliisiautojen sireenit, jalankulkijoitten huudot ja tuohtuneet kommentit, ja autojen yksilölliset moottoriäänet toimivat hyvin. Kisojen päävastustajilta löytyy hauskoja kommentteja joka lähtöön, sekä ennen ja jälkeen kisan että kisan aikana tilanteesta riippuen (hmm... mitenkähän nuo kisan aikana lauotut kommentit kulkeutuvat pelaajan korviin?). Hookmanien puhetyylit ovat sopivan karrikoituja, ja etenkin Emilio-nimisen jäppisen leveällä latinalais-amerikkalaisella aksentilla heittämä läppä nostaa kyllä hymyn kasvoille.
Yhteenveto
Midnight Club ei tarjoa mitään kovin uutta tai syvällistä pelikokemusta. Pelin grafiikka on ihan toimivaa, mutta PS2 pystyy varmasti paljon parempaankin. Pelaamisen fiilis on kuitenkin kohdallaan ja kaupungeissa tuhatta ja sataa rällääminen on tosi viihdyttävää, ja uusien autojen voittaminen ja pelissä eteneminen jaksaa kyllä kiinnostaa ainakin jonkin aikaa. Mikäli olet autopelien ystävä, ja arvostat nopeatempoista "aivot-pois-päältä"-toimintaa, on Midnight Club ihan kokeilemisen arvoinen peli.
