NHL,
FIFA, NBA ja muut EA Sportsin pelit tulevat uudestaan ja
uudestaan vuodesta toiseen. Yleisesti ottaen muutokset ovat
olleet varsin pieniä. Entä mitä tarjoaa kokonaan
uusi alusta NHL peleille?
Se mitä pelistä ensimmäiseksi huomaa on
todella hieno grafiikka. Ottelun alussa pelaajat marssivat
ulos pukukopista ja astelevat jäälle. Ilotulitusten
saattelemana pelaajat asettuvat omille paikoilleen kuuntelemaan
kansallishymnin. Monet pelaajat voi tunnistaa esikuvikseen,
toiset taas näyttävät vähintään
omituisilta. Myöskin Hartwall areena näyttää
enemmän kuin vähän esikuvaltaan.
Kun
peli alkaa grafiikan taso ei laske, mutta koska kuvakulma(joita
on yhteensä 10)on jokaisessa tasossa varsin korkealla
ei hienoja yksityiskohtia pääse ihastelemaan.
Kuitenkin jokaisessa pelikatkossa kamera laskeutuu jään
pinalle kuvaamaan esimerkiksi maalintekijää. Tällöin
peli rupeaa muistuttamaan enemmän kuin paljon TV-ottelua.
Myös selostajat vaikuttavat aluksi hyviltä. JP-Jalon
alkukommentin jälkeen selostajat toivottavat suomalaiset
katsojat tervetulleiksi. Ottelun aikana he osaavat kertoa
kivoja faktoja pelaajista, kuten
kuinka Saku Koivu oli ensimmäinen Montrealin Eurooppalais
kapteeni.
Tämä
ei kuitenkaan valitettavati ole koko totuus. Peli nykii
ja ankarasti. Muuten framerate pysyy tasaisena, mutta vaihtoaitio
tuottaa pelille tuskaa. Tämä johtuu luultavasti
pelin viimeistelyn kiireistä, mutta myös siitä
että silloin kolmiulotteisia hahmoja saatta ruudulla
olla jopa 33( 15 pelaajaa molemmita puolin, tuomari sekä
valmentajat). Yleisö on kehittynyt sitten PSX-ajoista,
mutta näyttää edelleen aika typerältä.
Äänissä on enemmän moittimista. JP-Jalon
kommentit ärsyttävät eikä niitä
saa pois, muuta kun vaihtamalla peli englannin kieliseksi.
Myös vakioselostus rupeaa ärsyttämään
heidän toistellessa kokoajan samoja kommentteja. Erityismaininnan
ansaitsee myös tappelu äänet. Nämä
lyöntiäänet kuulostavat todella koomisilta.
Mutta vaikka grafiikka nykii ja äänet ovat huonoja
voi itse sisus olla täyttä rautaa. Noh, valitettavasti
sekään ei sitä ole.
Kuten
nimestä voi päätellä, peliin sisältyy
aito NHL kausi, pelaajat sekä maajoukkueita. Maajoukkueiden
tasot ovat sinäänsä omituiset, koska esimerkiksi
Suomi on paljon USA:ta huonompi, vaikka viime vuosina Suomi
on MM-kisoissa ollut reippaasti parempi. Suomen joukkueeseen
on onneksi saatu melkein kaikki oikeat pelaajat maalivahteja
lukuunottamatta.
Valittavissa ovat ne perinteiset ottelu, kausi, playoffit,
rankkariskabat ja turnaus. Ottelut ja rankkariskabat eivät
varmasti mitään lisätietoa kaipaa. Kausi
on yksi kokonainen NHL kausi, sisältäen playoffit.
Ottelumäärän ja kaikkea muuta perinteistä
voi säätää mielensä mukaan, mutta
ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Pelaajia
loukkaantuu ja muista joukkueista voi yrittää
treidata niitä lisää. Kesken kauden vastustajien
managerit voivat yrittää tehdä pelaaja kauppoja,
mutta vaihdot ovat poikkeuksetta aina enemmän tai vähemmän
huonoja itsensä kannalta. Runkosarjan jälkeen
tulevat playoffit jota voi pelata myös ilman runkosarjan
tahkoamista. Playoffit ovat normaalit, ilman mitään
erityisiä yllätyksiä.
Turnaukseen
voi valita kasan NHL- tai maajoukkueita. Sitten vain pelataan
turnaus läpi. Turnauksen pahin vika on se, että
siinä ei voi valita lohkoja. Tämän takia
turnauksista tulee epämääräisiä
kisoja, eikä esim. MM-kisoja voi oikein tehdä.
Pelattavuus on sentään onneksi kunnossa. Neljästä
vaikeustasosta helpoimmalla peli on naurettavan helppo,
mutta heti seuraava soveltuu aloittelijalle hyvin. Maaleja
tulee tarpeeksi jotta peli ei kyllästytä, mutta
ei onneksi myöskään liikaa. Toimintoja on
paljon ja niitä kaikkia ei millään saa ohjaimeen
asetettua. Onneksi sentään kaikkia ei edes tarvitse,
tai osa vain helpottaa pelaamista hieman. Peli tottelee
kontrolleja hyvin, paitsi edellämainitussa nykimistilanteessa.
Silloin irtokiekot saattavat ajautua oikeastaan ihan mihin
tahansa ja joskus näistä koituu harmittavia läpiajoja
koneelle. Ainut mitä pelattavuudessa voisi varsinaisesti
viilata on tappelut. Niitä tulee minimiasetuksillakin
liikaa joten ne säätää mielummin kokonaan
pois.
NHL:ä
voi säätää mieleisensä mukaan.
Valittavissa ovat muunmuassa kiekon kitka tai -kimmoisuus,
pelaajien nopeus ja -väsyminen sekä toistakymmentä
muuta kohtaa. Näillä säädöillä
pelistä saa todella arcademaisen, itseasiassa enemmän
jotain uutta ûber-kiekkoa muistuttavan pelin, tai
enemmän simulaatiomaisen. Todellista jääkiekko
simulaatiota pelistä ei kuitenkaan millään
ilveellä saa.
Perjaatteessaa
moninpeli on paljon kivempi kuin yksinpeli. Mutta kun maalivahdeilla
on paha tekoälybugi. Omasta päädystä
lyöty korkea irtokiekko uppoaa hämmästyttävän
helposti. Mikään ei ole ärsyttävämpää
kuin tiukka peli joka ratkeaa epämääräiseen
roikkuun. Vaikeimmalla tasolla ja täydellä maalivahdin
teholisäyksellä tämä ongelma onneksi
häviää melkein kokonaan.
Kokonaisuudessa NHL2001 on todella keskinkertainen ja mitäänsanomaton
peli. Toivottavasti ensi vuonna on tulossa jotain parempaa.
