On maristu että PS2 näyttää kyntensä vasta kunnon pelien tullessa, on hypetetty Zone of the Endersiä Metal Gear Solidin ohjaajan Hideo Kojiman tuottamana robotemmellyksenä ja on hypetetty Zone of the Endersiä sinä pelinä joka tulee Metal Gear Solid 2 demon mukana. Aika tarkastaa kuinka peli ja jutut täsmäävät.
Zone of the Enders taitaa oikeastaan olla PS2:sen ensimmäinen peli jota on tosissaan odotettu saapuvaksi ja laskettu päiviä julkaisuun. Itse kuulin pelistä ensimmäiset tarinat jo jokin aika sitten mutta todellista kosketusta peliin sain Konamin tiedotustilaisuudessa kuun alkupuolella jossa onnekseni peli vaikutti juuri siltä mitä odotin. Ihan ensimmäisenä silmiin pistää Konamin uuden yritysimagon ("Small waves create great storms") kanssa linjattu kansi, jossa tämä Konamin aalto on laitettu kannen alaosaan näkymään. Takakansi on jaettu melkeinpä esittelemään kahta tuotetta, itse peliä ja sitä demoa josta ei täällä sen enempää, siitä on jo kirjoitettu oma juttunsa.
Peli avautuu tyylikkäästi trailerinakin nähdyllä animaatiopätkällä josta sitten pakollisten "me teimme tämän"-logojen ja tekstien jälkeen päädytään päävalikkoon. Ja jos tarkasti katselee, päävalikossa on jotain hyvin tuttua. Voi toki johtua kirjoittajasta mutta katsokaapa vaan. Varsinkin jos kontrollit tuntuvat heti valikossa tutuilta niin on syytä epäillä.
Pelin varsinainen alkudemo on pitkä ja ehkä ensimmäisellä kerralla hieman sekava, tosin nämä on niitä tulkinnanvaraisia juttuja joista on paha sanoa mitään yleispätevää. Sen kuitenkin katselee pariinkin otteeseen ihan mielellään. Peli alkaa hieman äkisti tyyliin Vagrant Story, eli ilman minkäänlaisia ohjeita pitäisi ensimmäistä vihulaista vetää lättyyn. Kontrollien helppouden takia se ei tuota isompia ongelmia, jonka jälkeen pelaaja palkitaan pienellä selvityksellä missä mennään ja hyödyllisellä kontrollikoulutuksella (jonka toki voi skipata). Sitten sitä pitäisi lähteä jatkamaan seikkailua.
Pelissä käytettävät robotit ovat yhteiseltä nimitykseltään Orbital Frameja, pelaajan Framen ollessaan nimeltä Jehuty (ja Jehutyn tietokoneen ollessaan nimeltään ADA. Pelinaikainen valikko on muuten toteutettu selvästi tietokoneen käyttöliittymää haeskellen). Jehuty joutui lievän kylmäkäynnistyksen kohteeksi jolloinka siihen ei ole asennettu kaikkia tarpeellisia moduuleita ja näiden moduulien metsästyksestä tuleekin pelin päätehtävä. Moduuleita nimittäin saa servereistä ja suurin osa servereistä on lukittu salasanalla tai parilla ja niitä saa listimällä vihulaisia, samoin kuin saa myöskin korjaukseen tarvittavaa Metatron-malmia ja niitä erikoisempien aseiden ammuksia.
Kojima show: Light and sound
Varsinaisten rivivihollisten listimisen lisäksi pelissä ovat myöskin pakolliset väli- ja loppuvastustajat joissa riittää pientä askartelua ihan kiitettävästi. Välillä tulee myöskin päivärytmiä sotkemaan avunpyyntöjä asuinalueilta (peli tapahtuu hyökkäksen kohteena olevalla avaruusasema Antilialla) joihin pitäisi vastata mahdollisimman nopeasti ihmisuhrien välttämiseksi. Ja toki noilla alueilla taistellessa pitää varoa ettei teloisi sitä naapurin asuintaloa kierrätyspuutavaraksi. Asukkeineen.
Pelin visuaalinen puoli on vähintäänkin tyydyttävä. Ympäristö räjähtelee, kipinät lentävät ja energialataukset sinkoilevat kun kaupungilla on menossa illan matsi, Jehuty vs. muu maailma. Moottorien lieskat ja energia-aseiden efektit on toteutettu mallikkaasti. Piristävänä yksityiskohtana mainittakoon Framejen rungolla menevät energiapiikit (toinen vaihtoehto oli mainita rekkojen räjäyttely mutta ajattelin kerrankin mainita jotain hienoa). Pienenä miinuksena mainittakoon ehkä motion blur-efektin lievä ylikäyttö.
Itse en ole hirveästi animea katsellut mutta äkkiseltään pelin tekninen tyyli tuntuu olevan selvästi sieltä ammennettua eikä liene ihmekkään, onhan Kojima muutamassa haastattelussa tunnustanut olevansa animen kasvatti. Pahoittelen muuten huonoja screenshotteja, tekninen järjestely on kohdallani edelleen heikko minkä lisäksi peli on niin nopeatempoinen ettei siitä meinaa saada tarkkaa kuvaa millään mikä tuli koettua jo pressitilaisuudessa mutta todistettua jälleen.
Mitä osastoon audio tulee, se on ihan kelpoa. Aseet sihisevät ja surisevat, vihulaiset (ja ympäristö) räjähtelee asiaankuuluvalla jytinällä ja ADA:lla on perinteisen tietokonemainen apaattinen ääni vaikka viesti olisi "Good morning. Ready for combat operation.". Musiikki on peleissäkin sellainen makuasia jota minun on kieroutuneen musiikkimaun omaavana paha mennä kritisoimaan mutta itse tykkäsin tiukasta teknobiitistä jota peli tarjoilee taistelun säestykseksi ja hiljaisemmasta musisoinnista kun oltiin etsiskelemässä henkihieverissä malmia. Juonen kannalta tärkeissä kohdissa soiva trailereista tuttu melodia on mielestäni sekin erinomainen ja sopii tilainteisiin hyvin.
Kontrollit ovat pelin nopeuden huomioon ottaen kohtuulliset, pientä sormisolmua meinaa tulla ja useimmilla napeilla on eri merkitykset kauempana ja lähellä. Osa taisteluista sujuu ilman sen suurempaa suunnitelmaa välillä pienen "ahaa, noinko tuossa kävikin" hämmästyksen iskiessä mutta silti, valon ja säihkeen keskellä ohjattavuutta pysyy mukana enemmän tai vähemmän.
Peli on juonellisesti rakennettu selvästi Metal Gear Solid tyyliin muutaman kohtauksen ollessa ammennettuna suoraan sieltä mutta ei kuitenkaan liian läpinäkyvästi. Juoni on vahva ja looginen mutta aiheuttaa peliin ehdottoman miinuksen, lyhyyden. Itselläni meni vaivaiset 4h 40min pelin läpäisemiseen ensimmäisen kerran mutta plussana mainittakoon Versus moodin (Pelaaja vs. kone tai pelaaja vs. pelaaja) aktivoituminen sen jälkeen ja se että pelin pelaa kyllä mielellään toisenkin kerran läpi. Joillekkin henkilöille voi tuottaa käsitteellisiä ongelmia asettua 14v. pojan hahmoon pelissä mutta en usko sen haittaavan useimpia. Juonta kuljetetaan eteenpäin sekaisin hyvillä videopätkillä ja pelin omalla moottorilla tehdyillä kohtauksilla.
Loppujen lopuksi
Manuaali selvittää muutaman painovirheen siivittämänä pelin ruudun osien tarkoitukset ja kontrollit sekä kertoo miellyttävän määrän pelin juonellisesta että historiallisesta taustasta. Mukana tuleva Metal Gear Solid 2 demo ja sen ohjekirja ovat asiallista tuotantoa nekin, miinuksena kerrottakoon joillakin henkilöillä esiintyneet latausongelmat (pitkät latausajat ja levyn lukukelvottomuudesta aiheutuva kaatuilu) demolevyn kanssa, johtuvatko sitten huonosta erästä vai mistä.
Zone Of The Enders on ehdotonta PS2 huippua nyt ja säilyy varmasti mielessä hyvänä pelinä pelitarjonnan lisääntyessä ja muiden hittien ilmestyessä. Peli ei varsinaisesti tuo mitään uutta robottirämistelyn rintamalle mutta tekee osuutensa tyylikkäästi kaikin puolin tasapainoisella mutta lyhyellä kokemuksella. Eikä se mukana tuleva demo todellakaan haittaa tuota pelielämystä.
