”Elämä on ihmisen parasta aikaa”, murjaisi Matti Nykänen aikoinaan. Vähänpä mäkikotka tiesi todellisuudesta, sillä Airtight Gamesin Murdered: Soul Suspect istuttaa pelaajan edesmenneen poliisin saappaisiin tutkimaan maanpäällisen elämän jälkeistä aikaa. On tämä pirullinen maailma, kun edes kuolleena ei saa levätä rauhassa ilman, että tarvitsisi huolehtia muiden murheista.
Ei taivas minulle auennut, ei krouvin ovi liioin
Päähenkilö Ronan O'Connor oli maan päällä taivaltaessaan lain lavealla puolella kulkenut rötöstelijä, kunnes nainen laittoi pisteen huolettomalle temmeltämiselle. Sittemmin ura vei poliisiksi, mutta karski luonne säilyi ennallaan. Koituipa tämä piirre vielä miehen kohtaloksikin, kun Salemin kylää terrorisoiva sarjamurhaaja päättää pelin ensimmäisten minuuttien aikana Ronanin päivät. Ennen kuin tie vie taivaaseen morjestelemaan tuttuja, pitäisi sielun kuitenkin saada rauha ratkomalla kesken jääneen elämän ongelmat. Eipä siis auta kuin ryhtyä selvittämään tappajan henkilöllisyyttä.
Murderedin kiinnostavin puoli on siirtyminen kuolleiden valtakuntaan. Aavemainen Salem on täynnä kummituksia sekä uskonnollisia viittauksia. Ronan pystyy siirtymään toisen ihmisen kehoon, kulkemaan seinien läpi ja lukemaan ajatuksia, mutta vastavuoroisesti yhteydenpito eläviin onnistuu vain meedioiden kanssa. Kaupungillakaan ei voi sentään liikkua täysin vapaasti, sillä paikallisen isä Mitron siunaamat rakennukset ovat suojattu kuolleilta. Aukinaiset ovet sekä ikkunat mahdollistavat onneksi kulkemisen tällaisiinkin tiloihin. Kaikkinensa Murdered tuntuu melko vapaasti edettävältä seikkailulta, vaikka todellisuudessa Salemin kaduilla on enemmän esteitä kuin reittejä.
Dekkarimaisen luonteensa vuoksi suurin osa tarinasta kuluu rikospaikkatutkinnan lumoissa. Todisteiden kerääminen on aavistuksen yksinkertaisempaa kuin muutaman vuoden takaisessa L.A. Noiressa mutta yhtä kaikki hoksottimia vaativaa pähkäilyä. Kun todistusaineisto on löydetty ja analysoitu, jää pelaajan tehtäväksi tehdä johtopäätökset tapahtumaketjun kulusta. Suurimman osan ajasta palapelin kokoaminen on varsin helppoa, mutta hetkittäin yhteydet tuntuvat aavistuksen sattumanvaraisilta – etenkin kun muutamat todisteet tuntuvat olevan päällekkäisiä. Parhaimmillaan homma kuitenkin toimii silloin, kun pelaajan tehtäväksi jää valita vaihtoehdoista tilanteeseen nasevimmin sopivat adjektiivit luomaan valoa kokonaiskuvaan. Vääristä valinnoista ei sinällään rangaista kuin lyttäämällä pelaajan itsetunto ja merkitsemällä virhe tilastoihin, mutta eteneminen jatkuu umpimähkään arvailemallakin. Pieni lisähaaste olisi tehnyt poikaa, mutta toisaalta nykyisellään seikkailu tuntuu menevän jatkuvasti eteenpäin tarinan ehdoilla.
Hiivatun riivattu
Rikospaikkatutkinnan ohella tarjolla on onneksi muutakin sisältöä. Välillä pelaajan tehtävänä on edesauttaa matkakumppaneitaan eteenpäin hämäämällä muita ihmisiä Poltergeist-ilmiöiden avulla. Samalla kaupunki sekä sen ympäristössä sijaitsevat tapahtumapaikat ovat täynnä kerättäviä esineitä. Kätketyt tarvikkeet valaisevat Salemin sekä sen asukkaiden motiiveja että taustoja. Kovin kummoista palkintoa niistä ei kuitenkaan saa – etenkään kun tarinan läpäisemisen jälkeen ei ole mahdollista palata kaivelemaan viimeisiä kätköjä esille.
Vaikka poliisihommissa ei voikaan epäonnistua, kuolema on silti vaihtoehto kuolleellekin. Aaveina itsensä lopullisesti hukanneet yksilöt ovat muuntautuneet demoneiksi, jotka pyrkivät imemään Ronanin sielun. Vihollisten tappaminen onnistuu onneksi melko kivuttomasti, sillä taakse hiipimisen jälkeen lopetusisku vaatii vain nopean reaktiotestin. Taisteluita on vajaan kymmenen tuntia kestävän seikkailun aikana arviolta tusinan verran, joten riivattujen kohtaaminen jää kuriositeetiksi.
Erilainen elävä kuollut
Harmillisesti Ronanin tarina ei ole täysin ongelmaton, sillä pelin tekniikka repeilee aika ajoin varsin pahasti. Muutamaan otteeseen sivutehtävän käynnistävä dialogi ei lähtenyt lainkaan rullaamaan, ruudunpäivitys tökkii välillä pahanpäiväisesti ja onnistuipa pelin kaatanut ongelma poistamaan tallennuksenkin. Onneksi verkkoon ladattu varmuuskopio pelasti päivän, sillä pelko tapahtuneesta nostatti todellisen ärräpäiden myrskyn.
Vastavuoroisesti on kuitenkin kehuttava Murderedin fiilistä ja ulkoasua. Salemin kylästä huokuu samanlainen aavemainen tunnelma kuin kotimaisesta Alan Wakesta tai klassikkosarja Twin Peaksista. Tunne kuoleman kaikkivoipaisuudesta ja rauhattomuudesta välittyy väkevästi myös ruudun toiselle puolelle. Samoin Ronanin hahmossa on sopivaa särmikkyyttä ja karheutta aina Jason Brooksin ääniroolista lähtien. Ronanin matkakumppanina matkaava teiniangstinen meedio Joy jää selvästi päähenkilön varjoon, mutta kokonaisuutena tarinan hahmokatras on kiintoisaa ja sopivan karskia.
Murdered: Soul Suspect on tyystin tarinavetoinen seikkailu, eikä siihen ymmärrettävistä syistä ole ympätty lainkaan moninpeliä. Ratkaisu toimii mallikkaasti, sillä lopputekstien rullatessa jää erinomaisen hyvä fiilis, eikä enempää olisi kaivannutkaan. Toki on myönnettävä, että parissa illassa koluttava seikkailu on täysihintaisena melkoisen kallis paketti. Muutamat ongelmat tuntuvat kuitenkin sangen pieniltä murheilta kuolleiden valtakunnassa, joten Murdered: Soul Suspect kannattaa ehdottomasti laittaa korvan taakse jo pelkästään tunnelmansa vuoksi. Tarjolla on mielenkiintoinen, erilainen ja synkkä seikkailu masentamaan kesän leppoisuutta.
