Ricky Carmichael, siis kuka ?
MX2002 featuring Ricky Carmichael vie PS2-pelaajat motocrossin uljaaseen maailmaan. Itse en ole paljoakaan kyseistä lajia seurannut, mutta olen aina siitä pitänyt. Nyt sitten pääsin tutustumaan ensimmäiseen PS2:n motocrosspeliin. Ensimmäiseksi tietenkin piti selvittää kuka hemmetti on Ricky Carmichael. Ricky Carmichael on Yhdysvaltain motocrossin ehdoton ykkösnimi ja saavuttanut monia mestaruuksia vasta lyhyellä urallaan. Tietenkin THQ on hommannut tällaisen luonnonlahjakkuuden koristamaan pelinsä kantta.
Amatööristä ammattilaiseksi harjoittelulla
Pelistä löytyy neljä erilaista pelimoodia: Exhibition, Freestyle, Multiplayer ja Career. Näistä mielenkiintoisin on Career-moodi, jossa edetään 125cc-pyörien amateur-luokasta ajamaan 250cc-pyörien prost-luokkaa. Luokissa ajetaan useampi kisa ja päästäkseen seuraavaan luokkaan pitää loppupeleissä selvitä pisteissä kolmen parhaan joukkoon. Aloittelevan pelaajan kannattaakin siis aluksi suunnistaa Career-moodiin. Siellä pelaaja pääsee tekemään oman ajajansa numeroineen ja nimineen. Valittavissa on myös erimallisia kypäriä, ajoasuja, laseja, kenkiä ja tietysti motocrosspyöriä. Pyöriä löytyy viisi eri merkkiä, esim. Suzuki ja Kawasaki. Myös THQ on tuonut oman kuvitteellisen mallistonsa mukaan.
Kun ajaja on saatu valmiiksi, päästään tarkastelemaan Career-moodin päävalikkoa. Sieltä löytyy moodin lopettaminen, asetusten vaihto, tallennus, tulostaulun tarkastelu, sekä kisakalenteri. Kalenteri on jaettu viikkoihin. Yhdellä viikolla voi olla ohjelmassa opastusta (Tutorial), Freestyle-kisoja, ennakkoon kisarataan tutustumista ja itse kisa.
Uuden ajajan kannattaa ensimmäiseksi kahlata opastusosiot läpi. Pelissä eteneminen riippuukin paljolti siitä, miten hyvin pelaaja sisäistää läpikäydyt asiat. Ensin tutustutaan hyppyihin tarvittavan Preload-mittarin (L2- tai R2-nappi) toimintaan. Mitä enemmän Preload-mittarissa on palkkeja, sitä korkeammalle ja pidemmälle pyörä hyppää. Jos Preload--mittarin lataaminen epäonnistuu, pyörä lentää lyhyemmän hypyn. Kun kyseessä on kaksoiskumpare, laskeutuu pelaaja tällöin toisen kumpareen ylämäkeen, menettäen kallisarvoista aikaa. Aina kun mahdollista, kannattaa alastulo ajoittaa alamäkeen, sillä ylämäkeen ja tasaiselle laskeutuminen hidastaa vauhtia huomattavasti. Paitsi laskeutumiskohta, on myös pyörän asento alas tultaessa erittäin tärkeä. Liiallinen etukeno tai sivuttainen suunta on varma keino saada pyörä kumoon.
Kumpareita on moneen lähtöön. Toisiin ei tarvita paljoakaan vauhtia ja niissä liiallinen mittarin lataaminen aiheuttaa liian pitkän hypyn, parhaimmassa tapauksessa pelaaja hyppää ulos radalta. Koska pelillä on ikävä tyyli kaataa pelaaja aina kun eksytään radalta tarpeeksi pitkälle ulos, menetetään siinäkin aikaa kunnes pelaaja saa itsensä takaisin radalle. Itseäni ihmetytti moinen ominaisuus; miksi ei voida antaa pelaajan palata takaisin radalle ilman ainaista rangaistusta. Varsinkin hypätessä radalta sivuun tasaiselle alustalle on pyörä nurin jo ennen kuin ehtii maahan koskettamaan.
Seuraavaksi opeteltiin kytkimen (L1-nappi) oikea käyttö. Lähdössä kytkimen avulla saa ns. Hole Shot -lähdön, jossa pyörä lähtee liikkeelle nopeasti päästen kaikkien muitten kilpailijoiden välistä suoraan kärkeen. Kilpailussa kytkimen avulla saa väliaikaisesti lisää tehoa pyörään esimerkiksi mutkasta ulos tultaessa. Kytkin on myös oleellinen osa hyppyjä. Hypyssä alas tullessa normaalisti vauhti hidastuu, mutta kytkimen avulla vauhti saadaan pidettyä lähes samassa, kuin mitä se oli hyppyyn lähdettäessä. Hypyn aikana kytkin painetaan pohjaan ja kaasu (X-nappi / oikea tatti ylös) täysille. Kytkin vapautetaan oikealla hetkellä alas tullessa ja näin pyörä siis saavuttaa lähes saman nopeuden kuin hypyn alkaessa. Tietysti liiallinen kytkimen pohjassa pitäminen hidastaa vauhtia.
Viimeiseksi opetellaan käyttämään Powerslidea, jolla saadaan pyörä kallistettua mutkiin. Liiallinen tai liian vähäinen kallistaminen vie aikaa ja nopeutta.
Opiskelujaksot esiintyvät ensimmäisen 125cc-sarjan alussa pätkittäin: ensin opiskellaan tietty asia, jonka jälkeen kisataan radalla, missä juuri opiskellulla asialla on suuri merkitys.
Tekoäly antaa vastusta
Peliin ei ole turhaan laitettu mahdollisuutta tutustua kilparataan etukäteen, sillä radan tunteminen on erittäin tärkeä keino voittoon. Jos rataa ei tunne, ei voi tietää milloin ja minne rata kääntyy kumpareen jälkeen, tai montako kumparetta ensimmäisen jälkeen vielä tulee. Tarkoitushan oli siis päästä aina seuraavan kumpareen alamäkeen ja se onnistuu vain tietämällä etukäteen mitä on odotettavissa. Radan tunteminen on siis kaiken A ja O.
Kun rata ja sen jokainen töyssy ja kurvi ovat hallussa, voidaan huoletta siirtyä kilpailemaan. Jokaisessa kisassa on pelaajan lisäksi kuusi tekoälyn ohjastamaa kilpailijaa, jotka ottavat ajamisen onneksi myös tosissaan. Välillä liiankin tosissaan, sillä myös tekoälyn ohjastamat pyörät lentelevät metsään hypätessään liian pitkälle. Tekoälyn toilailut johtoasemastakin ovatkin erittäin tervetullut lisä peliin. Huvittavaa oli myös saada takaa tuleva tekoäly niskaan hypyn päätteeksi. Tätä tapahtuu jos ei ole tarpeeksi varovainen ajolinjoissa ja epäonnistuu hypyn pituudessa. Tietenkin pyörän tullessa niskaan pelaaja kaatuu harrastamaan hiekkasurffausta. No, kosto elää tilaisuuden tullen. Vaikka Career-moodissa temput toimivatkin, ei niitä kannata suorittaa yhtään, sillä epäonnistuminen tempussa tietää varmaa kaatumista ja tässä pelissä tekoäly ei jää voivottelemaan vaan kuittaa välittömästi.
Haastetta pelistä kieltämättä löytyy. Kaikkien toimintojen yhtäaikainen sujuminen radan tuntemisen kanssa lisäävät vaativuutta, toisaalta taas lyhythermoisten pinna palaa nopeasti: muutama pieni moka kisassa ja tekoäly kuittaa välittömästi. Vaativuus varsinkin ratojen oppimisen suhteen koettelee hermoja, mutta fiilikset ovat mahtavat kun kisan onnistuu voittamaan. Erilaisia ratoja löytyy mukavasti, mutta loppupeleissä on havaittavissa toistoa. Ratojen grafiikka on näyttävää, vaikkakin osaan radoista olisi kaivannut ihmisiä hurraamaan eikä ”pelkkiä” tyhjiä maisemia. Ajajien liikkeet on tehty hienosti. Välillä kuski vilkuilee olan yli tai täräyksestä toinen käsi irtoaa tangosta. Kaaduttaessa ajajat ja pyörät lentelevät näyttävästi, tosin paikoitellen ajajat näyttävät tönköiltä rötkähtäessään rähmälleen. Hiekka pöllyää erittäin näyttävästi ja välillä ajaminen häiriytyykin hiekan pöllyämisen ihailuun. Pyöristä tulevat välillä myös näyttävät pakokaasupöläykset. Mäkien korkeuserot erottuvat radoissa erittäin hyvin ja etäisyyksien hahmottaminen on helppoa.
Hätäisen miehen moodi
Jos Career-moodi kyllästyttää tai ei ole aikaa aloittaa sitä, voi pelaaja siirtyä Exhibition-moodiin, jossa ajetaan vain yksittäisiä kisoja. Pelaaja pystyy joko valitsemaan mieleisensä pelissä valmiina olevista 21 kuljettajasta tai valitsemaan oman Career-moodissa tekemänsä hahmon. Kuljettajan valinnalla ei ole merkitystä, sillä kuskit eivät eroa toisistaan muuten kuin nimeltään.
Pelin alussa ratoja on valittavana kolme erilaista, mutta ratojen määrä lisääntyy Career-moodin pelaamisen myötä. Moodissa voi valita joko kisan tai harjoittelun, jonka jälkeen siirrytään muihin valintoihin, kuten luokkaan. Alussa valittavana on vain 125cc-luokka, mutta 250cc-luokan saa avattua Career-moodin suorittamalla. Tämän jälkeen on valittavana ajettavien kierrosten ja vastustajien lukumäärä, viimeisenä valitaan vaikeustaso vaihtoehdoista Easy, Normal tai Hard. Vaikeustaso vaikuttaa tekoälyn ohjastamien ajajien vastuksen tasoon. Näiden valintojen jälkeen ei muuta kuin kaasu pohjaan ja baanalle.
Multiplayer moodissa pääsee ajamaan samalla tavalla, eli kaksinpelinä yhden radan kisoja. Milloinkohan ilmestyy peli, jossa voi kaksinpelinä suorittaa kokonaisen sarjan, kuten yleensä yksin pelattaessa.
Motocrossia yläilmoissa
Career-moodin lisäksi toinen mielenkiintoinen moodi on Freestyle. Freestylessä kisataan siitä kuka tekee hurjimmat temput ja saa niistä kovimmat pisteet. Tästä moodista löytyy 9 erilaista kuljettajaa ja 28 erilaista temppua. Temppuja yhdistelemällä saadaan aikaiseksi sarjoja ja näin ollen parempia pisteitä. Temput tehdään painamalla L2- tai R2-nappia sekä halutun tempun nappisarjaa. Temppujen nappisarjat muodostuvat X-, neliö-, ympyrä- ja kolmionapeista sekä niiden yhdistelmistä. Esimerkiksi kolmella kolmion painalluksella saa aikaiseksi McMetz-nimisen tempun, kun taas ympyrä- ja kolmionapeilla onnistuu Cliff Hanger -temppu. Temppujen toistamisesta rokotetaan pisteiden menetyksellä, mutta kerran tehty temppu voidaan toki yhdistää osaksi sarjaa ilman pisteiden menetystä. Hypyn hyvästä ajoituksestakin saa lisäpisteitä. Erilaisia näyttäviä Freestyle-ratoja löytyy mukavasti, joten vaihtelua tosiaankin riittää. Pelissä pääsee jopa kokeilemaan miten onnistuu bussien yli hyppely. Multiplayer-moodissa pääsee temppuilemaan ja hyppimään bussien yli kimpassa kaverin kanssa.
Faneille mannaa
MX2002 on hermonsa hallitseville motocrossfaneille sekä myös muille lajityypistä kiinnostuneille todellista herkkua. Vauhtia riittää näyttävine hyppyineen hyvällä ruudunpäivityksellä. Radat ovat hyviä, vaikka ihmisiä olisi kaivannut ratojen reunoille kuten pelin videoissakin. Haastetta löytyy, välillä ehkä liikaakin, ja tekoäly kuittaa turhankin nopeasti vähäisistä virheistä. Ainainen neljäs sija alkaa jossain vaiheessa ottamaan pottuun rauhallistakin pelaajaa. Kaikkien ajamisen toimintojen yhtäaikainen hallitseminen vaatii todellista opettelua. Kuitenkin pisteistä riippumatta en suosittele peliä tosiaankaan muille kuin lajin faneille.
