HUOM! Tämä on yhteisarvostelu pelien NBA Live 2010 ja NBA 2K10 PlayStation 3 -versioista.
--
Kolikon kaksi puolta
Kahta kilpailevaa urheilupeliä verrattaessa käy usein ilmi, että ne ovat lähes samanlaisia. Käsitteleväthän pelit samaa urheilulajia ja mittelevät toisiaan vastaan. Molemmat yrittävät siis tehdä samaa, eli miellyttää yhteistä ostajakuntaa. Usein ainoaksi kysymykseksi jääkin, kumpi tekee miellyttämisen paremmin.
Visual Conceptsin Dreamcastin ajoilta peräisin oleva NBA 2K -sarja ja Electronic Artsin pitkäikäisempi NBA Live ovat miellyttäviä poikkeuksia tähän sääntöön. Ne ovat erilaisia koripallopelejä, kuin kaksi tulkintaa samasta lajista. Tämänvuotisissa pelien versioissa erojen selkeys korostuu: NBA 2K10 luottaa kovaan vauhtiin, isoihin pistelukemiin ja viihdyttävyyteen. NBA Live 10 taas tarjoaa taktisemman, puolustusvoittoisemman näkemyksen maailman parhaasta koripallosta. Molemmissa näkemyksissä on puolensa.
Vakavaa viihdettä
Electronic Arts on keksinyt, kuinka integroida lisenssi entistä paremmin tuotteisiinsa. Niinpä NBA Live 10:ssäkin on Dynamic DNA. Se tarkoittaa, että verkkoon kytketty konsoli osaa lukea tosielämän NBA-sarjan tietoja ja määritellä pelaajien taitotason niiden mukaan. Kausitilaakin pystyy nyt pelaamaan oikean maailman tilanteen mukaan, tappioputkineen ja loukkaantumisiin kaikkineen. Tällä osa-alueella NBA Live 10 on huomattavasti kilpailijaansa edellä.
Visual Concepts on puolestaan lisännyt peliinsä My Player -tilan. Se on uramuoto, jossa luodaan oma pelaaja ja kehitetään tätä kohti tähteyttä. Ensin käydään harjoitusleirillä, sitten osallistutaan harjoitusotteluihin ja -sarjoihin, ja vasta sen jälkeen päästään NBA:n rupujoukkueisiin. Jo huippusarjaan pääseminen on monien pelisessioiden takana, puhumattakaan mestaruuksista. Vaikkapa Los Angeles Lakersiin pääsemiseksi saa viskoa palloa koriin pitkälle ensi vuoteen asti. NBA Livessakin pystyy luomaan oman urheilijan, mutta se ei tarjoa samanlaista syvyyttä kuin kilpailijansa. NBA 2K ottaakin tällä saralla selätysvoiton.
Muuten ottelutarjonta on peleissä identtistä. NBA 2K:n tekijät eivät tosin valitettavasti vieläkään osaa tehdä toimivaa verkkopeliä, joten se tökkii ja on pelikelvoton. NBA Liven verkkotila toimii paremmin. Muuten palloa pääsee heittämään sukkaan perinteisissä merkeissä, kuten vaikkapa pudotuspelitilassa tai harjoituksissa. Molemmissa julkaisuissa jää tosin kaipaamaan uudistuksia, vaikkapa minipelejä. Ne toisivat hieman hilpeyttä valikoissa soivan vakavan rap-musiikin ja muun palloilun keskelle.
Yö ja päivä
Kentällä NBA Live 10 ja NBA 2K10 ovat kuin yö ja päivä. Electronic Artsin peli tarjoaa hyvää grafiikkaa, taktisempaa, puolustusvoittoisempaa pelaamista ja heikkoa tekoälyä. Etenkin kanssapelaajat ovat yleensä aivan pihalla, ellei heille anna tarkkoja käskyjä. Korille joukkuetoverit eivät aja, eivätkä myöskään etsi aktiivisesti vapaata paikkaa. Visual Conceptsin pelissä harmaita hiuksia aiheuttaa taktiikan olemattomuus. Melkein kaikki hyökkäykset päätyvät korilleajoon, sillä puolustaminen on kovan temmon takia erittäin vaikeaa. Monimutkaisia kuvioita on turha käyttää, sillä röyhkeillä ajoilla ja näyttävillä donkkauksilla saa parempia tuloksia.
NBA 2K10:n grafiikka on kehnoa. Peli näyttää huonolta valikkoja ja otteluita myöten, ja ruudunpäivityskin on mitä sattuu. Tekijät ovat selvästi panostaneet äänimaailmaan, sillä se on loistava. Etenkin yleisön mylvintä ja reagointi kenttätapahtumiin on toteutettu upeasti. NBA Live 10:n yleisö on paljon passiivisempaa, mutta vastapainoksi grafiikka on omaa luokkaansa. Peli näyttää hienolta. Animaatioissa on vielä parantamisen varaa, mutta muuten Electronic Arts on tehnyt hyvää työtä. Äänimaailman osalta kannattaisi kuitenkin palata piirustuspöydän ääreen, sillä siinä Visual Concepts on valovuosia edellä. Esimerkiksi tästä käy selostuskaksikko. Siinä missä NBA 2K10:ssa selostajat ovat hyviä ja ovat tilanteen tasalla, NBA Live 10:n kaksikko höpöttelee omiaan vaikka kentällä on täysi höyry päällä.
Seitsemänteen otteluun
Tänä vuonna pelataan ristiin. NBA Live 10 on karvan verran parempi peli kuin kilpailijansa, mutta molemmat ovat kaukana täydellisestä koripallokokemuksesta. Molemmissa on pikkuongelmia, eivätkä tekijät ole löytäneet tasapainoa taktisten hienouksien ja viihdyttävän pistetehtailun välille. Todellisen NBA:n tekee katsomisen arvoiseksi juuri se, että se on yhdistelmä viihdyttävyyttä ja taktiikkaa. Ehkä pelintekijätkin joskus oppivat tämän.
