NHL-juna puksuttaa etiäpäin
EA Sports on muutamien viime vuosien aikana saanut haukkuja siitä, että
heidän pelinsä ovat kilpailun puutteessa jääneet polkemaan
paikalleen. Myös perinteikäs NHL-sarja sai osansa kritiikistä,
kun peleihin tupattiin lisäämään kaiken maailman turhuuksia,
kuten bullet time -tyylisiä hidastuksia, sen sijaan, että sarjan todellisia
puutteita olisi korjattu.
Viime vuonna Sega Sports toi markkinoille NHL 2k3 -nimisen jääkiekkopelin,
joka vei EA:n lätkän pullakahville. Tekoäly, realismi ja pelattavuus
olivat tuntuvasti paremmalla tasolla kuin EA:n NHL 2003:ssa. Meidän pelaajien
onneksi pelien välille muodostunut kilpailutilanne näyttää
parhaat puolensa tämän vuoden versioissa, sillä EA on viimeinkin
herännyt tekemään merkittäviä uudistuksia sarjaansa.
Yksi suurimmista uudistuksista lienee dynastiapelimuoto, joka on huomattavasti
monipuolistettu versio tutusta kausitilasta. Omaa NHL-dynastiaa luodessaan pelaaja
saa 20 vuotta aikaa toimia seuransa toimitusjohtajana. Toimitusjohtajan tehtäviin
kuuluu muun muassa organisaation raha-asioiden hoito, kokoonpanon hallinta ja
paremman henkilökunnan hankkiminen. Näperreltävää riittää
katsojamääriin vaikuttavista pääsylippujen hinnoista pelaajien
palkkaukseen ja oman toimiston paranteluun.
Dynastian ohella pelistä löytyy luonnollisesti ne vanhat tutut yksittäisottelut,
omat turnaukset ynnä muut. Harjoituksia ei valitettavasti vieläkään
ole mukana. Uutta on sen sijaan saatu oman pelaajan ja oman joukkueen luomiseen,
jotka pyörivät – yllätys, yllätys – rahan ympärillä.
Esimerkiksi omaa pelaajaa luodessa ei ole enää tiettyjä lähtöpisteitä,
joiden puitteissa pelaajan ominaisuudet luodaan, vaan kaikki arvot voi periaatteessa
läväyttää tappiin. Tämä kuitenkin näkyy pelaajan
palkkavaatimuksessa, joka nousee sitä mukaa kun ominaisuudet paranevat.
Kovin kallis pelaaja ei ole seuralle kannattava pitää ja lisäksi
arvot voivat heitellä tuntuvasti pelaajan saaman jääajan mukaan.
Jos huippupelaaja on pitkään penkillä tai mikään seura
ei ole valmis palkkaamaan sitä, ominaisuudet laskevat kuin lehmän
häntä. Kannattavampaa onkin luoda keskinkertainen pelaaja, joka ajan
myötä voi kehittyä huipulle asti.
Näin pomppii kiekko ja kiekko pomppii näin
EA Sports on pyrkinyt uudessa NHL-pelissään vuosien arcade-sekoilujen
jälkeen jälleen realistisemmalle linjalle. Fysiikkamallinnus on pistetty
uuteen uskoon, jonka ansiosta kiekko käyttäytyy realistisen oloisesti
jäällä. Esimerkiksi purkukiekot voi vihdoin pistää
rännin kautta, laidan kautta syöttäminen on mahdollista, eikä
kiekko liimaudu metrin päästä pelaajien lapaan kuten ennen. Peli
tarjoaa myös kiitettävästi säätömahdollisuuksia
aina syöttösysteemin realistisuudesta kiekon elastisuuteen, joilla
voi yrittää muokata peliä mieleisekseen.
Paremman fysiikkansa ansiosta NHL 2004 näyttää entistä
enemmän jääkiekolta varsinkin silloin, kun realistisuus on ruuvattu
tappiin. Pelaajat tosin voisivat liukua jäällä pitemmälle.
Viimeisen luistinpotkun jälkeen virtuaalikiekkoilija lyö surutta liinat
kiinni, mikä pakottaa pelaajan pitämään tattia johonkin
suuntaan painettuna liikkeen ylläpitämiseksi. Esimerkiksi läpiajojen
loppuliu'ut näyttävää harhautusta silmälläpitäen
ovat mahdottomia; kikka pitää tehdä täydestä spurtista.
On kuitenkin nostettava hattua EA:lle siitä, että mukana on muun muassa
mahdollisuus sitoa vastustajia laitoihin, taklaukset voi tehdä tarkasti
uudella Bruise Controllilla, eivätkä tappelut ole enää älytöntä
turpaan mättöä – kaikki selkeitä parannuksia edellisosaan
nähden.
EA on päästänyt remontti-Reiskan puuhailemaan myös tekoälyosastolle.
NHL 2k3:een tottuneet voivat olla kiusaantuneita siitä, että vastustajat
eivät normaalisti jätä kentälle kovinkaan paljoa tilaa,
vaan pyrkivät aggressiivisesti iholle aivan kuten oikeassakin jääkiekossa.
Tekoälyn ohjastamia joukkuetovereita voi ottelun aikana komentaa ristiohjaimella
toimivilla uusilla ja kätevillä pikataktiikoilla. Niiden ansiosta
pelirytmiä voi lennossa muuttaa tilanteen mukaan hyökkäys- tai
puolustuspainotteisemmaksi.
Hyökkäyspäässä kuvioiden rakentaminen onnistuu aiempaa
paremmin, kun tekoäly osaa hakea taktiikkaan sopivat paikkansa pelaajan
liikkeiden mukaan. Koko paketti liikkuu, kun kiekollinen pelaaja siirtyy esimerkiksi
kulmasta maalin taakse. Tämä helpottaa varsinkin ylivoimapelaamista,
vaikka siniviivalta lähtevät laukaukset kilpistyvätkin harmittavan
usein maskimiehiin. Sen sijaan puolustuksessa on muutamia aukkoja, jotka tosin
eivät ole harvinaista katsottavaa oikeissakaan peleissä. Tekoäly
esimerkiksi ei aina huomaa ottaa maalinedustalle pyrkivää vastustajaa
kiinni, mikä silloin tällöin johtaa turhalta tuntuviin maaleihin.
Maalivahtien ohittamiseksi ei ole mitään idioottivarmaa kikkaa ja
maalit syntyvät useimmiten niin kuin jääkiekossa yleensä:
one-timereista, läpiajoista ja reboundeista. Räkämaalien osuus
on olematon, vaikka niitäkin silloin tällöin tulee. Mutta eihän
kukaan ole täydellinen – ei edes NHL-maalivahti.
Tolppalaukaus
NHL 2004:n pelituntuma ei ole paras mahdollinen ja se jää tällä
osa-alueella selvästi Segan uutuuslätkän varjoon. Monipuoliset
kontrollit ovat muuten erittäin hyvin Xboxin ohjaimelle sovitetut, mutta
pelaajan ohjaaminen on turhan epätarkkaa. Varsinkin pysähdyksistä
liikkeelle lähteminen ja tiukat käännökset ovat aikamoista
hapuilua. Sama ongelma löytyi jo NHL 2003:sta, joten on turhauttavaa kärsiä
siitä uudelleen.
Onneksi uusittu laukaus- ja syöttösysteemi ei kärsi tattien
liikeratojen epätarkasta mallintamisesta kovinkaan pahasti. Syötöt
eivät napsahtele lapaan sataprosenttisella varmuudella, mutta yleensä
syöttöjen suuntaus on helppoa. Syötön kovuuden määrittäminen
sen sijaan saattaa johtaa kiekon menetyksiin toiselle joukkueelle, sillä
lähellä olevat pelaajat eivät voi vastaanottaa liian kovia syöttöjä
ja liian hiljainen syöttö hieman kauemmas jää yleensä
vastustajan lapaan. Lättysyöttöjen laittaminen on mahdollista,
mutta niiden vastaanottaminen on hankalampaa kuin jäätiäisten.
Tarpeen vaatiessa pelaajat voivat helpottaa laukaus- ja syöttöpeliä
antamalla koneelle enemmän kontrollia niihin.
NHL 2004 tukee neljän pelaajan moninpeliä samalla koneella. Moninpeli
toimii tällaisenaankin hyvin, mutta voi luoja onko se nyt niin vaikeaa
saada Live-tukea EA:n urheilupeleihin? Toinen osa-alue, jolla Sega Sports vie
EA Sportsia laitaan niin että luut rutisevat.
Mielenkiintoa NHL 2004:ää kohtaan lisää kuitenkin aivan
ylivoimainen seuravalikoima. NHL- ja maajoukkueiden ohella pelissä on koko
SM-liiga viime kauden tiedoilla sekä rakkaan länsinaapurimme Elitserien
ja Saksan DEL. Kaikkia SM-liigan halleja ei ole mukana, ja pelaajat näyttävät
aluksi oudoilta mainoksettomine pelipaitoineen, mutta Euroopan suurimpien liigojen
sisällyttäminen peliin on silti erinomainen uudistus. Kiitos siitä,
EA.
Perusnättiä kiekkoa
Graafisesti peli on mennyt eteenpäin edeltäjästään
– tosin silmämääräisesti erot ovat pieniä. Animointi
on hieman sulavampaa, bittikiekkoilijat vastaavat paremmin esikuviaan ja jää
näyttää luonnollisemmalta. Ainoa merkittävämpi ero
on kuitenkin yleisö, joka koostuu kolmiulotteisista, joskin varsin kulmikkaista,
hahmoista. Kauempaa katsottaessa yleisö näyttää elävältä
käytävillä kulkevine ihmisineen, mutta lähikuvat paljastavat
katsojien rujouden, joka on paikoin jopa koomisen näköistä. Ruudunpäivitys
on pääasiassa sujuvaa, mutta satunnaisesti peli nykii lievästi.
Sama tutunoloinen linja jatkuu äänipuolella. Selostus on melko monipuolista
ja informatiivista, mutta henkilökohtaisesti tykkään edelleen
pelata mieluummin ilman sitä. Tällöin peliin saa myös hieman
realistisemmat jäähallin äänet kaikuefekteineen, jotka kuulostavat
varsin mukavalta Dolby Digital 5.1 -systeemillä. Yleisöön voisi
kuitenkin vielä lisätä hieman enemmän ääntä,
jotta pelissä päästäisiin vastaavaan hurmokseen kuin oikeissa
otteluissa.
Kokonaisuudessaan NHL 2004 on hyvä lätkäpeli, joka kääntää
EA:n NHL-sarjan nousuun vuosien keskinkertaisuuden jälkeen. Se ei yllä
aivan Sega Sportsin tasolle, mutta hyvien uudistustensa ansiosta pelissä
riittää mielenkiintoa sen verran pitkään, että täyden
hinnan maksaminen EA:n uutukaisestakaan ei ole kovin kivuliasta kiekkofaneille.
Harmi, että pelattavuutta ei ole viilattu aivan loppuun asti, sillä
pelaaminen noin muuten on ihan viihdyttävää. Live-tuen puuttumisen
takia kieltämättä teki mieli heittää hanskat jäähän,
mutta lopulta Euroopan liigat saivat allekirjoittaneen leppymään –
onhan se mukavaa päästä näyttämään TPS:llä
Jokereille, mistä jääkiekkoilijat on tehty. Lisäksi on annettava
tunnustusta EA:lle lokalisoinnista, sillä NHL 2004:ssä valikot voi
heittää suomeksi, mikä helpottaa ainakin juniorien pelailua.
