Tarina länsimaalaisesta samuraista
Eletään Sengoku-aikakautta 1600-luvun Japanissa. Tokugawa Shogunaten nousu on aiheuttanut täysimittaisen sisällisodan. Valloillaan olevan taistelun keskelle saapuu länsimaalainen merimies William, joka päätyy Japaniin vihollisen jälkien johdattamana. William joutuu nopeasti mukaan Shogunaten ja Ieyatsun väliseen konfliktiin sekä osoittaa olevansa lähes samurain kaltainen sotilas. Niinpä Ieyatsun kapteeni sekä kuuluisan Hattori Hanzon poika Hattori Masanari ottaa seilorin siipiensä alle pyytäen apua sodan synnyttämien Yokai-demonien tuhoamiseen. Tarina on fiktiivinen, mutta se perustuu löyhästi länsimaalaisen merimies-samurain William Adamsin elämään.
Puitteet ovat mielenkiintoiset, mutta siitä huolimatta juoni jää hieman ontoksi. Päämääränä on lähinnä pelastaa Masanarin kumppaneita demonien kynsistä. Toiminta on sen sijaan erittäin puoleensavetävää, vaikka varovainen lähestymistapa vaatiikin totuttelua. Yokai-ulottuvuudesta tupsahtaneet paholaiset tekevät pahaa jälkeä päästessään niskan päälle, sillä niiden kanssa painiminen eroaa jonkin verran tavallisten rivisotilaiden kanssa nahistelusta.
Yokait synnyttävät taisteluiden aikana portteja tuonpuoleiseen, mikä hidastaa muun muassa kestävyyden palautumista. Kestävyys on tärkeässä asemassa, sillä sen avulla taistelija toteuttaa iskuja. Mittari hupenee vilkkaalla tahdilla, varsinkin jos turhautuminen on johtanut päättömään huitomiseen. Kuntoa voi kuitenkin nostaa takaisin puhdistamalla ympärillä olevaa ilmaa. Oikein ajoitettu painallus palauttaa pykälää himpun verran ylöspäin. Puhdistaminen tuhoaa myös Yokain luomat manalan portit.
Taistelu tuntuu aluksi monimutkaiselta, mutta kärsivällisyys on hyve. Vihollisten liikkeet on pitkälti ennalta-arvattavissa ja ne oppii ajan mittaan muistamaan. Hyökkäykseen ei kannata kuitenkaan lähteä päätä pahkaa, sillä jo muutama isku voi tappaa.
Pitkä ja kivinen tie
Vaikeusaste muuttuu vihollistyyppien mukaan. Rivisotilaat tippuvat yleensä nopeasti, mutta paksulla haarniskalla varustettua isoa kolossia lähinnä kutittaa samurain sivallukset. Erityisesti raskaasti varustettujen vihollisten kanssa saa olla varuillaan, sillä niiden iskusarjat eivät katkea vastapuolen hyökkäykseen.
Taistelu itsessään ei ole pelkkää nappien survomista mahdollisimman nopeasti, vaan nujakoinnissa pärjätäkseen kannattaa hyödyntää tyylejä. Esimerkiksi painamalla liipaisinta ja kolmiota soturi asettuu tilaan, jossa jokainen isku on normaalia hitaampi mutta tekee enemmän vahinkoa. Tyylejä yhdistelemällä pystypainista saa enemmän irti, eikä energiapalkki tyhjene niin helposti.
Niohin varsinainen suola keskittyy kuitenkin rivisotilaiden lahtaamisen sijaan pomotaisteluihin. Jokaisen nujakoinnin parissa saattaa vierähtää useampi yritys ennen kuin oikea taktiikka aukenee. Pahisten hyökkäykset noudattavat tiettyä kaavaa, jonka oppimalla loppuvastus kaatuu kivuttomasti. Luonnollisesti palkinnoksi satelee harvinaisia aarteita ja uusia varusteita. Osa taisteluista avaa myös eri elementeillä varustettuja suojelijahenkiä.
Henget asustavat taistelijan sydämessä ja ne voi kutsua jelppaamaan amrita-kokemuspisteitä keräämällä. Henki tarjoaa hetkellisesti apuaan taisteluun, jonka aikana William on käytännössä haavoittumaton. Spirituaalisen kumppaninsa voi myös usuttaa vihollisen kimppuun, mikä tekee vastustajasta riippuen paljon vahinkoa. Esimerkiksi Yokaita vastaan taistellessa hyödyllisin kaveri on tulentaitaja Kato.
Henki ja elämä
Suojelushenget ovat vahvasti läsnä niin elämässä kuin kuolemassa. Manalan portteja kolkutellessaan pelaaja passitetaan takaisin tarkistuspisteenä toimivalle alttarille, mikä ei ole onneksi maailmanloppu. Kokemus ja kerätyt tavarat säilyvät kummitusystävän hellässä huomassa sen vartioidessa hautaa. Paluureissulla ei kannata kuitenkaan kuolla toistamiseen. Viikatemiehen visiitti tuhoaa aikaisemmin kerätyt pisteet, mikä aiheuttaa lievää hermostumista, jos eteneminen on ollut hieman huolettomampaa.
Nioh on ehta toimintaroolipeli, eikä tärkeimpiä perustavanlaatuisia elementtejä ole unohdettu. Hahmonkehitys tapahtuu amrita-kokemuspisteillä, joilla päivitetään haluttuja soturin ominaisuuksia. Pisteiden jakamisessa on hyödyllisintä keskittyä esimerkiksi vain voimaan ja kestävyyteen, sillä niiden parantuminen tehostaa muun muassa aseiden käsittelyä. Pisteiden jakamista voi tehdä myös tehtävien välissä maailmankartalla.
Ominaisuuksien lisäksi hahmolleen on mahdollista opettaa taitoja, kuten ninjutsua tai onmyo-magiaa. Taitopisteiden kertyessä myös aseenkäsittelytaitoja pystyy parantamaan, jolloin soturilta luonnistuu tuhoisammat liikesarjat. Niiden hyödyllisyys astuu esiin varsinkin vaikeimpia vihollisia vastaan taistellessa.
Muusana Demon Souls
Team Ninja on ottanut selvästi inspiraatiota Demon Souls -sarjasta. Yhteneväisyys esikuviin ei kuitenkaan huononna kokemusta, sillä Nioh seisoo varsin hyvin omilla jaloillaan. Toiminta ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa mutta tarjoaa silti haastetta. Taistelun ottaessa liian koville apuun voi kutsua myös toisia pelaajia. Kyse ei ole perinteisestä yhteistyöstä, sillä apujoukot saapuvat ahdinkoon Onkyo Cup -nimistä esinettä käyttämällä. Kahvikuppeja on rajattu määrä, joten kaverin kanssa riehuminen jää maltilliseksi. Se on kuitenkin hyvä tapa edetä jumahtaneesta tilanteesta.
Tekijätiimi on vakuutellut, että pelattavaa riittää noin sadaksi tunniksi. Arvio on hyvin lähellä totuutta, sillä lisätekemistä avautuu twilight-tehtävien ja tarinan sivuhaarojen muodossa. Ne tarjoavat enemmän haastetta, mutta palkintona on sitäkin parempia varusteita.
Vaikka Niohia ei voi olla vertaamatta muihin samankaltaisiin toimintaroolipeleihin, tarjoaa se hieman erilaisen ja nautinnollisen kokemuksen niin kokeneille veteraaneille kuin aloittelijoille. Erilaiset taistelutyylit tuovat intensiiviseen toimintaan vaihtelua, ja jatkuva kuolemisen uhka pitää jatkuvasti varpaillaan. Kaiken lisäksi Nioh näyttää upealta persoonallisine hahmoineen sekä vaihtuvine maisemineen. Samuraitoiminta todistaa väittämän ”nykypelit ovat liian helppoja” vääräksi.
