Kurkistus kulisseihin ja ilmapiirin ihastelua
Jo asiaan kuuluva valikkomusiikki vie jännän äärelle, sillä se sopii kauhuteemaan erinomaisesti. Valikoita ei liiemmin joudu katselemaan kuin korkeintaan kontrollikartan ja äänimaailman osalta. Tutoriaalin lisäksi tarjolla on kuusi yksinpelitehtävää sekä verkkopeli joko selviytyjän tai demonin roolissa. Määrällisesti pelattavat vaihtoehdot kuulostavat vähäisiltä, mutta etenkin vaikeustason kautta tunteja on saatu reilusti lisää mukaan. Tavallaan tämä on myös kirous, sillä yksinpelattavat tarinapätkät ovat paikoin jopa turhauttavan vaikeita.
Pimeys toimii hyvänä tunnelman nostattajana. Taustalla säestävät Evil Dead -elokuvien teeman mukaiset viiltävät ja kirskuvat äänet, kuorrutettuna salamaniskuilla ja olentojen ärisevillä äänillä. Oma hahmo puolestaan juttelee toisinaan kuin itseään kannustaen, elävöittäen menoa sopivin väliajoin. Erityismaininnan ansaitsevat protagonistien sanomiset viimeistelytilanteissa, joissa riivatut saavat asianmukaista kohtelua osakseen. Lisäksi äänimaailma on tehty hyvällä maulla ja teemaan sopien. Tosin osa säikytyksistä käy muutaman tunnin jälkeen liian tutuksi ja kauhuelementti laimenee, mutta tietyt efektit saattavat silti säväyttää sopivassa tilanteessa. Bonuksena mukaan on saatu myös ripaus huumoria pelattavien hahmojen kommenttien kautta.
Kättä pitempää kouraan ja vaistot teräviksi
Pelimekaniikka Evil Dead: The Gamessa on mukavan yksinkertainen ja helposti omaksuttava. Pelaajan hahmo isketään pimeään metsään sateen, synkkyyden ja salamoiden keskelle. Myrskyn keskeltä erottuu muun muassa epämääräisen näköisiä puita sekä pimeitä tönöjä. Etenemisen edistämiseksi eri paikoista kerättävät esineet ja synkkien tilojen tutkiminen saa niskakarvat nousemaan pystyyn – sekä itsellä että pelattavalla hahmolla, sillä pimeys kerryttää pelkomittarin lukemia kohti kriittistä pistettä.
Aseettomana ei tarvitse kulkea, sillä riivattujen kaksijalkaisten listimiseksi tarjotaan sekä lyömä- että ampuma-aseita. Näiden ohella seikkailijat pystyvät päihittämään perustasoisen riivatun reilussa mies miestä vastaan -tappelussa varsin helposti jopa ilman aseita. Tasapainon vuoksi örveltävät sekopäät käyvät ikävän usein pienenä laumana kimppuun, jolloin väistöliikkeet, parantavat pullot ja suojaavat amuletit tulevat tarpeen. Kaiken kuitenkin oppii helposti muutaman harjoituskierroksen myötä, ja pahisten mättäminen muodostuu nopeasti hauskaksi puuhaksi.
Asevalikoima käsittää mukavan laajan paketin eri vermeitä. Tavanomaisten haulikon ja pistoolin ohella pelialueelle on kätketty muun muassa varsijousia ja hieman eksoottisempi "teräpyssy". Lyömäaseiden puolelta valikoimaan lukeutuu esimerkiksi viidakkoveitsi, miekka, piikeillä koristeltu pesäpallomaila ja tylsemmän oloisen – mutta tehokkaan – lapion lisäksi aina luotettava moottorisaha tai ulottuvampi keihäs. Jokaisella vempeleellä on omat hyvät puolensa, kuten parempi ulottuvuus, nopeampi iskutahti tai vaikkapa tasapainomittarin tehokkaampi kuluttaminen. Jälkimmäinen näistä on yksi pelin tärkeimpiä asioita, sillä pahiksia on mahdollista kurittaa tehokkaalla hyökkäyksellä tasapainolukeman pudottua nollaan.
Saisinko pari väliaikapistettä ja santsilautasen – jäi nälkä
Yksi pelin parhaimmista ominaisuuksista koskee erilaisia vihulaisten viimeistelykuvioita. Jokaisella lyömäaseella on nimittäin tukku erilaisia ja todella brutaaleja animaatioita, joiden katseluun ei vain kyllästy. Lapiolla voi kammeta riivatun pään irti, moottorisahalla silpominen käy kuin tyhjää vain ja viidakkoveitsellä kallon halkaiseminen saattaa olennon manalaan, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Yksi erikoinen yksityiskohta pitää kertoa: mainitun hyökkäyksen aikana pelaaja on immuuni kaikille hyökkäyksille. Tämä kuulostaa lähestulkoon huijaukselta, mutta se on usein paras tapa selvitä hengissä. Animaation aikana vieressä möllöttävät pahikset suorastaan naurattavat, kun ne katsovat tyynen rauhallisina kaverinsa paloittelua.
Vaan auta armias, miten vaikeaksi meno muuttuu leppoisan tutoriaalin ja ensimmäisen suht helpon tehtävän jälkeen. Ja siihenkin tarvittiin muutama yritys ennen onnistumista. Matkalla ei ole minkään valtakunnan välitallennuspisteitä ja resursseja ei ole liiaksi saatavilla. Kuoleman korjatessa kaikki alkaa siis alusta. Pahimmat ja pisimmät tehtävät ovat vaatineet jopa puolen tunnin mittaisen rupeaman, vaatien tarvikkeiden haalimisen maksimointia ennen kuin voi tosissaan yrittää maaliin pääsyä. Kartta onneksi helpottaa hieman suunnistamista, ja jokainen tehtävän kohde osoitetaan automaattisesti.
Päällimmäiseksi jää tunne, että montakohan kertaa vielä pitää yrittää, vaikka meno maistuukin pääosin hauskalta. Ja allekirjoittaneelle 'pään seinään hakkaaminen' on hyvin tavallista, sillä nautin onnistumisista paljon enemmän turhautumisten jälkeen. Plussaa myös siitä, että jokainen missio on jaettu ilahduttavasti usean eri hahmon kesken pitäen seikkailemisen tuoreena. Tehtäviä värittävät myös still-ruudut, joissa kerrotaan pientä tietotynkää juonesta ja seuraavista vaiheista.
Verkon ihmeellinen maailma
Evil Dead: The Game ei onneksi ole suppea kuin yksinpelattavien tehtävien osalta, sillä verkossa voi skabailla neljän selviytyjän ja yhden demonin kesken, kaikkien ollessa ihmisten hallinnassa. Meno muistuttaa hyvin vahvasti noin viiden vuoden takaista Dead by Daylight -peliä, jossa kisaillaan samalla kokoonpanolla. Ja vaikka sohaisenkin muurahaispesää, niin uskokaa pois: Uutukainen on tänä päivänä paljon mielekkäämpi kuin jo ajan mukana kulahtanut tappajien ja selviytyjien kissa-hiiri-leikki, jossa juostaan karkuun ja hinkataan generaattoreita. Pahisten eliminointi ja yhdessä tekeminen on parhaimmillaan oikein kivaa puuhaa, vaikka joskus sooloilijat ja "kermat kakun päältä" kahmivat rohmut saattavatkin pilata sen. Onnistumisen tunteita saa myös demonin saappaissa, vaikka sillä en ole vielä paljoa pelannutkaan.
Lisäarvoa verkkopuolelle tuo hahmojen kehittäminen, sillä selviytyjiä on iso liuta. Demoneja on toistaiseksi vain kolme erilaista, mutta niitäkin saa paranneltua tasojen karttuessa kokemuspisteiden myötä. Verkossa on mukana myös tutorial-osuudesta tuttu ominaisuus eli kykyjen parantelupisteet. Näillä pystyy tehostamaan oman hahmon taitotasoja meneillä olevan session ajaksi. Merkittävä ero yksinpeliin on myös joukkuepelin voima, sillä kuoleman portteja kolkuttelevan tiimitoverin pystyy pelastamaan tietyn ajan puitteissa ja parhaimmillaan jopa kuoleman jälkeen.
Kokonaisuutena Evil Dead: The Game on mainiosti onnistunut käännös taannoisesta elokuvasarjasta. Eikä huolta tämän suhteen: vaikka et olisi nähnyt minuuttiakaan trilogiasta, niin pelistä pystyy silti nauttimaan samalla tavalla. Vahva suositus kaikille haastetta hakeville kauhun ystäville, joille maistuu pitkällä tähtäimellä myös verkkopelaaminen.
