Kahden kimpassa pala kerrallaan
Resident Evil: Revelationsin yksi vetovoimaisimmista ja mielenkiintoisimmista asiosta perustuu sen tapaan kertoa oma tarinansa pieninä paloina. Seikkailu etenee episodi kerrallaan, jolloin ollaan vuoron perään joko Chris Redfieldin tai Jill Valentinen saappaissa. Vasta useamman alueen selvittämisen jälkeen tarina alkaa nivoutua yhdeksi kokonaisuudeksi ja tämä pitää mielenkiintoa mainiosti yllä. Ympäristöjen laaja vaihtuvuus piristää myös peliä, sillä tarjolla on paikkoja aurinkoisista rannoista aina lumisille huipuille asti. Mukana ovat myös kauhuntäyteinen kartano sekä synkkä risteilyalus. Paikoin eri alueet tuovat tyylistään mieleen vanhemmat Resident Evil -pelit.
Chrisin ja Jillin mukana nähdään uudet, karismaattiset hahmot, Parker Luciani ja Jessica Sherawat. AI-hahmot heittävät sujuvaa small talkia silloin tällöin ja toisinaan myös hyödyllisiä vihjeitä, mutta taisteluissa hyöty jää vähäiseksi. Pelaajalla on päävastuu möllien lahtaamisessa, partnerin jäädessä enemmän seinäkoristeen ja suojeltavan rooliin. Toisinaan nähtävät välivideot valaisevat hieman enemmän sekä hahmojen taustoista että tehtävän etenemisestä ja näissä keskustelu on tiiviimpää.
Hampaisiin asti aseistautumista ja taktikointia
Varustelupuolessa Revelations käyttää erikoista ideaa, sillä nurkkien nuuskimisen sijaan inventaariosta löytyy skanneri, jolla paljastetaan haalittavien esineiden sijainnit. Etenkin ammuspuolen täydentäminen skanneria hyödyntäen vaatii ympäristön intensiivistä tutkimista. Kaatuneiden möllien taltionti samaisella vehkeellä kerryttää niin sanottua tutkimisprosenttia, joka täyttyessään lisää reppuun yhden parantavan yrtin. Idean riskialttius tulee esiin varsinkin silloin, kun täytyy leikkiä nopeasti valokuvaajaa lähestyvän mörön ottaessa askeleita linssin läpi kiikaroivaa pelaajaa kohti. Löysät meinaavat valahtaa housuun viimeistään otuksen pinkaistessa juoksuun. Kyseinen toiminto on silti varsin mukava lisäys perinteiseen loottaamiseen.
Aseiden monipuolisuudessa ei ole säästelty, sillä valinnan varaa löytyy. Veitsien, pistoolien, haulikoiden ja rynnäkkökiväärien lisäksi valikoimassa on myös vihollisia houkuttelevia räjähtäviä ansoja. Hurjimmillaan pääsee räimimään sinkojen ja minigun-tykkien voimalla. Ahkerimmat vainukoirat palkitaan aseiden virittelypakkauksilla, jotka ovat hyvin oleellisia tarinan edetessä. Tyhjät lippaatkaan eivät tosin pysäytä etenemistä, sillä aina luotettava Rambo-puukko toimii kaikissa tilanteissa. Tiettyjen vihollisten osumankesto vain sattuu olemaan niin kovaa tasoa, että toisinaan niitä saa ampua lähes turhauttavan paljon. Pelkkä räimiminen ei kuitenkaan kanna kovin kauas ellei väistäminen taitoa ole taltioitu lihasmuistiin. Kyseinen taito tehdään oikealla ajoituksella ja se on ehkä turhankin tehokas keino selviytymisen avittamiseksi – etenkin, jos aikoo pärjätä pelkällä puukolla. Muihin Resident Evil -peleihin verraten veitseniskut ovat erittäin nopeita ja niillä pystyy runnomaan vihollisia todella tiheässä tahdissa.
Perussettiä hyvillä höysteillä
Pientä kritiikkiä Revelations ansaitsee kuvakulmasta, sillä ohjattava hahmo sijaitsee turhan lähellä ruutua. Toki Jill vartalonmyötäisessä kumipuvussa ja raamikas Chris ovat näyttäviä hahmoja silmänruokaa ajatellen, mutta tämä vaikeuttaa toisinaan selviytymistä kiihkeimpien taisteluiden aikana ja tilannetajua vaaditaan varsin paljon. Tavallaan kuvakulmaa voi ajatella myös positiivisena asiana, sillä se korostaa kauhun tunnelmaa. Kaikkiaan 16 pelottavan näköistä monsteria aiheuttaa pelaajalle sydämentykytyksiä etenkin ahtaimmissa tiloissa, ja pienet säikytykset silloin tällöin vain parantavat meininkiä. Tähän kun lisätään hyvän musiikin paisuminen toimintakohtausten alkaessa ja paranneltu ulkoasu PS3-ajoilta, niin saadaan aikaiseksi varsin mukiinmenevä peli.
Allekirjoittaneelle Revelations oli hyvä kokemus, vaikka se jäikin suht lyhyeksi. Tämä on sitä taattua Ressaa, jossa tunnelma ja odotukset kohtaavat. Silti jotain puuttuu ja tarina jätti aavistuksen kylmäksi. Pakokauhun tunne ei iskenyt kuin kerran, ja "pelasta maailma pahiksilta" ei ole uusi asia RE-pelien teemassa, vaikka juonen kertoma kuulostaa paikoin jännittävältä. Asennoituminen voi pelastaa paljon, kun ajattelee itsensä "ainoaksi oljenkorreksi", joka pystyy pistämään hanttiin pahiksille ja on valmis laittamaan henkensä peliin. Sillä tästä saa ainakin 3,5 tähden arvoisen tekeleen.
