Omega Force -studio on työstänyt jo vuosia Dynasty Warriors -pelejä, joissa kurmotetaan satoja vihollisia hack and slash -tyyliin. Pääsarjan osasten lisäksi on julkaistu myös useita sivujuonteita, joista viime aikojen merkittävin oli The Legend of Zeldan ja Warriors-pelimekaniikan yhteen naittanut Hyrule Warriors.
Kiitettävän hyvin toiminut mäiske on nyt saanut henkistä jatkoa Nintendon Fire Emblem -sarjasta ammentavan Fire Emblem Warriorsin muodossa. Nimike on julkaistu sekä Switchille että New 3DS -laitteille, joista jälkimmäinen versio on tämän arvostelun keskiössä.
Huomattavaa pelin tässä versiossa on se, että se ei toimi vanhemmilla 3DS-perheen laitteilla. Rymistelemään päästään siis ainoastaan New Nintendo 3DS XL-, New Nintendo 3DS- ja New Nintendo 2DS XL -käsikonsoleilla.
Amerikan kapteenin veroisia supersotilaita
Juonikuviot sijoittuvat vieraaseen maailmaan, jonka tantereelle tupsahtelee tuntemattomasta syystä suuri määrä Fire Emblem -sankareita. Yhteen ajautuvat soturit ovat enimmäkseen lainassa viime vuosien 3DS-peleistä, joten yksinomaan vanhempien seikkailujen ystävät joutunevat pettymään.
Fire Emblem Warriorsin pääasiallinen hupi on tarinamoodi, joka koostuu parinkymmenen tehtävän pituisesta juonikuviosta. Koitoksiin pelaajan komennettavaksi annetaan neljä sankaria, joiden muodossa piestään satoja ja jopa tuhansia vastapuolen taistelijoita.
Warriors-sarjan pääosissa heiluvat soturit ovat perinteisesti olleet kuin supersotilaita. Niin on myös tällä kertaa, sillä pelaajan ohjastamat hahmot jakelevat parhaimmillaan jopa kymmeniä vastustajia kaatavia iskuja. Erikoisliikkeet puolestaan voivat lanata lähemmäs sata vihulaista kanveesiin.
Tämä on oleellinen asia tietää myös uutukaisesta. Peli voi nimittäin vaikuttaa mitä suuremmissa määrin aivottomalta hack and slash -rymistelyltä, jossa paria nappia hakkaamalla saa aikaan enemmän vahinkoa kuin keskimääräistä isompi ketjukolari.
Ja näin itse asiassa onkin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Rivisotilaita kaatuu matkan varrella tuhansia, mutta vahvempien korstojen kaataminen vaatii onneksi hieman enemmän silmää. Etenkin pomovastustajat kaipaavat astetta hiotumpaa strategiaa, kiitos Fire Emblemistä tutun kivi-paperi-sakset-tyylisen asemekaniikan.
Keihäs- ja miekkamatkalla
Itse pelaaminen on suhteellisen helppoa. Hyökkäyksiä jaellaan parilla napilla. Erikoisliikkeille ja väistelylle löytyvät myös omat namiskansa, minkä lisäksi olkapainikkeilla lukitaan kohteiksi halutut isommat vihulaiset. Ainoastaan oikeiden olkapainikkeiden löytäminen voi aiheuttaa ongelmia kiivaimman taiston keskellä.
Konsolin alanäyttö on varsin näppärässä käytössä. Taistelutilanteessa ruudulta näkee kartan, mutta valikkonäkymissä sen avulla on mahdollista komentaa omalla puolella taistelevia hahmoja vaikkapa hyökkäämään tai parantamaan itseään.
Sankareita on mahdollista parannella erilaisilla prenikoilla, joita rakennellaan taisteluista kerättävien esineiden avulla. Mikäli mielii kerätä jokaiselle hahmolle kaikki merkit, pitää peliin käyttää useita kymmeniä tunteja. Myös mäiskeen tuoksinassa kerätään kokemustasoja, jotka parantavat voimaa, nopeutta ja monia muita hahmojen ominaisuuksia.
Taistellen sotaan
Yksi kyseenalaisimmista asioista Warriors-peleissä on pelaamisen tietynlainen monotonisuus. Suurin osa tehtävistä koostuu samasta peruskaavasta. Ensin mäiskitään rivivihulaisia kanveesiin, jotta saadaan valloitettua linnakkeita, jonka jälkeen kukistetaan astetta voimakkaampi vastustaja. Vaikka taistelun tuoksinassa hahmot huutelevatkin pelaajalle lukuisia sivutehtäviä, on pääasiallinen ratkaisu aina vihollisten piekseminen.
Asiaan ei auta edes toissijainen historiapelimoodi, joka vie pelaajan kokemaan uudestaan Fire Emblem -sarjassa aiemmin kohdattuja taisteluita. Taktiselta näyttävät koetukset ovat loppujen lopuksi samaa mäiskettä hieman eri mausteilla. Pelimuoto on mukava ja haasteikas lisä, mutta silti "sitä samaa" mäiskettä.
Näiden asioiden takia Fire Emblem Warriorsia ei halua pelata yhdellä kertaa alusta loppuun. Tulimerkkisankarien koitoksia kokee mieluummin pienemmissä osissa.
Aita on matala
Zelda-pelien maailmasta ammentavan Hyrule Warriorsin pelattavat hahmot erottuivat toisistaan kosolti ulkoasujensa sekä aseidensa osalta. Oli muun muassa tuttu vihreänuttu, Goron-kiviolento, sudella ratsastava riiviö sekä jättimäinen hirviö. Fire Emblem Warriorsin hahmot eivät valitettavasti ole yhtä mieleenpainuvia tahi mielenkiintoisia. Suurinta hupia uutukaisen taistelijakatraasta saa, mikäli on pelannut tuoreimpia Fire Emblem -nimikkeitä, mutta muille tarjolla on vain iso kasa keskenään samanoloisia mäiskijöitä.
Graafisesti tuotos ei saa täysin puhtaita papereita, sillä näkymät ovat välillä suttuisenpuoleisia ja tylsiä. Erikoisesti jopa valikoissa näkyvä hahmotaide näyttää välillä hyvin huonolta, kuin iso ja yksityiskohtainen maalaus olisi ahdettu pienelle kanvaasille. Ruudunpäivitys ansaitsee silti kehuja, sillä olipa ruudulla sitten minkälaista toimintaa tahansa, ei minkään sortin hidastelua ole havaittavissa.
Ja tosiaan, kai tämänkin voi mainita, vaikkei kyseessä yllätys olekaan: graafisesti 3DS-versio häviää totta kai Switch-tuotokselle. Pelillisesti kyseessä on käytännössä sama kokemus hahmoineen, kenttineen, amiibo-tukineen kaikkineen. Kaksinpeliä taskukonsolilla ei tosin ole tarjolla.
Tarinamoodin juonikuvioista on paha sanoa montaa kehuvaa sanaa. Monet tehtävät asettavat eri pelien sankarit toisiaan vastaan, mutta tekosyyt näille yhteenotoille on kaivettu tynnyrin pohjalta. Kuinka monta väärinkäsitystä ja pahisten mielenhallintaa voi pelaaja kestää, ennen kuin homma alkaa maistua puulta? Mielenkiintoisia juonenkäänteitä ei käytännössä ole.
Nimikkeen sävellykset ovat yhdistelmä sähkökitaran vinguttelua sekä Fire Emblemiä. Lopputuloksesta joko pitää, tahi sitten sen haluaisi ostaa vinyylimuodossa, jotta sen voi heittää seinään. Mukaan mahtuu keskinkertaista lurittelua, mutta myös nippu helmiä.
Taskukokoinen miekka tanassa
Warriors-nimikkeiden ystäville tuoretta nimikettä kehtaa suositella, oli kiinnostuksen kohteena sitten New 3DS- tai Switch-versio. Nintendon tuoreemman laitteen tuotos lienee monelle se suurempi ja hienompi kokonaisuus, vaikka sisältö on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sama. Tästä huolimatta käsikonsoliversio vie isoveljeään ruudunpäivityksen osalta.
Tarinakuviot läpäisee noin kymmenessä tunnissa, minkä päälle isketään historiamoodin tarjoamat haasteet ja kaikkien soturien sekä hahmopäivitysten avaaminen. Aivan kaiken keräämiseen pystynee käyttämään päälle sata tuntia.
Fire Emblem Warriors ei siis ole aivan pieni seikkailu.
