Tähtiportteja
Prey ehti saavuttaa jo lähes Duke Nukem Foreverin veroisen maineen ikuisuusprojektina, joka ei koskaan löytäisi tietään kauppojen hyllyille asti. Nyt kuitenkin tämä hieman tavallisesta räiskinnästä poikkeava tapaus on julkaistu Xbox 360:lle ja PC:lle. Pitkä kehitysaika ei ehkä paista läpi lopputuloksesta, mutta mitään hävettävää Preyllä ei ole ainakaan Microsoftin uuden konsolin FPS-tarjonnassa.
Seikkailun pääosassa on cherokee-mekaanikko nimeltä Tommy, joka on juuttunut amerikkalaisen alkuperäisväestön reservaattiin. Mies haluaisi lähteä pois ahdistavasta loukosta, mutta tyttöystävä ei halua jättää kotiseutuaan. Kohtalon sormi puuttuu tapahtumien kulkuun, kun muukalaiset hyökkäävät ja kaappaavat päähenkilöt muiden ihmisten mukana Maata kiertävälle alukselleen. Alkusähellyksen jälkeen Tommy onnistuu vapautumaan ja lähtee pelastamaan rakkaimpaansa avaruusolentojen kynsistä.
Vastahakoiselle sankarillemme annetaan hänen juurtensa ansiosta avuksi pari erikoiskykyä, joiden avulla selvitä vihamielisessä ympäristössä. Aineellisen todellisuuden lisäksi hän kykenee liikkumaan henkimaailmassa, jossa monet maalliset esteet eivät häntä pidättele. Aseena on tällöin tehokas jousipyssy, eivätkä viholliset huomaa pelaajaa, ennen kuin niitä vastaan hyökkää. Ampuminen kuitenkin kuluttaa energiaa, jota saadaan kuolleilta vihulaisilta. Hengenlähtökään ei pistä stoppia kostoretkelle, sillä kuolleista Tommy palaa entistä ehompana takaisin elävien kirjoihin, kunhan vähän taistelee henkiolentoja vastaan. Tämän ansiosta tallentamisesta ei tarvitse jatkuvasti stressata toisin kuin monissa muissa räiskinnöissä.
Toinen Preyn massasta erottava tekijä on ympäristö, joka sekin tarjoaa erilaisia mausteita räimeelle. Pelaaja pääsee kävelemään seinillä, kunhan alustat ensin aktivoidaan. Paikoin myös painovoima vaihtaa suuntaansa, ja napinpainalluksella lattiasta tuleekin katto. Lisää hämmennystä sopalle antavat portaalit, joiden avulla niin pelaaja kuin vihollisetkin pääsevät liikkumaan nopeasti paikasta toiseen.
Ylös vai alas?
Nämä erikoisuudet antavat monia mahdollisuuksia erilaisille puzzleille sekä toimintajaksoille, ja sehän näkyy seikkailun aikana. Välillä pää menee väkisinkin sekaisin, kun sankari pistetään kävelemään seiniä pitkin ja läpi porteista, minkä jälkeen painovoima yllättäen kääntyy ylösalaisin. Kikkojen potentiaalia ei kuitenkaan ole käytetty tarpeeksi hyvin hyödyksi, vaan ongelmanratkonnasta varisee nopeasti uutuudenviehätys pois ja lopussa homma menee puhtaasti rutiinilla. Kun katsoo esimerkiksi Half-Life 2: Episode 2:n Portalista näytettyjä videoita, ei Preyn järjestelmää voi täydelliseksi kehua. Myöskään cherokee-mytologian antamia mahdollisuuksia ei hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla, sillä henkimaailmassa tulee kuikuiltua lähinnä pakon edessä. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta, jossa vastaan tulee ylitsepääsemätön rotko, läpäisemätön energiakenttä tai vastaavaa.
Kaikesta huolimatta toiminta saa mukavasti uutta väriä näistä kikkailuista, sillä tekoälyjampat eivät mitään ruudinkeksijöitä ole ja pelin jaksaa tahkota läpi, vaikka juoni välissä unohtuukin lähes täysin. Syvyyttä olisi saanut olla rutkasti lisää etenkin päähahmoilla. Touhu menee keskivaiheilla melko puuduttavaksi, vaikka eräänlaisella avaruusaluksella päästäänkin lentämään. Loppua kohti pistetään onneksi pökköä pesään, ja kuviot selkiytyvät urakalla. Räiskinnälle annetaan uutta puhtia parilla juonenkäänteellä, minkä ansiosta ohjainta ei malta laskea käsistään ennen loppunäytöstä.
Koska tarina on nähty alle kymmenessä tunnissa, löytyy paketista luonnollisesti myös kahdeksan pelaajan Live-tuki. Verkkotoimintaa höystävät suurin piirtein samat temput kuin yksinpelikokemusta, mutta valitettavasti räiske rajoittuu tavalliseen tappomatsiin tiimeissä tai ilman. Kahdeksasta kentästä osa tarjoaa kunnon pyöritystä, sillä meno on vauhdikasta. Asearsenaali kattaa kaikki perustappovehkeet kivääristä raketinheittimeen, vaikka ulkoasu saattaakin hämätä. Kontrollit tuntuvat luonnollisilta välittömästi, jos konsoliräiskinnät ovat vähänkään tuttuja, mutta peli on mahdottoman lagiherkkä. Ulkomaalaisten kanssa touhu menee aivan liian helposti säheltämiseksi, kun jannut varppailevat menemään kuin pienet tonttu-ukot konsanaan. Tällaisenaan verkkopeli on lähinnä mukava pikkulisä.
Eteen- vai taaksepäin?
Preyn konepellin alla hurisee hieman muunneltu Doom 3 –moottori. Visuaalisesti peli muistuttaakin Doomia enemmän kuin vähän, mutta ei kuitenkaan ole yhtä pimeä synkkyydestään huolimatta. Myös vastaan tallustelevista hirviöistä osa on hyvinkin tutunoloisia. Elävää ja elotonta materiaalia yhdistelevät ympäristöt ovat mielenkiintoisen näköisiä ja kiitettävän yksityiskohtaisia. Erikoisempia uuden sukupolven kotkotuksia ei peli tarjoa, mutta silti paikoin eteen tulee suorastaan uskomattoman näyttäviä kohtauksia.
Toisaalta ihmiset sekä Maassa nähtävät maisemat ovat karuhkoja, eivätkä esimerkiksi räjähdysefektit pahemmin loista. Suurimman osan ajasta peli rullaa nuhteettomasti, sillä toiminta harvemmin täyttää ruutua ja vihollismassat pysyvät pieninä, eikä nytkähteleminen onnistu ainakaan elämystä sen kummemmin pilaamaan. Moninpelissä puolestaan verkkoviivettä ja ruudunpäivitysongelmia on hieman vaikea erottaa toisistaan.
Yksi pelin kohokohdista on äänimaailma ja etenkin musiikki, jota on ollut säveltämässä muun muassa Elder Scrolls -sarjan faneille tuttu Jeremy Soule. Hänen sävelmänsä nostavat kohtauksen kuin kohtauksen ihan uudelle eeppisyyden tasolle varsinkin lopun lähestyessä. Tunnelmaa rakentavat myös angstailevan päähenkilön koomiset repliikit ja kommentit, joita hän laukoo ihailtavalla tunteella, kirosanoja säästelemättä. Sivuhenkilötkin ajavat asiansa, mutta aseiden ääntelyssä saisi jälleen kerran olla hieman enemmän munaa. Monikanavaäänien ansiosta örmykkien mölinät välittyvät hienosti kotikatsomoon asti.
Kokonaisuutena Prey miellyttää varmasti scifistä ja räiskinnöistä pitäviä, vaikkei maailmaa mullistakaan. Ideoiden toteutusta olisi voinut vielä hioa ja monipuolistaa, ja juonikuvioista puuttuu syvyyttä. Umpilineaarista seikkailua ei heti halua ottaa uusiksi kovemmalla vaikeustasolla, vaikka pientä ekstraa palkintona onkin. Toivottavasti jatko-osa ei viivy suunnittelupöydällä yhtä pitkään, vaan peli saadaan tuoreena uunista ulos ja virheistä otetaan oppia.
