Schaferin paluu
Tim Schafer on PC-pelaajien parissa kulttimainetta nauttiva pelintekijä; mies sellaisten helmien kuin Grim Fandango, Full Throttle ja Day of the Tentacle takaa. Aiemmin Lucasartsille pelejä kehitellyt Schafer on nyttemmin perustanut oman Double Fine Productions -pelistudionsa, jonka ensimmäinen julkaisu on PC:lle, Xboxille ja PlayStation 2:lle ilmestynyt Psychonauts. Useista myöhästelyistä ja vastoinkäymisistä kärsinyt peli saapui vanhalle mantereelle yli vuoden myöhässä, mutta odotus kannatti: Psychonauts on yksi tämän vuoden piristävimmistä pelilkokemuksista.
Ideoiden puutteesta kärsivä peliteollisuus kaipaa kipeästi uusia ideoita ja Schafer tarjoaa niitä roppakaupalla. Psychonauts on päällisin puolin aivan tavanomainen 3D-tasohyppely - siinä ollaan pelastamasta maailmaa ja neitoa hädästä, loikitaan maailmoissa ongelmia ratkoen, kerätään kaikenlaista tavaraa ja taistellaan vihollisia vastaan - mutta ulkokuoren alta paljastuu omaperäinen ja sekopäinen seikkailu, jonka parasta antia on kahjo hahmokaarti sekä upeat kentät.
Pelin päähahmona toimii psyykkisillä erikoislahjoilla varustettu Razputin, kavereiden kesken Raz. Mielenhallintakesäleirille salaa puikahtava isopäinen (tai -aivoinen) Raz joutuu heti keskelle hallitsematonta tapahtumaketjua, jossa mysteerinen roisto varastaa muiden lasten aivot tarkoituksenaan rakentaa kylmäveristen tappajarobottien armeija. Apuna nimeämättömällä pääroistolla on kaheli hammaslääkäri, jolla on toisen käden paikalla valtava koukku sekä hänen mielisairaalaa pyörittävät apujoukkonsa. Kuten edellisestä voi päätellä, peli ei ole siitä terveimmästä päästä, eikä tästä syystä sovi perheen pienimmille.
Psykoanalyysin perusteet
Lasten kesäleiri toimii hubialueena, jonka kautta vieraillaan muissa maailmoissa. Leirialueella opitaan perustoiminnot ja sieltä voi myös kerätä nuolenpäitä, jotka toimivat pelissä valuuttana. Kilisevää voi vaihtaa kaupassa energiabonuksiin sekä etenemistä helpottaviin lisätavaroihin. Apua tarvitaankin, sillä itse kentät ovat vähintäänkin vinksahtaneita. Razputin nimittäin joutuu sukeltamaan usean eri hahmon mieleen ja pelimaailmat sijoittuvatkin kunkin henkilön alitajuntaan. Pään sisäiset maailmat on rakennettu jokaisen hahmon persoonallisuuden mukaan. Kovin tavanomaisia temmellyskenttiä on siis tuskin luvassa, kun mukana on mm. molotovin koktaileja heittelevä maitomies, luomistuskista kärsivä maalari ja jakomielitaudista kärsivä tyyppi, joka kuvittelee olevansa Napoleon.
Razputin osaa iskeä ja potkia, mutta pelin varrella ansaittavien meriittimitalien jälkeen päähahmo oppii lisää kykyjä, kuten muuttumaan näkymättömäksi. Etenemisestä palkitaan sopivasti, mutta kentät täyttävän pikkutavaran keräilijöitä palkitaan vain kädenpuristuksella. Uusintapeluuarvoa Psychonautsille ei liiemmin ole ja pääseikkailukin on ohi kymmenessä tunnissa. Peli ei myöskään ole erityisen vaikea, mutta ainakaan se ei toista itseään. Tasot ovat hämmästyttävän mielikuvituksellisia ja tarjoavat yksilöllisiä haasteita.
Ongelmatilanteissa pelaajaa auttaa kierosilmäinen professori, joka ilmestyy Razputinin korvasta aina kun tätä kutsuu erityisellä pekoninpalalla. Tämä on tietenkin aivan yhtä loogista kuin pelissä esiintyvä ruma jättiläiskala, joka käyttää nimeä Linda. Psychonautsin häiriintyneessä maailmassa kaikki on mahdollista. Ohessa sivutaan myös perusteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä ja mietitään alitajunnan olemusta. Loistavaa!
Ulkoasultaan peli on kohtalainen, mutta ei PlayStation 2:n nykystandardien mukainen. Psychonauts on alkujaan kehitelty Xboxia silmälläpitäen, eikä PS2-käännös ole kovin kummoinen. Ruudunpäivitys heittelehtii ajoittain ja sahalaidat pilkistävät rumasti. Onneksi mainio hahmogalleria pelastaa paljon; voisin jopa väittää, että yhdessäkään tasohyppelypelissä ennen tätä ei ole ollut niin paljon ikimuistettavia hahmoja kuin Psychonautsissa. Myös tasot ovat upeita, joskaan eivät kovin yksityiskohtia. Riisuttu piirroselokuvatyyli toimii kuitenkin kohtalaisesti, eikä pilaa pelikokemusta. Äänimaailma on erinomainen ja etenkin dialogi on laadultaan huippuluokkaa.
Vaikeuksien kautta voittoon
Tim Schafer teki sen taas. Psychonauts on omaperäinen kokemus ja juuri sellainen piristysruiske, jollaista ylikansoitettu tasoloikintagenre kaipaa. Toki peli voisi olla pidempi, grafiikka parempaa ja uusintapeluuarvoa enemmän, mutta muuten Psychonauts on enemmän kuin osiensa summa. Ottaen huomioon millaisiin ongelmiin peli vuosien varrella joutui, lopputulos on hämmästyttävän hyvä. Kyseessä on kuitenkin yksi omaperäisimmistä peleistä vuosiin ja siksi ostamisen arvoinen.
